Isovillakoirapentueen kasvusta kertova Blogi

Pikkupuudelin päivä

Perjantai 6.6.2014 - Tiina

Pikkupuudelin täydellinen päivä;

1. Aamu alkaa hellällä herätyksellä ja kertomisella, että nyt olisi ruokaa tarjolla, joka on ihanan pehmeää, maukasta ja ravitsevaa. Sen jälkeen saan tassutella kuivalla maalla tekemään pikkupisun ja pikkukakin, josta minun palvelijani ne sitten noukkii maasta.

EI NÄIN: AAMU ALKAA SILLÄ, ETTÄ MINUT NOSTETAAN UNISENA MÄRÄLLE NURMELLE, JOSSA MINUN TASSUNI KASTUVAT. JOUDUN TAAS SYÖMÄÄN TUOTA SAMAA RUOKAA JA EN SAA EDES TERASSILLE MENNÄ KAKKIMAAN.

2. Sillä aikaa kun minä ulkoilen nurmella ja haistelen kukkia ja tutustun uuteen maailmaan, minulle valmistellaan puhdas, pehmeä peti ja pissa-alustani vaihtuvat kuiviin ja mukaviin tepsuttaa, jos siihen tarve tulee. Sen jälkeen saavun paikalle nostettavaksi aamun kauneusunilleni.

EI NÄIN; MIHIN SE MINUN PALVELIJANI POISTUI, MINULLA ON NYT ASIAA HÄNELLE. MISSÄ NE MINUN IHANAN TUOKSUISET PETIVAATTEENI OVAT? OLIN NE JUURI SAANUT OIKEANLAISIKSI MINULLE, JOTTA MINUN ON TURVALLISTA NUKKUA KENENKÄÄN HÄIRITSEMÄTTÄ.

3. Meidän mammamme tarjoilee meille nykyisin pystybaarista juomamme, joka on maailman parasta ja ravitsevinta. Sen tuoksu saa meidät huumaantumaan ja juoksemme vaikka maailman ääriin tuon tuoksun perässä. Sitä ei ole koskaan tarjolla liikaa. Saamme vapaasti testata pienten ja uusien terävien naskaliemme tehoa.

EI NÄIN; MIKSI EMME SAA KOKOAJAN TUOTA MAITOA BAARISTA? MIKSI TUO MAMMA MURISEE MEILLE NYKYISIN, VAIKKA ME VAAN HIEMAN NÄYKKÄISEMME MAMMAA. ON SIINÄKIN ÄITI! EIKÄ MAITOA OLE EDES TARJOLLA KUIN MUUTAMAN KERRAN PÄIVÄSSÄ JA SEKIN ON IHAN LIIAN VÄHÄN AIKAA TARJOLLA. ONKO TÄÄLLÄ JOKU PULA-VAI LAMA-AIKA MENOSSA?

4. Me ulkoilemme ainakin 5-6 kertaa päivässä jotta lihaksemme saavat kehittyä jänteviksi ja suuriksi. Emme missään tapauksessa halua olla kukkakeppejä vaan sulavaliikkeisiä puudeleita, joiden liikerataa ihastellaan, kun vaan paikalle satumme astelemaan. Voi niitä onnekkaita, jotka meidät saavat ja näkevät liitävän kadulla lennokkain ja kevein askelin. Meitähän oikeasti näkee vain elokuvissa.

EI NÄIN: ONKO MEIDÄN IHAN OIKEASTI PAKKO MENNÄ ULOS? A) VAIKKA SIELLÄ SATAA B) VAIKKA SIELLÄ ON KYLMÄ C) VAIKKA SIELLÄ ON KUUMA D) VAIKKA MEITÄ JOSKUS PELOTTAA. SIIS KUKA PAKOTTAA TOISET ULOS, JOS VÄSYTTÄÄ JA HALUAISI VAIKKA VAAN OLLA. JOO, JOO, ME OSATAAN KYLLÄ JO JUOSTA JA HYPPIÄ JA TELMIÄKIN OSATAAN.

5. Meillä on ympärillämme ihmisiä, jotka meitä hoitavat, ruokkivat, ihastelevat ja suorastaan jopa palvovat. Me saamme tehdä mitä haluamme, eikä meitä häiritse (paitsi jos sitä haluamme) muut koirat. Mehän olemme niitä ykkösiä ja pieniä sylikoiria. Saamme vapaasti testata pikkuhampaitamme lähiympäristön erilaisiin asioihin, kuten koiriin, huonekaluihin ja tottakai vaikka ihmisten varpaisiin, takapuoleen, jenkkakahvaan. Oi mitä ihanuutta elämä voi ollakaan.

EI NÄIN: MIKSI TUO KUMMALLISESTI SURISEVA KONE LÄHESTYY MINUA? APUA, SE HÄVITTÄÄ MINUN VAIVALLA KASVATTAMANI TURKIN POIS! EN MINÄ TÄTÄ HALUNNUT!!! MIKSI MINÄ EN SAA KASVATTAA MUKA PITKIÄ KYNSIÄ, KUN TUOLLA MEIDÄN HOITAJALLAKIN ON SELLAISET, SIIS NIIN EPPAA! HEI, KUKA LAITTAA MINUUN MÄRKÄÄ, IHAN HIRVEEEEEEETÄÄÄÄÄÄÄ!!

6. Puudelit vaativat paljon mutta ne antaa vielä enemmän. Me olemme synnäisesti jo ihan valtavan älykkäitä, emmekä halua että sitä älykkyyttä lähdetään muokkailemaan mitenkään. Haluamme olla hyväksyttyjä juuri sellaisina kuin olemme. Eikös se olekin niin, että vain lahjattomat harjoittelevat? Ja puudelit ei kuulu siihen kategoriaan ;)

 EI NÄIN; SIIS MIKSI EN MUKA SAA VETÄÄ HIHNASSA? MULLA ON KIIRE, ALA TULLA SIELTÄ NYT!

MÄHÄN KERROIN, ETTEN TYKKÄÄ TÄSTÄ RUUASTA, JOTEN SAISINKO TOISTA ? KUNNON OMISTAJA KYLLÄ ANTAISI.

SIIS, KUKA NYT HÄRREGYYD KIELTÄÄ TOISTA NOUSEMASTA TOISTA VASTEN? MÄHÄN VAAN NÄEN SILLOIN TARKEMPAA TON IHMISEN JA SE ON KUULKAA TÄRKEETÄ! PYSTYY OLEMAAN NIIN KUIN TILANTEEN TASALLA JA SE SE VASTA ONKIN TÄRKEÄÄ!!!!

Kommentoi kirjoitusta.

Unikekoja!

Tiistai 3.6.2014 - Tiina

 Kyllä näille nökkösille maistuu kyllä uni. Tänäkin aamuna nukkuivat hievahtamatta sinne puoli seitsemään asti. Olisivat varmaan nukkuneet pitempäänkin, mutta kun Tero lähti lenkille Aunen ja Hildan kanssa, laitoin pentujen ruuat valmiiksi ja sen jälkeen nostin pennut unisina pihalle lautasten ääreen. Osa alkaa heti ahmimaan ja osan täytyy ensin käydä tekemässä aamupisut. Ja oikeasti, ei tänäänkään yhtään kakkaa sisällä. Ei siis yhtään. Syömisen jälkeen kakat kukkapenkkiin. Voin muuten kertoa, että tänä vuonna nuo perennapenkit eivät ehkä tule kovin upeilta näyttämään :) Siellä nimittäin käy melkoinen kuhina. Puskat heiluvat ja hännät vilkkuvat, osa jää lepäilemään varjoon kukkien alle.

Leikkihetken jälkeen (tällä ajalla kävin siivoamassa tilat uudet petivaatteet ja uudet paperisilput, puhdas vesi) pennut temuavat terassilla vauhdikkaasti juosten. Nyt nähdään jo hieman taistelumeininkiä, kun otetaan mittaa toisistaan ja harjoitellaan koiran taitolajeja; painiminen, ärhentely, haukahtelu, pomppiminen, pureskelu, repiminen, nakertaminen, kiipeäminen, itkeminen, syliin kapuaminen, lepääminen!

Pentujen nopeus liikkumiseen on noussut huimasti. Ei mene kuin hetki, niin ollaan ihan toisessa paikassa. Huomaa, että pennut ovat kovasti kasvaneet myös korkeutta. Ne yltävät jo istualtaankin äidin tisulle syömään. Hilda-äiti ei enää ole niin iloinen noista syöntihetkistä. Ainakaan kokoajan. Ilmeisesti nuo pienet naskalit tarraavat otettaan välillä myös nisään. Voin vaan kuvitella miltä se tuntuu, koska harjoittelu  kohteena minun varpaani, on varsin pisteliäs kokemus. Kaikilla ei ole vielä paljon hampaita, mutta osalla on jo pitkä rivistö valmiina testattavaksi kaikkiin kohteisiin, joita eteen sattuun tulemaan!

Huomenna on taas matokuurin paikka. Minun lienee on ottauduttava ja alkaa konettamaan nuo tassut ja hännäntyvet. Pesuakin olisi aloiteltava. Työtä riittää, varsinkin kun isotkin koirat tarvitsevat konetuksen ja pesun tulevana viikonloppuna. Eipä minulla muuta tekemistä mielessä ollutkaan ;) Lasketaanpa, että jos yhden pennut konetukseen ja pesuun, kuivaukseen menee noin 20 minuuttia. Tulossa on siis noin 3,5-4,5 tunnin sessio. Hm, taidan odottaa että Tero tulee avuksi, ennen kuin hommaan ryhdyn. Vai olisiko joku vapaaehtoinen tulossa avuksi? :)

Kommentoi kirjoitusta.

Oikeasti; ei yhtään kakkaa????

Maanantai 2.6.2014 - Tiina

Aamun valjettua Tero lähtee 6.30 koirien kanssa lenkille ja minä teen pennuille pika pikaa ruuan. Nostan pienet kullannuput nopeasti pihalle herkuttelemaan annoksiaan. Viisi yhden lautasen ääreen. Pennut syövät reippaasti, joskin tänä aamuna oli taas varsin viileää. Pientä tassujen ja vartalon tärinää on havaittavissa. En tiedä,miksi lautaset eivät tänä aamuna ihan tyhjentyneet; epäilen, että Hilda on käynyt yöllä oksentamassa ruokansa pennuille. Eilen illalla söi kerralla melkein kanankauloja ja kuinkas ollakaan? Olemme menossa ruokkimaan pennut ulos, niin Tero huomaa valtavan kuhinan pentulaatikossa. Hilda oli päättänyt ruokkia pentunsa oksentamalla koko kasan hieman pureskeltuja kanankauloja. Ne piti oikeasti repiä pois pentujen suista ;) Tämän riskin takia en uskaltanut antaa Hildalle mitään lihaa yön ajaksi, vain siis turvotettuja napuja, jottei vaaratilanteita pääsisi syntymään. Lautanen oli tyhjentynyt, joten joku ne oli ainakin syönyt. bella.jpg

Pennut riehuivat aikansa ja oikeasti ne on jo kamalan vikkeliä. Hetki vain ja tassut tepsuttavat terassilla kohteena sisätilat tai jokin muu ihana seikkailun arvoinen paikka. Toki ensin oli kakittu ja pissitty. Perennapenkit ovat varsin sieviä, ainakin kohta. Pennut nimittäin tykkäävät mennä kukkapuskan keskelle lepäilemään. Eilen yksi pennuista oli vähän aikaa hukassa. Pentu löytyi kartiokuusien keskeltä, juuri samasta piilosta mihin Hilda on nyt alkanut mennä pentujaan piiloon. Pennut ovat ilmeisesti alkaneet käyttää hampaitaan Hildan nisiin ja Hilda suorastaan säpsähtelee ja vingahtaa kivusta, kun uusia pieniä naskalihampaita testataan maitobaariin. Hilda-rukka! Hilda on ilmaissut pennuilleen asiasta mielipiteensä myös murahtelemalla varoittavasti. Epäilen asian tehoa pentujen toimintatavan muutokseen johtavana. pirkon_pentu.jpg

Ensi viikon tiistaina tulee siruttaja kotiimme. Pennut saavat tämän jälkeen sitten viralliset dokumenttinsa eli rekisteripaperinsa. Niistä siis tulee ihan oikeastikin isoja koiria eikä meidän vauvoja ;). Kaikki pennut kasvavat tasaisesti ja luonteiltaan reippaiksi. On mahtavaa mennä pentukehään ja huomata, kun kaikki pennut heiluttavat häntäänsä ja pyrkivät syliin rapsutuksiin ja sylikoiriksi. Voi suorastaan kuulla tuon vaatimuksen; MINÄ, MINÄ, MINÄ....urho.jpghildan_tissilla.jpgruskea_poika.jpg

Lähden kohta hakemaan lisää ruokaa pennuille, laskin, että nyt alkaa mennä noin reilu kilo jauhelihaa, neljä isoa lautasellista turvotettuja napuja, sekä 3 litraa piimää päivässä. Siinä saa käydä asioilla harva se päivä ja minähän käyn; nämä ansaitsevat kaiken, mitä vaan voi antaa. Pikkuprinssit ja Pikkuprinsessat! Ja oikeasti, kun vielä aamulla siivosin pentujen huoneen, ei siellä ollut yhtään kakkaa! Ne tiettä jo minne ne kannattaa tehdä, miten fiksuja ne onkaan. Toki on myönnettävä, että oikeanlaisella ennakoinnilla on tässä oma roolinsa, eli hyvä me!!! sisu.jpgpentulaatikosta_pliisi_pos.jpg

1 kommentti .

Seurankipeät

Sunnuntai 1.6.2014 - Tiina

On ollut taas piiiitkä hiljaisuus. Työn loppukiri, vieraat, kaikki muukin arki on vienyt kaiken ajan. Nyt olen jäänyt lomalle, on minulla aikaa (toivottavasti) kertoilla teille enemmän asioista. Pennut kokivat keskiviikkona ensi kerran palasen villakoiran elämästä, kun nassut konetettiin. Labradorin noutajista kuoriutuikin villakoiria ihan hetkessä. Pennut eivät oikein osanneet vielä reagoida asiaan mitenkään. Olin kyllä ovela ja nappasin käsittelyyn unessa olevat pennut. Mutta eikös naamat muuttuneetkin ihan kuin karkeiksi. Niin söpöiksi, että apua! Niin ihaniksi, että EN KESTÄ!pentu10.jpg

Aamut alkavat jokainen samalla tavalla. Joskin tänä aamuna nukuimme oikeasti melkein kahdeksaan asti. Ja niin nukkuivat naperotkin! Eikä ollut edes kakkoja siivottavana. Pennut pihalle, ruokalautaset eteen. Kylläpäs maistui piimänapuseos höystettynä Hevineulla. Minun pääasiallinen tehtäväni onkin nykyisin laittaa ruokaa turpoamaan, vuoron perään Hildalle ja pennuille. Monta kertaa päivässä. Piimää menee nyt päivässä yli 2 litraa ja vesikuppikin tuli pennuille eilen esille. pentu13.jpg

Pennut ovat jo hyviä syömään ja kirsut ja tassut ovatkin ruokailun jälkeen sen näköisiä, että jotain on herkuteltu. Olen päätellyt oikean ruokamäärän siitä, että lautaselle jää vielä ruokaa hieman. Tänään pennut saavat ruokaa jo neljästi. Hildahan imettää kuitenkin pentuja vielä ihan kunnolla. Kaikkein huvittavinta on se, että Hilda on päättänyt ruokkia pentujaan viemällä niille omia kanankaulojaan, siis niitä raakoja. Yhtäkkiä huomaan, että pennut imeskelevät jotain niin makoisaa ;) En uskalla jättää niitä kuitenkaan vielä pennuille, koska hampaita ei ole vielä niin paljon ja pennut voisivat tukehtua niihin. pentu14.jpg

Ensi viikolla pennuilla on edessä tassujen ja hännän tyven konetus. Onkohan jo myös ekan pesun paikka? Tutustuminen kuivaamiseen ja ääniin jotka siihen liittyvät. Pennut viettävät yhä enemmän aikaa ulkona, jos keli sen vaan myöten antaa. Pennut etsivät itselleen suojaisaa paikkaa puskien ja kukkapenkkien keskeltä. Huomaa, että tummat pennut sietävät huonommin auringonpaistetta, verrattuna valkoisiin. pentu9.jpgp4entu4.jpgpentu1q2.jpg

Ada ja Bella ovat hienohelmoja ja haluavat aina terassille tassuttelemaan ja sitä kautta sisälle lämpimään ja kuivaan. Pennut eivät enää viihdy yksinään vaan he ovat kokoajan vaatimassa itselleen huomiota. Tassut kehän reunalle ja vikinää..ja pakkohan sinne on mennä seurustelemaan pienten kanssa. Leikkihetket ovat kuitenkin vielä aika lyhyitä ja simahdus tapahtuu hetkessä. Silloinhan sitä kasvetaan, eikös niin?pentu8.jpg

Pennut leikkivät, juoksevat vikkelästi paikasta toiseen ja reagoivat tule--tule--tule-kutsuun! Tänään on myös ollut kuvaaja Anna-Mari Sundgren ikuistamassa ihania hetkiä 4-viikkoisten pentujen elämästä. Uudet kuvaukset tehdään, kun pennut ovat 7-viikkoisia palleroisia. Kunhan saan kuvat, niin laitan niitä esille.

pentu1.jpg

1 kommentti .

Meitä paleltaa!

Tiistai 27.5.2014 - Tiina

Aamu alkoi tänään klo 6. Hilda ilmoitti yläkerrasta että nyt ylös ja hän haluaa ihmisten ilmoille täältä pentujen ääreltä. Että hän on muutakin kun äiti. Että hänkin haluaa nukkua teidän ihmisten kanssa. Ja tottahan toki se pyyntö toteutettiin. Pennut olivat ilmeisesti nukkuneet koko yön rauhassa, koska sieltä ei mitään suurempaa vikinää oltu kuultu. Todennäköisesti Hilda on pennut imettänyt kuitenkin.

https://www.facebook.com/#!/photo.php?v=10203230645401183&set=o.180993618695741&type=2&theater

Pennuille kahdelle isolle lautaselle jauhelihaa ja pennut vikkelään pihalle. Kun kaikki pennut ovat ulkona, niin sitten lautaset eteen ja ei muuta kuin syömään. Tässä saakin olla tarkkana, että kaikki pääsevät syömisen alkuun, koska taito siihen on vielä hieman kyseenalainen. Arviolta noin 600g jauhelihaa upposi 10 pentuun.

https://www.facebook.com/#!/photo.php?v=10203230856766467&set=o.180993618695741&type=2&theater

Tuo ilman lämpötilan muutos on ollut nyt valtava. Viikonloppuna ilma oli niin helteinen ja kuuma, että erityisesti nuo tummat pennut tuntuivat hetkessä läkähtyvän. Nyt taas ilma on kylmä, suorastaan jäätävä. Pennut tärisevät syödessään ja märkä maa pienten tassujen alla ei ainakaan paranna asiaa yhtään. Meillä on KYLMÄ!!!!

Syömisen jälkeen odottelin pentujen kanssa ulkona, kun Tero siivosi pentujen alustat taas puhtaaksi ja priimakuntoon. Johan sitten on taas mukava kölliä ja temmeltää. Pennut pyrkivät syliin ja lämpimään, mutta onneksi pian saimme pennut takaisin sisätiloihin. Tänän syödäänkin sitten kolmeen otteeseen ekaa kertaa. Huomenna sitten maistellaan ekaa kertaa pentunappusia jauhelihan ja piimän kera.

Sisällä Hilda vielä imetti pennut ja siihen sitten kuukahdettiinkin jo nukkumaan. Yhteen kasaan tällä kertaa, kun oli hieman kylmä vieläkin.

https://www.facebook.com/#!/photo.php?v=10203230808485260&set=o.180993618695741&type=2&theater

Tässä vaiheessa Tero oli saanut aamupalan syötyä ja puoli seiskalta ei muuta kuin koirien kanssa lenkille. Hildahan käy jo ainakin aamuisin kunnon lenkillä. Se tekeekin hyvää myös synnytyksestä palautumiseen. Myönnettäköön, että hieman Hildaa haittaa nuo ihanat roikkutissit, jotka heiluvat juostessa hieman liian paljon ;).

Tänä aamuna minulle tuli oikein kerran sellainen hetki ja ajatus, että herranjumala, kun nämä on rakastettavan ihania. Pennut kaipaavat ihmistä ja rauhoittuvat heti ihmisen lähelle käpertyen nukkumaan. Eikö se ole parasta? Siinä niitä on tulossa, ihmisen parhaita ystäviä!

 

Kommentoi kirjoitusta.

VIIKONLOPUN HURMOSTA

Maanantai 26.5.2014 - Tiina

Niin se meni taas viikonloppu ihan työntäyteisesti. Myönnettäköön, että työ oli kuitenkin varsin ihanaa ja antoisaa. Kolmesta eri perheestä oltiin tutustumassa pentuihin (niihin omiin kullannippusiin). Kaikki taisivat menettää sydämensä näille ihanille naperoille, jotka viilettävät jo aika varmoilla tassuilla mutta myös simahtavat yhtä nopeasti kuin heräsivätkin. Siinä ei sitten auta paljon herätellä, jotta saavat ne kasvu-unensa rauhassa ottaa. Ja muuten: unia jo nähdään, pieniä haukahduksia, tassut juoksee, ulinaa. Uskomatonta. 10377288_10152469960732700_6257294964528421172_n.jpg1aune_ja_pentu.jpg

Pennut ovat jo eilen syöneet kahdesti päivässä jauhelihaa ja tänään syödään myös kahdesti. Aamu alkoikin niin, että Tero lähti Aunen kanssa aamulenkille klo 6.15. Minä käytin Hildaa ulkona ja laitoin pentujen jauhelihat valmiiksi. Kun Tero tuli, siirsimme pennut nopeasti ulos, jotta aamupissit tulevat oikeaan paikkaan ja sitten alkoi ruokailu. Jokainen vuorollaan syö suoraan kädestä ja sylistä annettuna oman jo aika ison nökkösen. Se imeskellään aika napakasti; osa hitaammin ja osa erittäin vikkelään. 1lotlko.jpg1suonenjoki.jpg

Syöttämisen jälkeen Tero lähti siivoamaan pentuaitauksen eli uudet paperit ja uudet puhtaat nukkumisalustat. Johan siellä sitten kiva on kölliä. Hilda imetti pennut vielä ulkona viltillä. Tämän jälkeen luonnollisestikin pennut etsivät kakkapaikat ja kaikki hoituu siististi ulos. Tästä se siisteyskasvatus on alkanut. On se myös varsin hienoa, että jo kolmiviikkoiset pennut herättyään nousevat makuupaikaltaan ja kävelevät sanomalehtien päälle ja pissaavat reippaasti juuri sinne toivottuun paikkaan. 1tampere.jpg

Pennut olivat myös illalla yhdeksän aikoihin syömässä jauhelihat ja tekivät sen jälkeen tarpeensa ja leikkiä temmelsivät itsensä väsyksiin lelujen ja omien sisarusten kanssa. Johan olikin sitten mukava kellahtaa yöunille pehmeälle viltille.1pentu.jpg

Ihana oli siis tavata ja tutustua pentujen uusiin perheisiin. On kiva jutella ja jakaa asioita. Toki tässä tulee sitä opastusta ja ohjausta myös sen pennun elämän aloittamiseen siellä omassa uudessa kodissa. Jotta kaikki menisi hyvin ja jotta mm. turkinhoito lähtee heti alusta lähtien kulkemaan. Oikeilla välineillä ja rohkealla ja ahkeralla asenteellahan se hoituu. Eikös niin? 1pentujauheliha.jpg

Osa miettii kovasti, että olisi kiva ehkä käydä siellä näyttelyissäkin. Kannustan kovasti sinne menemään. Siitä voi puraista näyttelykärpänen ja se ei ole ollenkaan huono asia. Sinne voi mennä aloittelijanakin ja me tottakai autamme ja jos asut jossain kauempana, niin varmasti löytyy apuja ja niitä kokeneempiakin ihmisiä. Mutta niinkuin sanottu, jos tavoitteena on näyttelyt, niin siihen turkin hoitoon ja kasvatukseen kannattaa panostaa alusta alkaen. Ajatus, että minäpäs nyt vedän tämä turkin alas ja olen näyttelyissä puolen vuoden päästä ei ihan toimi, ainakaan isovillojen kanssa. Turkki on sen verran massiivinen, että sen kasvatus ei ihan hetkessä tapahdu. Joten kärsivällisyyttä ja säännöllisyyttä. Se voi kantaa jopa sen takkuvaiheen yli, johon aika moni isovillan omistaja sitten kaatuu ja luovuttaa! Se yli voi selvitä ihan kohtuudellakin, joskin pieniä tai vaikka suurempiakin turhautumisen hetkiä on koettu. Kerran viikossa pesu, huolellinen hoito ja oikeat tekniikat ja välineet, niin lopputuloksena on UPEA turkki ja silmän ilo, joka kantaa pitkälle. 1sisu2.jpg

Viime yönä koimme myös adrealiinia pukkaavia hetkiä. Yksi perheemme teineistä oli päättänyt lähteä puolen yön jälkeen takapihalle istuskelemaan, kun ei ollut saanut unta. Hilda oli ollut imettämässä pentuja. Huoneessa on siis melkein pimeää. Jonkin ajan kuluttua tytär Juuni oli palannut ulkoa ja sillloin räjähti. Hilda ei tunnistanut/muistanut tulijaa ja reaktio oli sen mukainen. Alakertaankin asti säikähdin ja luulenpa, että Juunin ei toista kertaa tee mieli lähteä keskellä yötä häiritsemään emää, joka huolehtii pentujensa turvallisuudesta kaikin tavoin. :O) Hilda on ollut muutoinkin nyt paljon enemmän suojeleva pentujaan kohtaan kuin kaksi vuotta sitten. Ei kannata uhmata hyvää äiti!1pentumerri.jpg

Tällä viikolla minun on tarkoitus konettaa pennut ekan kerran, myös kenties pesun voisi suorittaa. Saadaan kuorittua noista kultaisista/labradorinnoutajista villakoiria;)1sisu.jpg

 

Kommentoi kirjoitusta.

Ei enää ihan vauvoja sentään!

Perjantai 23.5.2014 - Tiina

Käsittämätöntä kuinka nopeaa tuo pennun kehitys onkaan. Kolme vaivaista viikkoa ja jo nyt juostaan vikkelästi paikasta toiseen. Eilen on ulkoiltu pariin otteeseen ja eilen maisteltiin ekaa kertaa jauhelihaa ihmisen kädestä tarjoiltuna. Myöskin ensimmäinen kierros matolääkettä on saatu!tiinan_kanny_8_023.jpg

tiinan_kanny_8_039.jpgtiinan_kanny_8_044.jpg

Eilen siis pennut siirtyivät myös isompaan tilaan. Nyt on alue, jossa pennut voivta nukkua ja Hilda voi imettää. Toisella puolella on sanomalehdellä vuorattu alue. Sain myös eilen hyvän vinkin, miten estää esim. kakkojen leviäminen. Paperikerroksen päälle revitään sanomalehdestä vielä suikalekerros, joka liikkuu mukavasti pentujen tassujen alla ja kakkakökköset jäävät silpun alle piiloon. Mahtava idea!tiinan_kanny_8_027.jpgtiinan_kanny_8_066.jpgtiinan_kanny_8_078.jpg

Tänään siis taas vuorossa ruokailuhetki jauhelihan kanssa. Huomenna voisi olla jo kaksi kertaa! Hilda on nyt imettänyt pentuja pariinkin otteeseen ulkona. Keli kun on niin ihana, jopa suorastaan liian lämmin. Ainakin Hilda ja Aune tuntuvat hieman läkähtyneiltä isoissa turkeissaan. Sisätiloissa on viileämpää onneksi.tiinan_kanny_8_051.jpg tiinan_kanny_8_073.jpg

Viime yönä kuulin siinä puoli neljän aikaan isoa itkua pentuhuoneesta. Kipaisin paikalle ja Hilda olikin imettämässä, mutta joku pennuista ei löytänytkään heti itse pääkallopaikalle. Auttava käsi siis kävi ja lähti. Meni muutama tovi ja Hida kipaisi perässäni alakertaan nukkumaan. Seuraavan kerran Hilda siirtyi imettämään minunkin herättyäni puoli seitsemän aikaan! Siellä oli jo kova meno ja meininki kun saavuimme yläkertaan pentujen luo :) tiinan_kanny_8_060.jpg

Huomenna ohjelmassa kynnet, vierailua, olemista, syöttämistä! Ja aurinkoa!tiinan_kanny_8_061.jpgtiinan_kanny_8_079.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

Hännät heilua vipattaa!

Torstai 22.5.2014 - Tiina

Ne osaa heiluttaa häntää. Ne pyrkivät syliin. Ne napittavat sinua silmiin ihanilla nappisilmillään! Liian ihania. Kun illalla istuin pentujen kanssa, minulla oli koko liuta pentuja tulossa syliin. Osa rauhoittuu kun niitä silittää ja rapsuttaa. Ne leikkivät hetki hetkeltä enemmän. Myös jo lelunkin kanssa. Hanpaita ei ole vielä tuntunut kellään. Mutta sekin tapahtunee hetkenä minä hyvänä.

Kävimme eilen myös koko konkkaronkka ulkona. Aunen perään on katsottava ettei vaan loukkaa vahingossa pentuja, kun niiden kanssa olisi niiinnnn ihana jo leikkiä. Aune tykkää myös hoitaa apumammana pesutehtävät hyvin.

Toinen yö jo meni niin, etten ollut katsomassa ollenkaan pentujen perään. Joskin puoli kahden aikaan kuulin aikamoista itkua ja menin katsomaan. Siellähän yksi harmaista oli päässyt laatikosta pois ja etsi mammaa joka oli juuri mennyt imettämään! Onneksi pelastava enkeli saapui paikalle!

Isompi kehä on jo laitettu valmiiksi ja sinne ne pääsevät vapautumaan luultavimmin jo tänään mutta viimeistään huomenna, kun Tero palautuu reissusta. Ruokaakin aletaan jo maistelemaan viikonlopun aikana! Sitten alkaakin kakkashow!

Tällä viikolla olen ollut erityisen tiukalla. Tero tosiaan lähti sunnuntaiaamusta jo työreissulle ulkomaille ja olen ollut yksin vastuussa kaikkien asioiden hoitumisesta. Toki tyttäreni Henna, siskoni Marjakin ja Sauli (Hennan poikaystävä) ovat olleet kokoajan auttamassa ja pentuja rapsuttamassa. Olen siis hoitanut kotia, käynyt töissä, huolehtinut koirista, ulkoiluttanut, ruokkinut, käynyt joka päivä jumppia ohjaamassa, yhtenä iltana trimmattiin vielä yhtä isovilla Hetaa(ei siis omaa), eilen oli Aunen agility (en muuten ollut parhaimmassa iskussa klo 20-21 Haukkuvaaran hallissa). Olen todella väsynyt juuri nyt; heikottaa ja pyörryttää, mutta kyllä se tästä taas helpottaa. Tiistai-iltana vielä loukkasin jalkaanikin jumpassa ja nyt sekin vaivaa. :) EI SIIS MIKÄÄN TÄHTIVIIKKO TIINAN ELÄMÄSSÄ ;)

Eilinen päivä vielä oikein kruunautui, kun olin aamulla menossa töihin erittäin tärkeään palaveriin, jota minä johdan, niin eiköhän autosta räjähdä rengas. Siihen loppui matkanteko ja kiire. Ei muuta kuin hinausauto ja rengasta etsimään. Ei muuten löydy Suomen kamaralta. Onneksi Autoon saatiin kuitenkin lopulta väliäikainen rengas noin viikon ajaksi, jotta pääsen liikkumaan kuitenkin.

Mutta mikä auttaa? Odotan jo, että pikku karvapallerot kipuavat syliini, kun kotiin pääsen. Näkisittepä ne silmät? Ja aika moni muuten näkeekin jo tulevana viikonloppuna :) Ja se leikin ja murinan vilske. Pikku haukahdukset ja juoksuspurtit. Syötävän suloisia! Yritän saada teille tänään pätkää, kun hännät vipattavat ihmisen nähdessä.

Ai niin, tänään sitten eka matokuuri pennuille. Sen jouduin eilen tilaamaan apteekista kun ei suoraan hyllystä löytynyt. Siinä voi olla nassut myttyrällä, kun sen maun suuhunsa saa :)

2 kommenttia .

Ajatusvirtaa kasvatuksesta

Keskiviikko 21.5.2014 - Tiina

tavalla

Osa odottaa jo ihan hirveän malttamattomana sitä tietoa, mikä on juuri se pentu, joka meille tulee? Olen vähän vaikeassa välikädessä. Tottakai haluaisin sanoa, että juuri tämä on sinun ja...mutta mitäs asioita tässä pitäisi miettiä?

Kaikkihan lähtee luonteesta, joka alkaa kehittyä tässä koiralauman keskellä. Pentu voi osoittautua rasavilliksi ja energiseksi tai sitten se voi osoittaa harkitsevuutta ja rauhallisuutta. Pentu voi olla äänekäs. Se voi olla vetäytyvämpi kuin toinen. Se voi olla rohkeampi kuin toinen.

Ja ydinjuttu tässä kaikessa on se, että se millainen koirasta tulee aikuisena, ei ole aina meistä kasvattajista kiinni. Se, millaisia kokemuksia saa elämästään sen jälkeen, kun se pentukodistaan lähtee, vaikuttaa asiaan myös suuresti. Myös pennun kehitykseen vaikuttaa se, tuleeko koira elämään laumassa vai onko se yksinäinen koira? Millaisia kokemuksia koira saa muista koirista, ihmisistä, tapahtumista ympärillään. On suorastaan toisaalta pelottavaa, kuinka pienellä asialla koira voi saada elinikäisen trauman tai toimintatavan, joka ei ole esimerkiksi seurakoiralle toivottavaa. Ja näin ollen, täydellistä koiraa ei ole olemassakaan. Jokaisella koiralla on omat hyvät ja huonot puolensa. Me omistajina teemme virheitä tietämättömyyttämme tai meistä riippumattomista asioista. Onneksi lähes kaikkiin asioihin voinee vaikuttaa, jotta saat tasapainoisen koiran. Ja siis ei ole todellakaan olemassa täydellistä koiranomistajaakaan tai kasvattajaa. VIRHEISTÄ OPPII (TOIVON NIIN)!

Sukupuolihan on jo kaikilla tiedossa. Eläinlääkärin tarkistus tehdään 7. viikolla ja sen jälkeen nähdään, että ovatko kaikki rakenteeltaan, hampailtaan ja urokset kiveksiltään sopivia esim. näyttelymaailmaan. Osa kun hakee sellaista koiraa. Sen jälkeen mietitään perheen koostumusta, elinolosuhteita, käyttötarkoitusta ja luonteen vastaavuutta siihen. Haluamme onnistua siinä, millaisen pennun te kotiinne saatte seuraavaksi 11-16 vuodeksi. Se on pitkä aika se.

https://www.facebook.com/#!/photo.php?v=10203188574549438&set=o.180993618695741&type=2&theater

Hilda on nykyisin hyvin rauhallinen narttu, joka ei ole dominoiva luonteeltaan. Juttelin asiantuntija Mikon kanssa (Emilin omistaja) joka sanoi johtuvat se siitä, että Hildan ei ole tarvinnut kasvaa ja elää laumassa alkuvuosinaan. Aunehan on Hildan pentu ja tuli meille siis reilu 2 vuotta sitten. Aune taas on doninoivampi luonteeltaan, mutta tätäkään ei tarvitse sallia. Aune on elänyt koko elämänsä lauman jäsenenä ja se vaikuttaa hänen toimintatapoihinsa. Hilda oli nuorena mahdottoman villi ja raisu ja perheemme lapset saivat riehakkaan pennun ja vähän isommankin pennun raisuudesta. He edelleenkin muistelevat tuota aikaa.

https://www.facebook.com/#!/photo.php?v=10203188002695142&set=o.180993618695741&type=2&theater

Hilda on ollut aina myös minun sanojeni mukaan hieman lapasen oloinen varsinkin nuorempana. Ei osannut mm. sanoa uroksille, jotka olivat liian päällekäyviä, että EI!!! Nykyisin se taito on jo onneksi hankittu, luojan kiitos! Yksi ärähdys liian innokkaalle urokselle ja homma hallussa ;) Aune puolestaan on omannut tämän taidon alusta lähtien. Häntä ei urokset kiusaa turhan päiten.

Hilda on ollut aina omapäisempi ja Hildalle ei ole niin väliä, että miellytänkö minä tuota omistajaani. Ai, sä pyysit istumaan..ootappas....kohta voin istua ja ihan tälleen rauhassa. Aune puolestaan toimii kuin ajatus ja hakee sitä hyväksyntää tekemällä asioita oikein. Aune ei koskaan lähde omille teilleen esim. agiradalla vaan haluaa tehdä sen, mitä siltä pyydetään. Hilda puolestaan saattaa ensin vetää pikkurundit ja sitten tulen ja lähden, jos ....Niinpä, mikä sitten on parempi? Mitä enemmän sinulla on koirista kokemusta/tietoa, sen enemmän se alkaa kiinnostaa ja mietityttää, että kuinka sinä itse ruokit/aiheutat koiralla ilmeneviä haasteita esim. käyttäytymisessä.

Edellisen pentueen osalta voi sanoa, että vaikka koirat ovat saaneet kaikki samat geenit ja samat lähtökohdat kotonamme, on koirien luonteissa selviä eroja. Onko se kasvatuksen tulosta siellä omassa kodossa vai onko koiran hermorakenne erilainen kuin toisella.Onko koira kokenut jotain vahingollista sen alkumetreinä? Mielenkiintoista ajateltavaa!Miksi joku on rohkeampi, miksi joku harkitsevampi? Miksi joku on dominantimpi ja miksi joku alistuvampi? Vaikka edelleen korostan sitä, että samat geenit ja kasvatuskoti. Vai onko niin, että osa puolista on enemmän tullutkin isältä ja osa enemmän äidiltä. HM... :)

https://www.facebook.com/#!/photo.php?v=10203188026975749&set=o.180993618695741&type=2&theater

Kuinka sinun ja koirasi kemiat sopii yhteen? Minä esimerkiksi olen ilmeisesti ihan liian lepsu osaltaan ja liian innostava myös Aunen kohdilla. Joudun hillitsemään(tai ainakin pitäisi vielä enemmän) itseäni mm. agilityssä. Koira, joka on jo itsessään kamalan innostunut ja siihen lyödään päälle ohjaaja, joka on ihan yhtä innostunut, voitte arvata lopputuloksen. Mutta sitä kohti ollaan menossa, että tulokset alkavat näkyä yhä parempina.

Lohdullista tässä on se, että teillä kaikilla on mahdollisuus pyrkiä siihen parhaaseen mahdolliseen tulokseen sen luonteen ja toimintakyvyn osalta heti siitä hetkestä, kun pentu teille tulee (kun tulette sen hakemaan). Ja kannattaa tukeutua ammatilaisten apuun, jos jotain ilmenee, jotta osaa toimia oikein.

https://www.facebook.com/#!/photo.php?v=10203188010815345&set=o.180993618695741&type=2&theater

Kyllä osan kohdalta on jo aika selvää, mikä pentu on tulossa. Koska esim. valkoisia uroksia, valkoisia narttuja ja harmaita narttuja on vain kaksi. Sitten jää nuo harmaat pojat, joita on huikeat neljä. On sielläkin jo jotain ajatusta ja tästä se hetki hetkellä selviää enemmän. Ja minun mielestäni, kukaan ei ole huono vaihtoehto. Koska ne on vaan niin syötävän söpöjä ihan jokainen!!! 

ps. Koiraa ei koskaan kannata viedä tilanteeseen, jossa se joutuu kokemaan jonkun tilanteen/asian, joka voi vaikuttaa siihen ei toivotulla .

1 kommentti .

Vauhtia tassuissa!

Tiistai 20.5.2014 - Tiina

Blogi on ollut hieman hiljaisena, mutta nyt tahti muuttuu taas. Viikonloppuna oli niin paljon toimintaa ja tekemistä, että oksat pois. Pennut ovat tänään 20 päiväisiä eli huomenna kolmiviikkoisia. Ja sen huomaa; vauhti on lisääntynyt ja äänivolyymi sen myötä. Pennut ovat jo leikkiväisiäkin. Huomaa jo nyt eroja, kuka on hieman villimpi ja kuka hieman rauhallisempi. Katsotaan, pysyykö tämä kuva viikon päästä pennuista edelleen.

https://www.facebook.com/#!/photo.php?v=10203181131043355&set=o.180993618695741&type=2&theater

Sunnuntaina oli pakko leikata kaikkien pentujen kynnet, olivat niin terävät ja koukkumaiset ja siinäpä sitten menikin vajaa 200 kynttä hujauksessa. Hildan nisät suorastaan olivat pienillä pistohaavoilla joista valui tippa verta, kun pennut tassuttelivat imiessään nisää. Voin kertoa, että paras hetki on leikata silloin, kun pennut ovat juuri syöneet ja ovat väsyneitä. Silloin ei jaksa vängätä vastaan vaan istua napottaa sievästi ja suostuu kynsien napsaisuun.

tiinan_kanny6_168.jpg

Tässä mustassa pannassa esittäytyy Herrasmies Dancefloor´s Patient Pasodoble.

tiinan_kanny6_172.jpg

Tässä taas on puolestaan violetissa pannassaan

herrasmies

Dancefloor´s Real Reggeaton.

 

tiinan_kanny6_185.jpgTässä on ihana printsessa  vaaleanpunaisessa pannassaan Dancefloor´s Sparkling Salsa.

 

tiinan_kanny6_179.jpgTässä puolestaan on Herrasmies ruskeassa pannassa Dancefloor´s Colourful Cumbia.

 

tiinan_kanny6_187.jpgTässä suloinen neitokainen vihreässä pannassa Dancefloor´s Merry Merenque.

 

tiinan_kanny6_173.jpgTämä väsynyt tyttönen on punaisessa pannassa Dancefloor´s Jolly Jive.

 

tiinan_kanny6_174.jpgTämä upea nuori mies on keltaisessa pannassa Dancefloor´s Magical Mambo.

 

tiinan_kanny6_171.jpgValkoinen neito on kultaisessa pannassa Dancefloor´s Cute Chachacha.

 

tiinan_kanny6_176.jpgTämä herra sininessä pannassaan on Dancefloor´s Roaring Rumba.

 

tiinan_kanny6_175.jpgTämä turkoosin pannan omistaa poika nimeltään Dancefloor´s Brilliant Bachata.

Voin todeta, että pentuja on todella haastavaa kuvata. Joten pahoittelen kuvien eroja. Eivät ole todellakaan mitään priimaa ;). tiinan_kanny6_195.jpg

Tero joutui lähtemään työreissuun sunnuntaiaamuna ja tulee vasta to ja pe välisenä yönä. Hommaa on siis riittänyt. Minä olin itse eilen pois töistä pentujen elämää vahtimassa. Ja nyt onkin sitten lämpöä riittänyt ja sen huomaa myös Hildan tukalasta olotilasta. Iso turkki ja tissit täynnä maitoa. Hilda etsii itselleen viileitä nurkkia lepäilyhetkiin. Ilmalämpöpumppu on päällä kotia viilentämäässä, mutta pentujen tilaa se ei voi viilentää, mutta katossa sentään pyörii ropeli, joka saa ilmavirran tuntumaan viileämmältä. tiinan_kanny6_194.jpg

Pennut ovat jo niin isoja, että nyt voidaan jo nukkuakin ihan itsekseen. Ei ole pakko olla samassa kasassa. tiinan_kanny6_189.jpgVoi miten söpöjä. Ehkäpä tänään käydään jo iltapäivällä ulkoilemassa, kun on virjeä hetki menossa. Laitan teille kuvaa tulemaan facebookiin. Siellä on muuten ihana video Lokkiparvesta ;)

Viime yönä en muuten kertaakaan mennyt pentujen luokse katsomaan, että miten menee. Hilda oli hoitanut hommat niinkuin kuuluukin eli eipä minulla mitään hommaa ollutkaan. Jes!

https://www.facebook.com/#!/photo.php?v=10202992413165310&set=o.180993618695741&type=2&theater

Tässä vielä tältä aamulta pienten leikkiä!

Kommentoi kirjoitusta.

Tietopläjäys!

Perjantai 16.5.2014 - TIINA

VILLAKOIRA PÄHKINÄNKUORESSA

 Villakoira on.rakastettu perheenjäsen, ihanteellinen lenkkikaveri, tyylikäs näyttelykoira ja monipuolinen harrastuskoira.

 

LUONTEESTA JA ULKOMUODOSTA  

Villakoira on luonteeltaan iloinen ja vilkas. Se nauttii keskipisteenä olemisesta. Lisäksi villakoira on miellyttämisenhaluinen ja oppimiskykyinen. Villakoira pitää toiminnasta ja se sopii monipuoliseen harrastustoimintaan.

 Villakoira on yleisvaikutelmaltaan sopusuhtainen, ryhdikäs ja tyylikäs.

 Näyttelyissä villakoirien upea turkki ja elegantti olemus herättävät huomiota ja parhaita yksilöitä nähdään usein ryhmä- ja BIS kehien kärkipaikoilla.

 Kauniisti leikattu, itsevarma villakoira on kuin elävä taideteos, mutta turkkinsa alla sillä kuitenkin on normaali peruskoiran rakenne.

 Villakoirarotuja on neljä, toyvillakoira, jonka säkäkorkeus on korkeintaan 28 cm, kääpiövillakoira yli 28 - 35 cm asti, keskikokoinen villakoira yli 35 - 45 cm asti sekä isovillakoira yli 45 - 60 cm asti, johon sallitaan 2 cm lisäys. Värejä ovat musta, valkoinen ja ruskea, sekä aprikoosi, punainen ja harmaa.

 TURKKI JA KARVAPEITE

 Villakoiran karvapeitettä on aina muotoiltu ja leijonaleikkauksella on takanaan vuosisataiset perinteet. Metsästykseen käytetyt koirat leikattiin käytännön syistä, jotta ne voisivat helpommin liikkua maastossa ja vedessä noutaessaan ammuttua riistaa.

 Tarpeen mukaan pestävä, suoraksi kuivattuna ilmava ja helposti muotoiltava turkki on olennainen osa nykyaikaisen villakoiran eleganssia. Näyttelyleikkaus saa olla millainen tahansa, kunhan karvan pituus on riittävä sen laadun arvioimiseksi.

 Valittiinpa villakoiralle mikä leikkaus tahansa, täytyy karvapeitteen olla huolellisesti hoidettu. Turkin kunnossapitämiseksi joudutaan uhraamaan melkoisesti aikaa, vaivannäköä ja varoja koko koiran elämän ajan. Tämä olisi jokaisen villakoiran hankkimista suunnittelevan otettava huomioon. Toisaalta sillä ei ole karvanlähtöä. Koiran voi pestä aina tarvittaessa ja siististi leikattuna se on ilo silmälle.

 Jokainen villakoiransa hyvinvoinnista huolehtiva oppii halutessaan pesemään sen turkin, siistimään koneella kuonon ja käpälät sekä leikkaamaan kynnet.

 Turkin muotoiluun tarvitaan jonkin verran harjoitusta, kasvattajan tai ammattitaitoisen trimmaajan apu lieneekin aluksi tarpeen.

 HARRASTUKSISTA

 Villakoira on tullut monelle tutuksi lähinnä näyttelykoirana, mutta näyttelyt ovat kuitenkin vain pieni osa koiran elämästä. Näyttelyiden lisäksi villakoiran kanssa voi harrastaa monipuolisesti myös muita koiraharrastuksia.

 Villakoirat ovatkin menestyksekkäästi kilpailleet mm. tottelevaisuudessa.

 Villakoira on tunnettu oppimiskyvyistään ja myös sen muut luonteen ominaisuudet tekevät sen kouluttamisen mukavaksi ja helpoksi, joten se on ihanteellinen TOKO-koira kokoon katsomatta.

 Agility-koiralta vaaditaan innokkuutta, nopeutta ja ketteryyttä. Nämä ominaisuudet on villakoiralla. Villakoiran into suorittaa erilaisia tehtäviä sekä helppo koulutettavuus tekevät siitä myös ihanteellisen agility-koiran.

 

VAATIMUKSET VÄLITYKSEEN OTETTAVILLE PENNUILLE 

Kasvattajan täytyy olla Suomen Villakoirakerho r.y.:n jäsen sekä hänen tulee kasvatustyössään noudattaa kulloinkin voimassaolevaa jalostusohjesääntöä sekä Suomen Kennelliiton rekisteröimismääräyksiä.

Pentueen tulee olla rekisteröity tai se tullaan rekisteröimään Suomen koirarekisteriin.

Molemmat pentueen vanhemmat tulee olla palkittuja näyttelyssä (jos näyttelytulosta ei ole, myös hyväksytty jalostustarkastuslausunto käy).

Pentueiden väli

Nartulla voidaan teettää enintään viisi (5) pentuetta (= synnytystä) siten, että nartun edellisestä penikoimisesta on pentueen syntyessä oltava kulunut vähintään 10 kuukautta. Tätä tiheämpi pennutus sallitaan nartulle yhden kerran ja tällöin seuraavan synnytyksen väli on oltava vähintään yksi vuosi Vrt. SKL:n koirarekisteriohje.

 Terveyslausuntojen tulee olla jalostusohjeen vaatimukset täyttäviä. Sairaita koiria ei saa käyttää jalostukseen. PRA prcd-kantajia voi käyttää PRA prcd DNA-testattujen terve-tuloksen saaneiden yksilöiden kanssa.

 Myöskään epileptikkoja tai koiria joilla on useampia sairaita jälkeläisiä, ei saa käyttää jalostukseen.

 Ikärajat jalostukseen käytettävälle nartulle astutushetkellä:

 Isovillakoira

24 kk - 8 v

 Kahdeksan (8) vuotta täyttäneen nartun astuttaminen edellyttää aina eläinlääkärintodistuksen, jonka mukaan narttu on terve ja hyväkuntoinen, eikä pennuttamisesta ole haittaa nartun terveydelle. Tämä todistus on annettava ennen nartun astutusta ja se on voimassa 6 kuukautta (vrt. SKL:n koirarekisteriohje)

 Väriristeytykset:

 Vain yksivärisiä rotumääritelmässä hyväksyttyjä värejä saa risteyttää keskenään.

 Vaadittavat lausunnot:

 Isovillakoira:

Lonkkalausunto joka on saatu yli 12 kk ikäisenä. C:n lonkat sallitaan vain poikkeustapauksessa.

SA-lausunto joka ei saa olla kahta vuotta vanhempi astutushetkellä. Sairaita tai kantajia ei saa käyttää jalostukseen.

 Jalostukseen käytettävien koirien silmät on tarkastettava ennen astutusta, eikä tutkimustulos saa olla kahta vuotta vanhempi astutushetkellä.

 -Perinnöllistä kaihia eli kataraktaa (HC) ja retinaalidysplasia-sairasta (RD) ei saa käyttää jalostukseen.

 Muut silmäsairaudet pitää huomioida jalostuksessa niiden vakavuuden mukaan.Silmätutkimuksen suorittamiselle ei ole vähimmäisikää.

 TÄSSÄ OLI MUUTAMA NÄISTÄ ASIOISTA JOITA TULEE HUOMIOIDA KASVATUSTA SUUNNITELTAESSA. MINUSTA TUNTUU MENETELMÄLLÄ EI LUODA TERVEITÄ, HYVÄLUONTEISIA JA ULKOMUODOLLISESTI OIKEANLAISIA ISOVILLAKOIRIA. KOSKAANHAN EI MILLÄÄN RISTEYTYKSELLÄ VOIDA TAATA TÄYSIN TERVEYTTÄ TAI MUUTAKAAN, MUTTA SITÄ KOHDEN PYRITÄÄN MÄÄRÄTIETOISELLA TOIMINNALLA. Laittelen teille illalla yksilökuvia noista ihanista naperoista. ne osaa jo juostakin huterilla tassuillaan ja lujaakin vielä! Ja kuulisittepa sen äänen isoimmillaan. Osa osaa jo muristakin ihanasti ;) 

2 kommenttia .

Mikä tekee hyvän kodin?

Torstai 15.5.2014 - Tiina

Isovillakoira on vaativa rotu. Villakoira ylipäätään on tietyiltä osin vaativa rotu. Miksi näin? Ei sen takia, että luonne olisi hankala vaan kokonaisuus. Koko on jo oma juttunsa. 55-65 cm sekä 20-32 kg isoa koiraa joka saattaa olla hyvinkin energinen. Toki koirissa on eroja joka pentueessa. Joku on hieman rauhallisempi joku taas harkitsevampi. Mutta se on varmaa että nämä ovat ilopillereitä ja työntävät kirsunsa eli nokkansa joka paikkaan mihin sinäkin. Jos se vaan sallitaan. Hommassa mukana ihan täysillä, meni syteen tai saveen. Enää ei ole yksinäisiä hetkiä talossa vaan teillä on aina joku kaverina: kainalossa sohvalla tai pihahommissa kaivamassa kukkapenkkiä.

Perheen täytyy olla valmistautunut aktiiviseen koiraan, joka ei todellakaan ole sohvaperuna ensimmäiseen 2-3 vuoteen. Päiväohjelmaan täytyy kuulua lenkkiä ja myöskin niitä irtolenkkejä, jotta energiapuuskat saa purettua oikealla tavalla, eikä tarvitse sisällä pistää palasiksi esim. Omistajan ihaninta kenkää. Vaikka isovillat eivät todellakaan ole mitään kodintuhoajia, voi siellä aina sellaista pientä hommaa kotiväelle järjestää niiden poissaollessa. :)

Olisi hyvä näin isonkin koiran ollessa kyseessä heti alusta lähtien totuttaa ja opettaa koira kulkemaan nätisti hihnassa. Jotta perheen pienemmätkin voivat sitten myöhemmin ulkoiluttaa koiraa. Jos et ole varma että toimitko oikein on syytä pyytää apua jostakin koirakoulusta jossa on tosi hyviä pentukursseja jo pienillekin pennuille. Isovillan kanssa voi harrastaa ihan mitä vaan: toko, agility, jälkiä, lenkkeilyä, juoksua, frisbeetä....

Kun pentu tulee uuteen kotiinsa, on syytä heti alusta lähtien totuttaa pentua kaikkiin erilaisiin ja yllättäviin tilanteisiin. Eri paikkoihin, eri pintoihin, eri ääniin, eri näköisiin ja eri kokoisiin ihmisiin. Mitä enemmän sen parempi. Toki täytyy odottaa ensin ne ekat  rokotukset, ennenkuin lähtee kulkemaan maita ja matuja esim. kaupungilla tai koirapuistoihin Jne. Ja tärkeään on muistaa antaa pennun levätä silloin kun se nukkuu. Silloin ei lapset saa mennä herättämään pentua vaan antaa sen täytyy antaa olla rauhassa. Mehän ei haluta saada aikaan hermoraunio koiraa, eikös niin?  

Pissitys aina heräämisen, syömisen ja leikin jälkeen takaa mahdollisimman nopean sisäsiisteyden. Täytyy toki muistaa, ettei pentu voi oikeasti pidättää pitkiä aikoja kuin  joskus 6-8 kk iässä, mutta sanomalehtikasa aina jossakin tietyssä paikassa ( luonnollisin paikka ulko-oven edessä)hätävarava on hyvä juttu opettaa alusta lähtien. Pentua ei koskaan toruta sisälle tekemisestä vaan kehutaan oikein tehdystä asiasta. Kasvatus ylipäätään ei saisi perustua kieltoihin vaan aina positiiviseen, oikein tehtyjen asioiden vahvistamisesta. Tämä on niin tärkeää muistaa. Koira haluaa tottakai tehdä aina niinkuin sen lauman jäsenet haluaa ja sen sinä saat parhaiten aikaan keskittymällä positiivisten asioiden palkitsemiseen. Eikös tämä toimi näin ihmisilläkin?

Turkinhoito on varmasti se vaativin ja eniten opeteltava asia villakoiran kohdalla. Tämän takia me opetetaan pentuja jo täällä kasvamiskodissaan siihen tottumaan. Pesua, kuivausta, harjausta, leikkausta, kynsien leikkausta. Ja sitä teidän on alusta lähtien harjoitelta myös kotona. Onpa koiran turkki sitten missä kuosissa tahansa. Myös tämä turkihoito on saatava positiiviseksi asiaksi koiralle:herkkuja, pieniä hetkiä, hellävaraisuus ja säännöllisyys. Siinä ne salaiset avaimet! Ei mitään salatiedettä. Kun tulette pentua katsomaan, annan teille jo materiaalipakettia asioista, mitä ainakin kannattaa hommata, jotta turkinhoito pääsee mukavasti alkuun. Ja hei, se ei ole vaikeaa ja me järjestetään teille sitten trimmikurssia myös kun pennut ovat noin puolivuotisia. Palataan asiaan ja ihan mahtavaa. Teille on tulossa ihanimmat ystävät maailmassa. Viisaat, kauniit ja energiset perheenjäsenet, jotka sulattavat kaikkien sydämet.

Niin mikä sen hyvän kodin tekee: rajat ja rakkaus. Ei taida olla yllätys. Kun nämä asiat on kunnossa, sinulla on maailman uskollisin, ihanin ja älykkäin ystävä kotonasi.

1 kommentti .

Helppoa kuin heinänteko!

Keskiviikko 14.5.2014 - Tiina

Teillä taitaa olla nyt aika hälinää! Saatteko te nukuttua ollenkaan? Teillä on varmaan hirvittävä meteli?tiinan_kanny5_271.jpg

Ei ole hälinää, saadaan nukuttuakin ja aika hiljaistakin on! Veikkaan, että nyt on se helpoin vaihe menossa tässä kasvatushommassa. Pennut ovat saavuttaneet tietyn iän, painon ja ovat vahvistuneet siihen malliin, että ne eivät ole enää mitään särkyviä pikkukoiria. Ne syövät selkeästi ja nukkuvat muun ajan. Meillä on nyt lähinnä tehtävänä siis huoltaa siisteyttä ja huolehtia Hildan ruuasta ja vedestä.tiinan_kanny5_273.jpg

Huomenna pennut ovat kaksiviikkoisia ja voihan ihme, kuinka nopeasti ne kasvavat. Pentulaatikon reunalla täytyy olla ihmettelemässä koko ajan noita ihania näkyjä, pulleromahoja, söpöjä höpönassuja, tuoksuja joita vain koiranpennulla on! Miksi se minun äänenikin muuttuu, kun söpötän ...ihanille, pikkuisille, rakkaille...Tero sanoikin minulle yksi ilta, kun en malttanut pentulaatikon ääreltä lähteä nukkumaan, että alas mennä jo, kun alkaa nuo sinun juttusi jo kuulostaa epäilyttäviltä. Minä jo mietin, että jos minä sittenkin jätän tämän itselleni ja tuon ja tuon.. (no en jätä kuitenkaan, kun kaikille on löytyneet ihanat kodit)tiinan_kanny5_274.jpg

Ette usko kuinka ahnaasti pentu tarttuu kiinni ihan mihin vaan suullaan. Minulla on nälkä! Minä haluan syödä! Pennut osaavat olla ihan rennosti jo sylissäkin. Ne on liiiiaaan ihania!!!!tiinan_kanny5_276.jpgtiinan_kanny5_268.jpg

Olen jakanut meidän facebook-sivuillamme ihan kamalan paljon kuvia, koska ne on liian ihania. Ne näyttää aina niin USKOMATTOMILTA ja aina joku uusi juttu tapahtuu. Kuuluu pieniä haukahduksia, haukotellaan, venytellään, muristaankin jo unissaan. Jalat kantaa koko ajan paremmin. Silmät aukeaa koko ajan enemmän. Jos et ole Facebookissa jostakin syystä, liity sinne vaikka salanimellä esim. DANCEFLOORIN AINO, EINO jne..Siellä on myös niin paljon nähtävää, että ei kannata jäädä siitä paitsi. USKOKAA MINUA!

Onkohan viikonloppuna jo se hetki, että kynnet leikataan ekan kerran? Ovat nimittäin viiltävän terävät. Voin vaan kuvitella miltä ne tuntuvat Hildan nisissä.

Joka tapauksessa viikonloppuna tai ennen sitä on tässä huushollissa myös kahden Isovillakoiran pesu edessä. Laitanpa teille kuvasarjaa tuostakin operaatiosta niin pääsette näkemään mitä silloin mm. tapahtuu. On joillekin nimittäin ihan uusi maailma.

Niin että onko se helppoa kuin heinänteko? On ehkä tänään, mutta huomenna on uudet haasteet edessä! Mutta onneksi asia kuin asia hoituu yksi asia kerrallaan!

tiinan_kanny5_265.jpg

1 kommentti .

Miten se raskitte niistä luopua?

Maanantai 12.5.2014 - Tiina

En edes ajattele niistä luopumista! Minä vaan huolehdin nyt asioista, että kaikki on hyvin sekä mammalla että pikku kullannupuilla! Ihan kauhistuttaa kuinka nopeaan tämä aika kuluukaan. Nehän ovat kohta jo 2-viikkoisia. Jäljellä on kohtaa enää kolme samanlaista pätkää ja sitten niistä pitäisi alkaa luopua! Mitä????tiinan_kanny3_091.jpgtiinan_kanny3_099.jpg

Haluaisinko jättää itselleni edes yhden? Haluaisin kyllä, mutta olisiko se mahdollista? Olisihan se, mutta nyt ei tällä kertaa meille yhtään pentua jää. Jotta meidän kasvatustyömme menisi eteenpäin, on meidän järkevää ottaa Aunelta sitten jälkeläinen jossakin vaiheessa perheeseemme kasvamaan. Minua alkaa ihan pelottaa että meillä on kohta 5 isovillakoiraa :) ei vaineskaan, joku järki sentään. Toivon näin. tiinan_kanny3_094.jpg

On tässä yksi hyvä puolikin lisää Hildan mammavaiheessa; Aunen on ihan pakko itsenäistyä ja irtaantua äidistään. Ja kuinka hyvää se tekeekään. Nyt huomaa, että Aune on muuttunut. Se leikkii itsekseen. On selvästi vapautuneempi kaikin puolin. Me käydään harrastamassa ja lenkillä vain Aunen kanssa. Tämä on niiinnnn hyvä juttu! Kohta Aune pääsee auttamaan mammaansa myös pentujen kanssa. On jo nyt niin innokas pesemään vauvoja kun sille etäisyydelle pääsee. tiinan_kanny3_096.jpg

Ei Aune kyllä silti tällä hetkellä olisi ehkä valmis äidiksi, kahden vuoden iästään huolimatta. Minua ihan kauhistuttaa kun katselen joidenkin kennelten toimintaa, joissa vuoden ikäiset nartut alkavat synnyttää ja jopa puolen vuoden-vuoden välein. Siinä ei kovin suurta arvoa anneta koiralle ja sen hyvinvoinnille. On se tuo tiineys ja pentuaika sen verran vaativaa koiralle. Ja jos siihen lasketaan vielä iso pentue, niin kyllä emästä on pidettävä erityisen hyvää huolta. tiinan_kanny3_097.jpg

Pennut ovat niin ihania. Ne alkavat jo kipuamaan syliä kohti. Luullen tietysti, että mammahan se on tuossa. Sylissä olo on jo nyt tärkeää pieninä hetkinä. Tottuminen ihmisen käsittelyyn pikku annoksina. Kokoajan enenevissä määrin. Ja sitä me tehdään. Onneksi meillä on tuota nuorisoa, joka on ihanan aktiivisesti mukana auttamassa ja hellittelemässä pentuja. Tällä saadaan aikaan ihmiseen tottuneita ja reippaita pentuja. Kolmen viikon jälkeen alkaa sitten se aktiivinen työ. Ensi viikonloppuna pennuille tulee huoneeseen isompi kehä, varmaan noin 6-7 neliötä, jonka sisälle laitetaan kuitenkin vielä pentulaatikko. Se poistetaan noin kolmen viikon ikäisenä ja sitten pennuille tulee isompi alue, jossa on nukkumisalue, pissa-alue, juoma-alue ja leikkialue; leluja, pikku luita yms. on sitten tarjolla. En malta odottaa!tiinan_kanny3_095.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

Nimet on valmiina!

Maanantai 12.5.2014 - Tiina

1. Dancefloor`s Real Reggeaton (valkea poika, 980g, vaal.sin. lakka)

2. Dancefloor`s Sparkling Salsa (valkea tyttö, 860g, pinkki lakka)

3. Dancefloor`s Colourful Cumbia (harmaa poika, 835g, vaal.ruskea lakka)

4. Dancefloor´s Merry Merenque (harmaa tyttö, 830g, met. vihreä lakka)

5. Dancefloor`s Joyful Jive (harmaa tyttö, 820g, pieni rintam.)

6. Dancefloor´s Patient Pasodoble (valkea poika, 1030g, hopea lakka)

7. Dancefloor´s Magical Mambo (harmaa poika, 860g, haikala rinnassa)

8. Dancefloor´s Cute Chachacha (valkea tyttö, 810g, oranssi lakka)

9. Dancefloor´s Roaring Rumba (harmaa poika, 895g, sininen metalli lakka)

10. Dancefloor´s Brilliant Bachata (harmaa poika, 805g,pieni rintam.)

Ovat siis isoja ja reippaita kuin mitkä. Nyt teillä on varmaan menossa ne kutsumanimien mietinnät vai mitä? Vai ovatko ne jopa jo valmiina?

1 kommentti .

Äitienpäivää

Sunnuntai 11.5.2014 - Tiina

Kuinka moni on 19 lapsen äiti? Meidän Hildapa on. Ja hieno äiti onkin. Kyllä huolehtii lapsistaan esimerkillisesti ja pitää lapset puhtaina ja ruokkii niiden pienet ja ahnaat massut. Hildalla on isoja Fritsuja tisseissä, joihin pennut ovat iskeneet ahnaat suunsa nisän viereen kun ei sattunut olemaan kerta vapaana! Hilda-rukka!06.jpg

Hildallahan on siis täällä kotona edellisestä pentueesta oma tytär Aune. Aune on Hildan silmäterä ja Aunelta Hilda sietää mitä tahansa. Aune saa kiusata äitiä. Aune saa repiä äitiä Korvista. Aune saa syödä Hildan ruuat ja ottaa luut. Aunea saa rapsuttaa ja hoitaa. Hilda omaa niin vahvan itsetunnon, että se pystyy jakamaan asiat helposti. Yhtä asiaa Hilda ei kuitenkaan voi sietää, jonka aiheuttaa Hildan voimakas kilpailuvietti; jos heität pallon tai lelun, on Hildan ihan pakko saada se ensin. Ja yleensä Hilda siinä myös onnistuukin. Nimenomaan vahvan kilpavietin takia. 2paasiaiskyva.jpg11.5.2014_358.jpg

Yritin ottaa pennuista kuvia yksilöinä mutta siitä ei kertakaikkiaan tule mitään. Ovat jo niin kovia liikkumaan ja itkemään mamman perään. Siksipä liitän tähän yhteiskuvia kaikista. Ovat jo niin isoja ja jämeriä. Silmiä raottaa jo aika moni ja pennuille ominainen haju on alkanut leijua pentukopassa ja huoneessa. (LUE SIIS PISSINHAJU).

Jalatkin kantavat jo pieniä hetkiä, joskin meno on aika huteraa vielä 11 päivän jaloilla. Pennuilla on nyt selkeä rytmi; nukutaan ja syödään. Syöminen on nopeaa eikä vie enää tuntia. 15 minuutti ja massut on täynnä. On aika julmaa vetäistä joku ahnas ja lujasti tarttunut suu irti nisästä ja seuraava pentu tilalle. Mutta näinhän se menee näin ison pentueen kanssa. 11.5.2014_366.jpg11.5.2014_380.jpg11.5.2014_362.jpg

Tämä on nyt sitä helppoa vaihetta: Hilda hoitaa ruokinnan (kun vaan muistaa ruokkia Hildaa riittävästi) ja pentujen puhtaana pidon. Me huolehdimme alusten siisteydestä ja puhtaudesta. Pyykkikone laulaa koko ajan ja kuivausrumpu hurisee.

Uskalsimme eilen jopa jättää pennut noin tunnin ajaksi ihan yksin kotiin Hildan kanssa. Kaikki oli hyvin palattuamme kotiin. Aunella ei toki ollut pääsyä pentujen luokse. 11.5.2014_365.jpg

Aunekin pääsi eilen aksaamaan ja olipas sillä ihanaa. Näkisittepä sen voiman ja loikat. Ja sen innostuneisuuden. Aunekin pääsee parin viikon päästä olemaan apulaisäitinä;)11.5.2014_371.jpg11.5.2014_370.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

8. PÄIVÄ VALTAKUNNASSAMME JA KAIKKI HYVIN!

Perjantai 9.5.2014 - TIINA

Pennut ovat kasvaneet huimasti. Eilisiltainen punnitus osoitti, että aika moni pennuista oli tuplannut painonsa jo 7 päivässä. Mahtavaa. Kaikki syövät reippaasti ja pentukopan ääressä ei tarvitse olla enää kokoajan haukkana vahtimassa.

Pennut ovat jämäkämpiä ja senpä takiakin on paljon helpompaa. Ei tarvitse jokaisesta inahduksesta olla juoksemassa hädissään kopan ääreen.

Tero on nukkunut vielä pentuhuoneessa, mutta eiköhän sieltä kohtapuoliin voi alkaa jo siirtyä hieman kauemmas. Ehkä kuitenkin samaan kerrokseen vielä.

Hilda osaa jo ottaa omaa aikaa. Se siirtyy pentulaatikon ulkopuolelle nukkumaan ja syömään. Jokohan sen ensi viikolla pystyisi pesemään Hildan nätiksi. Katsellaas. Eihän siinä kovin kauan mene, jos hoitaa konetukset eri aikana.

Pennut pitävät eniten ääntä syödessään tai joutuessaan äidistä liian kauas. Ja vauhti jolla mennään eteenpäin on aika huima. Ja arvaatkaas mitä, pentujen silmät ovat alkaneet jo hieman raottua! Oi ja voi! Laitan kuvaa kun kotiin menen. Ovatpa niin söpösiä.

Olemme nimenneet kaksi valkoista poikaa leikkimielellä Pontukseksi ja Moosekseksi. Osaattako arvata miksi? On niillä sen verran isot ja pulleat massut ja kokokin on aika mahtava, että nimet ovat muotoutuneet tässä niitä seuraillessa. Näiden nimien ei ole kuitenkaan kutsumanimiksi jäädä ;)

Sitten on pieni ja sievä oranssi valkoinen tyttö, joka on niin sirpakka. Pinkkityttö, joka on valkoinen on hieman pulleampi tapaus. Harmaat ovat enemmän vielä yhtä massaa. Pojat ovat hieman massiivisempia ja kaksi pienintä harmaata ovat söpöset tytöt. eikös se ole niin, että musta hoikentaa? ja siltä se näyttääkin. Laitan kuvaa myöhemmin.

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

IHANA TULLA TAPAAMAAN TEITÄ eiku Pentuja!!

Keskiviikko 7.5.2014 - Tiina

Yksi yö taas takana. Tero oli taas valvomassa asioiden sujumista. Yö oli ollut aika levoton. Nyt on jouduttu tarkkailemaan tarkemmin että kaikki saavat ruokaa. Paino oli noussut suurimmalla osalla mahtavasti, mutta osalla hieman vähemmän. Onneksi on kuitenkin olemassa muistiinpanot edelliseltä kerralta ja voi vertailla silloisia painonnousuja. Ne osoittivat ettei hätää ole oikeasti. Osan pentujen paino lähenteli jo kiikun kaakun 700 g. Tänään se rikotaan varmasti. Yleissääntöhän on, että pennut tuplaavat syntymäpainonsa n. 7-10 vuorokaudessa. Siihen päästään varmastikin. Tänäänhän on päivä kuusi. pentu_1.jpg

Nyt on aloiteltu pentujen nimien suunnittelut ja katsotaas mikä teema sieltä syntyykään. Mutta eiköhän se jollakin lailla tanssiin liity? :) Nämänhän ovat ne viralliset rekisteripapereihin tulevat nimet, mutta jokaisella kodilla on lienee jo kova mietintä tulevan perheenjäsenen nimestä. Miten ihanaa se onkaan?

Eläinlääkärintarkistukset tullaan tekemään meille kotiin. Ei tälläisen pentumäärän kanssa viitsi minnekään lähteä. Ovat ne sen verran jo isoja siinä vaiheessa. Jokainen saa sitten oman todistuksen terveydentilasta. Tarkitus tulee tapahtumaan 7. viikolla.

Jokainen pentu sirutetaan viikolla 5. Sekin tapahtuu kotona. Tämän sirutuksen jälkeen saadaan rekisteripaperit virallisestikin eteenpäin ja paperit ovat sitten valmiina siinä vaiheessa, kun kotiinlähdön aika on tullut. (NYYH!!!!)pentu2.jpg

Kokoan kaikille kodeille pentutietopaketin, jossa annan esim. malliesimerkkejä mitä asioita/välineitä kannattaa kotiin ainakin hommata. Villakoiran kanssa eläminen kun on hieman välineurheilua. Varsinkin jos turkissa on hieman pituutta. Ja jos ajatuksissa on näyttelyt, niin se on heti alusta alkaen tiedostettava siinä turkin hoidossa. nayttelyhihna.jpgTässä kuvassa on näyttelyhihna. Näitä saa tilattua facesta hakusanalla Show leads for dogs.

Villakoiran kanssa ei voi vain ajatella, että mä voin sitten kyllä ehkä käydä näyttelyssä; turkin kasvattaminen vie aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä ja paljoa työtä. Varsinkin siinä takkuvaiheessa, joka alkaa vajaan vuoden ikäisenä ja saattaa kestää yli kaksivuotiaaksikin. Tällöin pehmoinen ja höttöinen pentuturkki muuttuu aikuisen karkeammaksi ja takkuuntumattomaksi turkiksi.

Jos koiralla kasvattaa näyttelyturkkia, se pitää huomioida esim. pannan valinnassa. Silkkipanta tai ohut ketjupanta voi olla hyvä valinta, jotta turkki ei kuluisi niskasta. Se on se haastavin paikka turkkia kasvattaa. Näyttelyturkkiselle koiralle ei koskaan voi edes ajatella valjaita käyttöön. Nämä on näitä pieniä juttuja, mutta niistä voidaan sitten jutella tarkemmin kun tavataan siinä vaiheessa kun pentuja olette tulossa katsomaan. pannat.jpgTässä kuvassa on Aunen ja Hildan arkipannat. Ja on niitä toisenlaisetkin. Nämä on tehnyt Heini Rytkö. Löytyy facebookista hakusanalla isovillakoirapannat... Toinen paikka on Facebookissa Leenan pantanurkka.

Mutta jos koirasta on tulossa ns. kotikoira, joka ei näyttelymaailmaan ole lähdössä, on paljon helpompaa osaltaan. Toki villakoiraa pitää aina trimmata, olipa turkin pituus mikä tahansa. Säännöllisesti on hyvä konettaa tassut, kasvot, hännän luota sekä esim. pyllynreiän ympäriltä. Jotkut tykkäävät vetää turkin kauttaaltaan koneella tiettyyn pituuteen, jos ei saksia halua. Trimmaukseen oppii vain trimmaamalla ja on erityisen tärkeää opettaa pentu siihen pienestä asti. Koneen äänet, kuivaajan pöhinä, pöydällä seisominen, kynsien leikkuu, kampaaminen ja harjaaminen. Olen aina sanonut Aunelle ja Hildalle, ETTÄ TÄMÄ ON TÄTÄ VILLAKOIRAN ELÄMÄÄ!

Pentuja saa tulla katsomaan siitä eteenpäin, kun ovat noin kolmeviikkoisia palleroita. Siinä vaiheessa silmätkin ovat jo auenneet ja jalatkin kantavat jo sopivasti. Silloin osataan jo hieman leikkiäkin! Tiedän, että on raskasta odottaa pentujen kasvamista kun tietää, että tuolla se oma pikku puudeli kasvaa! Mutta odotus onneksi palkitaan lopulta!

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Kasvun hurmaa!

Tiistai 6.5.2014 - Tiina

Silmät ei huomaa päivittäistä kasvua, kun koko ajan on nähtävissä. Mutta eilen iltaiset punnitukset osoittivat, että pennut ovat kasvaneet huimaa vauhtia. Isoin pentu painoi illalla jo 640 g ja pieninkin 480 g. Kukaan ei ole tarvinnut lisäravintoa vaan ihan Hildan omilla maitovarannoilla ollaan menty. Hildan tissit alkavatkin olla jo aika isot ja roikkuvat. Ilmeisesti pentujen imuteho on myös lisääntynyt, koska massut täyttyvät jo nopeampaa tahtiin ja selkeästi on nähtävissä jo vaiheet milloin syödään ja milloin nukutaan. Tissin ei tarvitse olla enää koko ajan suussa. tiinan_kanny2_016.jpg

Voi sitä nautintoa, kun sen tisun suuhun saa. Osa on aika äänekkäitä syödessään. Pikku tai vähän suurempikin ininä kuuluu kyllä aika selvästi. Ennustaako tämä pentujen äänekkyyttä myös aikuisena? Tokkopa lie. tiinan_kanny2_018.jpg

Hännät ovat alkaneet nousta aika tanakasti sojottamaan pystyssä kun tisulla nautitaan maitobaarin antimista. Huoli alkaa helpottaa sitä mukaa, kun pennut kasvavat. Jokainen saa maitoa ja myös pentujen vahvistuessa ei tarvitse pelätä niiden tallaantumista tai Hildan alle jäämistä.

tiinan_kanny2_019.jpg

Viime yönä Sauli oli huolehtimassa pennuista puoli neljään ja sen jälkeen Tero siirtyi vahtivuoroon. Oli ollut helpompi yö. Hilda siirtyy välillä lepäilemään selkeästi eri paikkaan ja siihen sopivin on viileä pesuhuone ja sen ihana vilvoittava laattalattia.

 

tiinan_kanny2_022.jpgTassujen pohjat kasvavat valkoista /harmaata karvaa. Tämä lupailee hyvää harmaantumisen osalta noiden pikimassujen osalta. Kynnetkin ovat jo pitkät. Ehkä sitten parin viikon ikäisenä ensimmäinen kynsien leikkuu edessä. Siinäpä onkin monta tassua leikattavaksi!

Kommentoi kirjoitusta.

Arki alkaa

Maanantai 5.5.2014 - Tiina

Nyt on se päivä, kun normaali arki on alkanut pyörimään. Tero valvoi viime yönä pentujen kanssa. Oli päässyt nukahtamaan eka kerran puoli kolmen aíkaan. Ilmeisesti oli jo niin väsynyt, ettei ollut enää kuullut jokaikistä vikinää ja Hildan liikahdusta. tiinan_kanny_3107.jpg

Hilda oli halunnut monta kertaa yöllä ulos. Tero oli sitä mieltä, että syynä ei ole enää todellinen vessahätä vaan ihan muuten vaan haluaa päästä pentulaatikosta haistelemaan raikasta ilmaa ja tuulettamaan myös omaa päätään. Kyllä me äidit ymmärretään tuo tarve. Yhdet roikkuvat kokoajan tisseissä kiinni. Yritä siinä sitten olla itsenäinen äiti. Hilda halusi jo eilen myös käydä myös muuallakin kodissa kävelemässä. Arvatkaas onko Aune iloinen, kun näkee oman rakkaan mammansa ihan kosketus-ja haisteluetäisyydeltä? tiinan_kanny_3112.jpg

Aunelle tämä on rankkaa aikaa. Ei ruoka edes maistunut pariin päivään. Kaikki rutiinit ovat muuttuneet ja mikään ei toimi niinkuin ennen. Yksin joutuu lenkilläkin olemaan. Pakkohan siinä on sitten kaikkia keppejä kannella ja onneksi on olemassa rakas pikku-Esteri! Aunen paras kaveri. Esterillekin on tulossa pentuja noin neljän viikon päästä, joten sekin on sitten menetettyä, mutta ehkäpä Aune sitten saa osallistua jo pentujen arkeenkin ;)tiinan_kanny_3038.jpg

Tänään pentuja on katsomassa Henna. Onneksi tämä hoituu näin hienosti :).

Ja muuten; kaikilla pennuilla on jo ihana, oma koti. Kaikille ei edes rittänyt pentuja, harmi kyllä, mutta vuoden päästä on tulossa sitten Aunen pennut, jos kaikki menee suunnitellusti. Niistäkin pennuista on jo varauksia olemassa.

tiinan_kanny_3054.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »