Tässä vuosien aikana on alkanut pohtimaan ja puntaroimaan oikeaa ikää nartun pennuttamiseen. Aiemmin ei jotenkin osannut asiaa pohtia tarpeeksi monelta näkökannalta. Silloin näkemys oli kokemattoman ihmisen monestakin näkökannasta; 

1. Milloin narttu on oikeasti kypsä pentujen saamiseen? Isovillakoiralla alaikäraja on 2v, joka on minusta sekin aivan liian alhainen. Isovillakoirat kypsyvät suhteellisen hitaasti ja monilla nartuilla voi alkaa juoksut vaikka vasta 18kk iässä. Lihakset ja luusto vaativat aikaa kehittyäkseen, mutta mielen kehitys on se tärkeämpi. Milloin narttu on riittävän aikuinen ja tasapainoinen pentujen hoitamiseen? Sanoisin että vähintään 3-vuotiaana ja mieluummin sinne lähelle 4v. Toki yksilöiden välillä on eroja, mutta jos itse ajattelen omia narttujani, näkyy muutos selvästi kun 3-v täyttyy.  

2. Milloin narttu on riittävän vanha, jotta voidaan tietää tilanne terveyden osalta riittävän kattavasti? Viralliset terveystutkimukset voidaan tehdä tietyssä iässä, osa tutkimuksista on voimassa koko elämän, osa vain jonkin aikaa. Autoimmuunisairaudet puhkeavat yleensä sinne 4-v ikään mennessä. On hyvä seurata koko pentueen terveyttä ja mitä siellä on kenties ilmennyt. Mikään yksittäinen sairaus sisaruksella ei kaada kaikkia pentuhaaveita, mutta jos sisaruksilla olisi useilla vaikka sama sairaus, olisi syytä haudata haaveet. Kukaan kasvattaja ei voi väittää, etteikö joillakin pennuilla olisi jotain ongelmia, haasteita, sairauksia. Mutta jokainen vastuullinen kasvattaja osaa asiaa puntaroida eri näkökulmista. Toki jalostukseen käytettävän nartun tulee olla perusterve koira. (Tähän ei lasketa jotain yksittäisiä tapahtumia, kuten esim. joku silmätulehdus jne)

3. Milloin on oikea aika perheelle pentutapahtumaan ja sen mukana tuomiin huomioitaviin asioihin? Kasvattajan arjen määrittää kantava narttu ja sen jälkeen kasvavat pennut aivan täysin. Sinulla tulee olla rahaa, jotta voit varautua yllätyksiin, haasteisiin joita voi tulla missä vaiheessa vaan prosessia. Sinun tulee pystyä järjestämään arki niin, että aikaa riittää pennuille, emälle ja muille lauman jäsenille. Tämäkin vaatii rahaa ja mahdollisesti työn joka joustaa tarvittaessa. Prosessi on siis aika pitkä; juoksuajasta kantoaikaan ja sitten synnytyksen kautta pentuaikaan. Se vaatii erittäin suurta paneutumista. Kantavaa emää pitää suojella stressiltä, sairauksilta. Sitten pitää huolehtia pentujen hyvinvoinnista kaikilta näkökannoilta. Ei mikään IisiBiisi sanoisin! Toki tätäkin voi hoitaa monella tavalla, mutta meidän tavallamme se vaatii erittäin paljon! Kaikki pitää pyrkiä hoitamaan mahdollisimman hyvin,  täydestäm sydämestä. 

4. Mikä on pentueiden määrä yhdelle nartulle? Lähtökohtana on ollut meillä yleensä korkeintaan kaksi pentuetta nartun eliniän aikana. Poikkeuksiakin voi olla, jos narttu osoittautuu sen arvoiseksi. Kantavana teemana on saada aikaan kauniita, tasapainoisia isovillakoiria. Isovillakoirat saavat keskimäärin aika isoja pentueita. Koskaan en ole nähnyt hyvänä tehdä uusintapentueita, koska jalostuksen tehtävä on viedä ajatusta eteenpäin eikä polkea paikallaan.  Toki jos narttu saisi vaikka yksittäisen pennun tai vaikka pelkkiä uroksia, niin se voisi olla peruste uusinnalle.

5. Miten valitset oikea uroksen nartulle? Tässäpä se dilemma! En itse koe tärkeimpänä sitä, että käyttäisin muotiurosta, jolla on jo liuta pentuja olemassa. Toki, poikkeus vahvistaa säännön. Nyt yhdessä viimeisessä pentueessa niin tein. Katsotaan sitten tulevaisuudessa, oliko se sen väärtiä? Jatkossa jokatapauksessa tulen olemaan paljon kriittisempi asian suhteen. 

Minulle on tärkeää löytää uros, joka tasapainottaa minun narttuani, vaikka niiden puutteiden osalta. Esimerkiksi koiralla on hieman suora etuosa, nyt etsisin uroksen, jolla on vahva eturinta jne.  Vähintään yhtä tärkeää on luonne ja niiden yhteensopivuus. Toki, tässä vuosien aikana on todettu, että mikään ei mene yksi yhteen. Geenit yhdistyvät jokaisella koiralla eri tavoin ja jokainen on yksilö niin luonteen kuin fyysisien ominaisuuksien perusteella. Samassa pentueessa on hyvin erilaisia pentuja niin ulkonäöltään kuin luonteeltaan. 

Yhteenvetona; ei liian aikaisin pentuja, löydä oikea uros juuri sille omalle koiralle, varaudu rahan menoon ja erityisesti koko elämän pysäyttävään pentuvaiheeseen! Sitten voi vain laittaa sormet ristiin ja toivoa parasta!