Kasvattajan ja koiranomistajan arkea

Ajatusvirtaa kasvatuksesta

Share |

Keskiviikko 21.5.2014 - Tiina


tavalla

Osa odottaa jo ihan hirveän malttamattomana sitä tietoa, mikä on juuri se pentu, joka meille tulee? Olen vähän vaikeassa välikädessä. Tottakai haluaisin sanoa, että juuri tämä on sinun ja...mutta mitäs asioita tässä pitäisi miettiä?

Kaikkihan lähtee luonteesta, joka alkaa kehittyä tässä koiralauman keskellä. Pentu voi osoittautua rasavilliksi ja energiseksi tai sitten se voi osoittaa harkitsevuutta ja rauhallisuutta. Pentu voi olla äänekäs. Se voi olla vetäytyvämpi kuin toinen. Se voi olla rohkeampi kuin toinen.

Ja ydinjuttu tässä kaikessa on se, että se millainen koirasta tulee aikuisena, ei ole aina meistä kasvattajista kiinni. Se, millaisia kokemuksia saa elämästään sen jälkeen, kun se pentukodistaan lähtee, vaikuttaa asiaan myös suuresti. Myös pennun kehitykseen vaikuttaa se, tuleeko koira elämään laumassa vai onko se yksinäinen koira? Millaisia kokemuksia koira saa muista koirista, ihmisistä, tapahtumista ympärillään. On suorastaan toisaalta pelottavaa, kuinka pienellä asialla koira voi saada elinikäisen trauman tai toimintatavan, joka ei ole esimerkiksi seurakoiralle toivottavaa. Ja näin ollen, täydellistä koiraa ei ole olemassakaan. Jokaisella koiralla on omat hyvät ja huonot puolensa. Me omistajina teemme virheitä tietämättömyyttämme tai meistä riippumattomista asioista. Onneksi lähes kaikkiin asioihin voinee vaikuttaa, jotta saat tasapainoisen koiran. Ja siis ei ole todellakaan olemassa täydellistä koiranomistajaakaan tai kasvattajaa. VIRHEISTÄ OPPII (TOIVON NIIN)!

Sukupuolihan on jo kaikilla tiedossa. Eläinlääkärin tarkistus tehdään 7. viikolla ja sen jälkeen nähdään, että ovatko kaikki rakenteeltaan, hampailtaan ja urokset kiveksiltään sopivia esim. näyttelymaailmaan. Osa kun hakee sellaista koiraa. Sen jälkeen mietitään perheen koostumusta, elinolosuhteita, käyttötarkoitusta ja luonteen vastaavuutta siihen. Haluamme onnistua siinä, millaisen pennun te kotiinne saatte seuraavaksi 11-16 vuodeksi. Se on pitkä aika se.

https://www.facebook.com/#!/photo.php?v=10203188574549438&set=o.180993618695741&type=2&theater

Hilda on nykyisin hyvin rauhallinen narttu, joka ei ole dominoiva luonteeltaan. Juttelin asiantuntija Mikon kanssa (Emilin omistaja) joka sanoi johtuvat se siitä, että Hildan ei ole tarvinnut kasvaa ja elää laumassa alkuvuosinaan. Aunehan on Hildan pentu ja tuli meille siis reilu 2 vuotta sitten. Aune taas on doninoivampi luonteeltaan, mutta tätäkään ei tarvitse sallia. Aune on elänyt koko elämänsä lauman jäsenenä ja se vaikuttaa hänen toimintatapoihinsa. Hilda oli nuorena mahdottoman villi ja raisu ja perheemme lapset saivat riehakkaan pennun ja vähän isommankin pennun raisuudesta. He edelleenkin muistelevat tuota aikaa.

https://www.facebook.com/#!/photo.php?v=10203188002695142&set=o.180993618695741&type=2&theater

Hilda on ollut aina myös minun sanojeni mukaan hieman lapasen oloinen varsinkin nuorempana. Ei osannut mm. sanoa uroksille, jotka olivat liian päällekäyviä, että EI!!! Nykyisin se taito on jo onneksi hankittu, luojan kiitos! Yksi ärähdys liian innokkaalle urokselle ja homma hallussa ;) Aune puolestaan on omannut tämän taidon alusta lähtien. Häntä ei urokset kiusaa turhan päiten.

Hilda on ollut aina omapäisempi ja Hildalle ei ole niin väliä, että miellytänkö minä tuota omistajaani. Ai, sä pyysit istumaan..ootappas....kohta voin istua ja ihan tälleen rauhassa. Aune puolestaan toimii kuin ajatus ja hakee sitä hyväksyntää tekemällä asioita oikein. Aune ei koskaan lähde omille teilleen esim. agiradalla vaan haluaa tehdä sen, mitä siltä pyydetään. Hilda puolestaan saattaa ensin vetää pikkurundit ja sitten tulen ja lähden, jos ....Niinpä, mikä sitten on parempi? Mitä enemmän sinulla on koirista kokemusta/tietoa, sen enemmän se alkaa kiinnostaa ja mietityttää, että kuinka sinä itse ruokit/aiheutat koiralla ilmeneviä haasteita esim. käyttäytymisessä.

Edellisen pentueen osalta voi sanoa, että vaikka koirat ovat saaneet kaikki samat geenit ja samat lähtökohdat kotonamme, on koirien luonteissa selviä eroja. Onko se kasvatuksen tulosta siellä omassa kodossa vai onko koiran hermorakenne erilainen kuin toisella.Onko koira kokenut jotain vahingollista sen alkumetreinä? Mielenkiintoista ajateltavaa!Miksi joku on rohkeampi, miksi joku harkitsevampi? Miksi joku on dominantimpi ja miksi joku alistuvampi? Vaikka edelleen korostan sitä, että samat geenit ja kasvatuskoti. Vai onko niin, että osa puolista on enemmän tullutkin isältä ja osa enemmän äidiltä. HM... :)

https://www.facebook.com/#!/photo.php?v=10203188026975749&set=o.180993618695741&type=2&theater

Kuinka sinun ja koirasi kemiat sopii yhteen? Minä esimerkiksi olen ilmeisesti ihan liian lepsu osaltaan ja liian innostava myös Aunen kohdilla. Joudun hillitsemään(tai ainakin pitäisi vielä enemmän) itseäni mm. agilityssä. Koira, joka on jo itsessään kamalan innostunut ja siihen lyödään päälle ohjaaja, joka on ihan yhtä innostunut, voitte arvata lopputuloksen. Mutta sitä kohti ollaan menossa, että tulokset alkavat näkyä yhä parempina.

Lohdullista tässä on se, että teillä kaikilla on mahdollisuus pyrkiä siihen parhaaseen mahdolliseen tulokseen sen luonteen ja toimintakyvyn osalta heti siitä hetkestä, kun pentu teille tulee (kun tulette sen hakemaan). Ja kannattaa tukeutua ammatilaisten apuun, jos jotain ilmenee, jotta osaa toimia oikein.

https://www.facebook.com/#!/photo.php?v=10203188010815345&set=o.180993618695741&type=2&theater

Kyllä osan kohdalta on jo aika selvää, mikä pentu on tulossa. Koska esim. valkoisia uroksia, valkoisia narttuja ja harmaita narttuja on vain kaksi. Sitten jää nuo harmaat pojat, joita on huikeat neljä. On sielläkin jo jotain ajatusta ja tästä se hetki hetkellä selviää enemmän. Ja minun mielestäni, kukaan ei ole huono vaihtoehto. Koska ne on vaan niin syötävän söpöjä ihan jokainen!!! 

ps. Koiraa ei koskaan kannata viedä tilanteeseen, jossa se joutuu kokemaan jonkun tilanteen/asian, joka voi vaikuttaa siihen ei toivotulla .


Kommentit

21.5.2014 23.37  Leila ja Piitu

Hyviä ajatuksia. Ja niinhän se on, että se oma pentu on joka tapauksessa se paras ja ihanin ja juuri oikea, on se sitten mikä tahansa. Ympäristö ja kotiolot muokkaaa koiraa ja koira istuu siihen oman perheensä muottiin varmasti vaivatta. Sitähän sanotaan, että sellainen koira kuin omistaja. Meillä ainakin pätee tuo siten, että me ollaan molemmat aamulla hitaampia käynnistymään ja kotona otetaan rennosti, kun taas toisaalta myös innostutaan helposti ja omataan huono keskittymiskyky ja ollaan kärsimättömiä. Koira on ihmisen peili ja yleensä niihin koiran huonoihin käyttäytymisiin voidaan etsiä syyllistä sieltä hihnan toisesta päästä. Nämä villakoirat kun vielä ovat niin älykkäitä ja herkkiä, niin tuntuu että ne peilaavat meitä ihmisiä ihan eri tavalla kuin jonkun muun rotuinen koira ja nappaavat meistä sellaisia signaaleja, joita emme kuvittelekaan lähettävämme. Mutta kuten sanottu, toivottavasti opitaan niistä virheistämme ja saadaan kasvatettua pennuistamme fiksuja koirakansalaisia, jotka ovat ilo niin omille ihmisilleen kuin kaikille muillekin.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini