Teron kertomaa ja Tiinan täydentämää:

Olipahan hauska, rankka reissu, mutta tulipahan tehtyä. Perjantaina tuli äkkilähtö Meikun kanssa kosioreissulle Sveitsiin alpeille. Mein progesteroniarvot olivatkin yllättäen niin korkeat, että kaikki suunniteltu muuttui salamavauhtia. Valmistautumisaikaa oli noin 2,5 tuntia. Siinä ajassa reissukaveri Mika hurruutteli paikalle Iisalmelmesta Jyväskylään.

Iltalaivalla Helsingistä Tallinnaan ja pieni lepohetki laivalla. Siitä sitten yötä myöden Via Balticaa kohti Saksaa.

Viro, Latvia ja Liettua yönpimeydessä sivuutettiin. Seuraavaksi edessä oli Puola, joka oli puuduttavin vaihe kaikessa ankeudessaan. Maisemat mitäänsanomattomat ja haasteena oli sähköauton lataaminen. Puolassa liikenne oli pysähdyksissä 1,5h liikenneonnettomuuden vuoksi. Käännettiin auto motarilla ja lähdettiin jonkun paikallisen perään pusikon kautta kärrytielle, josta pääsimme jatkaa matkaa monen mutkan jälkeen. Varmaan olisimme saaneet seisoa siellä jonossa vielä useamman tunnin.

Matka jatkui kohti Saksaa rankkasateessa ja ukkonen jyrähteli. Sinä päivänä oli vielä melkoinen tovi ajettavana, mutta sitten tuli totaalinen stoppi. Ei jaksettu enää ajaa vuorotellenkaan edes Redbullin ja kahvin voimalla, vaan jäimme parkkipaikalle pariksi tunniksi unille. Takana oli tässä vaiheessa matkaa jo 35h valvomista.

Havahduimme hetken päästä horroksesta; että mikä ihmeen maa ja valuutta.

Matka jatkui Etelä-Saksan autobaanaa pitkin. Maasto oli kumpuilevaa ja moottoritie oli kovin mutkainen.

Matkamme jatkui ihmeellistä reittiä Lichtenseinin huudeilla kohti Itävaltaa. Tie kulki pikkukylien läpi. Kylät kirkkoineen näyttivät kaikki samanlaisilta ja luulimme kiertävämme kehää. Olisi ollut mukava nähdä vähän maisemia.

Nopeusrajoitukset olivat mielenkiintoiset pikkuteille n.100km/h. Aamu alkoi valkenemaan ja saavuimme Itävallan puolelle ja sieltä sitten Sveitsiin.

Tässä vaiheessa matkaa oli tehty noin 38-40h. Huoltoaseman pihalla pikasiistiytyminen ja valmistautuminen tärkeimpään vaiheeseen jota varten oli valvottu ja matkustettu aikamoinen matka:

Meikun ja Silaksen kohtaamiseen Alpeilla sunnuntain aamupäivänä. Tunnelma alkoi nousta sitä mukaan, mitä korkeammalle Alppeja nousimme. Olihan siinä vaiheessa hampaatkin pesty ensimmäisen kerran ja varpaat ja kainalot pyyhkäisty kosteuspyyhkeillä reissuun lähdön jälkeen.

Upeissa maisemissa nousimme yli 2km korkeuteen paikkaan, jonka nimi oli Gotthard. Niin upeaa, että kaikki väsymys oli poissa. Meikun ja Silaksen tapaaminen sujui niinkuin piti. Meillä oli pieni huoli ( lue paniikki!!!) , että olemmeko liian myöhässä - ei onneksi oltu.

Nyt oli aika hieman levätä ja jäimme yöksi pikkukylään Alpeille ja pääsimme syömään ja nukkumaan oikeaan sänkyyn. Luksusta!! Kaksi edellistä yötä oli mennyt pienellä torkuttelulla. Kyllä siinä hetkessä uni, ruoka ja lepo tuntuivatkin hyvältä.

Seuraavana päivänä treffit Silaksella ja Meikulla oli sovittu Zurichiin ihanan Estherin luokse, joka oli Silaksen omistaja. Laskeuduimme alas vuorilta ja matkalla piipahdettiin eläinlääkärillä hakemassa Ekinokokkilääkitys ja merkinnät passiin.

Kylläpä olikin upeaa palvelua Estherin kotona. Oli herkkuja ja niin sydämellinen vastaanotto

Onnistuneiden toka treffien jälkeen lähdimme kohti Saksaa. Saimme päähänpiston lähteä Saksan viinialueille. Löysimme alueen, jossa Rieslingviinejä valmistetaan ja kylläpä hymy oli huulilla, kun pääsimme maistamaan tilaviinejä (maltillisesti).

Matka jatkui Saksan halki Hannoveriin. Siellä teimme fiksun suunnitelman, kuinka selviäisimme Tukholman satamaan. Laskimme tunteja mitä tarvitaan ajoa, taukoja ja autonlatauksia varten. Muuten hyvä suunnitelma, mutta emme huomioineet Tanskassa ajoa lainkaan. Ei liene ollut merkitystä rankalla reissulla tähän ajatuskatkoon.

Emme siis kerenneet suunniteltuun laivaan. No mitäs sitten tehdään? Vaihtoehtoja oli monta: ajammeko Uumajaan ja sieltä Vaasaan seuraavan aamun lautalla? Vai jäämmekö Tukholmaan yöksi vai ajetaanko Haaparannan kautta. Yksi vaihtoehto oli tehdä " yllätyskyykky" ja mennä laivalla Latviaan ja ajaa sieltä 700km Tallinnaan... Tämä onneksi hylättiin saman tien.

Pikkasen harmitti, että olimme unohtaneet Tanskan kokonaan kartalta ja kotiinpaluu viivästyi.

Reitiksi valitsimme sitten rahtilaivan Kapellskäristä Naantaliin. Olimme yötä Norrtäljessa upeassa merenrantahotellissa ja aamulla hyppäsimme Finnlinesin laivaan, joka oli täydellinen superyllätys. Laiva oli uusi, hieno ja rauhallinen tunnelmaltaan - suosittelen.

Reissu oli kyllä niin mahtava kaikessa tunneskaalassaan. Kiitos Mikalle, kun pääsit mukaan auttamaan. Kyllä nyt on muisteltavaa ja voisiko jopa sanoa eeppinen reissu takana. Huonoa huumoria ja yhteinen rakkaus isovillakoiriin

Mei koirana on niin upea reissukaveri, että ei voisi parempaa toivoa. Niin iloinen, tyytyväinen ja hän pystyi olemaan joka paikassa vapaana.

Joka paikassa Meikku oli kuin kotonaan ja hurmasi kaikki mennen tullen. Uni maittoi Meikulle autossa, ruoka maittoi. Mein mielestä reissu oli lienee todella hauska. Perjantaina lähtö ja to vasten yöllä 1 aikaan takaisin kotona. Ei joka puudelineiti pääsekään tälläisille reissuille .

Mei pääsi joka paikkaan mukaan eli erittäin koiraystävälliset maat, ainakin Suomeen verrattuna.

5500 km treffeille on jo aikamoinen panostus treffeille ( sekä matkassa, ajassa että rahassa), vai mitä ootte mieltä? Nyt sitten toivotaan sormet ristissä, ettei tartte uudestaan lähteä reissun päälle. Tai ehkä Mei haluaisikin, mutta en ole varma noista ihmisistä .

Kuvia ja videomateriaalia reissusta löytyy Dancefloorspoodles Facebook-sivuilta!

Tietoa lisää itse yhdistelmästä löytyy kotisivuilla .