Ne osaa heiluttaa häntää. Ne pyrkivät syliin. Ne napittavat sinua silmiin ihanilla nappisilmillään! Liian ihania. Kun illalla istuin pentujen kanssa, minulla oli koko liuta pentuja tulossa syliin. Osa rauhoittuu kun niitä silittää ja rapsuttaa. Ne leikkivät hetki hetkeltä enemmän. Myös jo lelunkin kanssa. Hanpaita ei ole vielä tuntunut kellään. Mutta sekin tapahtunee hetkenä minä hyvänä.

Kävimme eilen myös koko konkkaronkka ulkona. Aunen perään on katsottava ettei vaan loukkaa vahingossa pentuja, kun niiden kanssa olisi niiinnnn ihana jo leikkiä. Aune tykkää myös hoitaa apumammana pesutehtävät hyvin.

Toinen yö jo meni niin, etten ollut katsomassa ollenkaan pentujen perään. Joskin puoli kahden aikaan kuulin aikamoista itkua ja menin katsomaan. Siellähän yksi harmaista oli päässyt laatikosta pois ja etsi mammaa joka oli juuri mennyt imettämään! Onneksi pelastava enkeli saapui paikalle!

Isompi kehä on jo laitettu valmiiksi ja sinne ne pääsevät vapautumaan luultavimmin jo tänään mutta viimeistään huomenna, kun Tero palautuu reissusta. Ruokaakin aletaan jo maistelemaan viikonlopun aikana! Sitten alkaakin kakkashow!

Tällä viikolla olen ollut erityisen tiukalla. Tero tosiaan lähti sunnuntaiaamusta jo työreissulle ulkomaille ja olen ollut yksin vastuussa kaikkien asioiden hoitumisesta. Toki tyttäreni Henna, siskoni Marjakin ja Sauli (Hennan poikaystävä) ovat olleet kokoajan auttamassa ja pentuja rapsuttamassa. Olen siis hoitanut kotia, käynyt töissä, huolehtinut koirista, ulkoiluttanut, ruokkinut, käynyt joka päivä jumppia ohjaamassa, yhtenä iltana trimmattiin vielä yhtä isovilla Hetaa(ei siis omaa), eilen oli Aunen agility (en muuten ollut parhaimmassa iskussa klo 20-21 Haukkuvaaran hallissa). Olen todella väsynyt juuri nyt; heikottaa ja pyörryttää, mutta kyllä se tästä taas helpottaa. Tiistai-iltana vielä loukkasin jalkaanikin jumpassa ja nyt sekin vaivaa. :) EI SIIS MIKÄÄN TÄHTIVIIKKO TIINAN ELÄMÄSSÄ ;)

Eilinen päivä vielä oikein kruunautui, kun olin aamulla menossa töihin erittäin tärkeään palaveriin, jota minä johdan, niin eiköhän autosta räjähdä rengas. Siihen loppui matkanteko ja kiire. Ei muuta kuin hinausauto ja rengasta etsimään. Ei muuten löydy Suomen kamaralta. Onneksi Autoon saatiin kuitenkin lopulta väliäikainen rengas noin viikon ajaksi, jotta pääsen liikkumaan kuitenkin.

Mutta mikä auttaa? Odotan jo, että pikku karvapallerot kipuavat syliini, kun kotiin pääsen. Näkisittepä ne silmät? Ja aika moni muuten näkeekin jo tulevana viikonloppuna :) Ja se leikin ja murinan vilske. Pikku haukahdukset ja juoksuspurtit. Syötävän suloisia! Yritän saada teille tänään pätkää, kun hännät vipattavat ihmisen nähdessä.

Ai niin, tänään sitten eka matokuuri pennuille. Sen jouduin eilen tilaamaan apteekista kun ei suoraan hyllystä löytynyt. Siinä voi olla nassut myttyrällä, kun sen maun suuhunsa saa :)