Aamun valjettua Tero lähtee 6.30 koirien kanssa lenkille ja minä teen pennuille pika pikaa ruuan. Nostan pienet kullannuput nopeasti pihalle herkuttelemaan annoksiaan. Viisi yhden lautasen ääreen. Pennut syövät reippaasti, joskin tänä aamuna oli taas varsin viileää. Pientä tassujen ja vartalon tärinää on havaittavissa. En tiedä,miksi lautaset eivät tänä aamuna ihan tyhjentyneet; epäilen, että Hilda on käynyt yöllä oksentamassa ruokansa pennuille. Eilen illalla söi kerralla melkein kanankauloja ja kuinkas ollakaan? Olemme menossa ruokkimaan pennut ulos, niin Tero huomaa valtavan kuhinan pentulaatikossa. Hilda oli päättänyt ruokkia pentunsa oksentamalla koko kasan hieman pureskeltuja kanankauloja. Ne piti oikeasti repiä pois pentujen suista ;) Tämän riskin takia en uskaltanut antaa Hildalle mitään lihaa yön ajaksi, vain siis turvotettuja napuja, jottei vaaratilanteita pääsisi syntymään. Lautanen oli tyhjentynyt, joten joku ne oli ainakin syönyt.

Pennut riehuivat aikansa ja oikeasti ne on jo kamalan vikkeliä. Hetki vain ja tassut tepsuttavat terassilla kohteena sisätilat tai jokin muu ihana seikkailun arvoinen paikka. Toki ensin oli kakittu ja pissitty. Perennapenkit ovat varsin sieviä, ainakin kohta. Pennut nimittäin tykkäävät mennä kukkapuskan keskelle lepäilemään. Eilen yksi pennuista oli vähän aikaa hukassa. Pentu löytyi kartiokuusien keskeltä, juuri samasta piilosta mihin Hilda on nyt alkanut mennä pentujaan piiloon. Pennut ovat ilmeisesti alkaneet käyttää hampaitaan Hildan nisiin ja Hilda suorastaan säpsähtelee ja vingahtaa kivusta, kun uusia pieniä naskalihampaita testataan maitobaariin. Hilda-rukka! Hilda on ilmaissut pennuilleen asiasta mielipiteensä myös murahtelemalla varoittavasti. Epäilen asian tehoa pentujen toimintatavan muutokseen johtavana.

Ensi viikon tiistaina tulee siruttaja kotiimme. Pennut saavat tämän jälkeen sitten viralliset dokumenttinsa eli rekisteripaperinsa. Niistä siis tulee ihan oikeastikin isoja koiria eikä meidän vauvoja ;). Kaikki pennut kasvavat tasaisesti ja luonteiltaan reippaiksi. On mahtavaa mennä pentukehään ja huomata, kun kaikki pennut heiluttavat häntäänsä ja pyrkivät syliin rapsutuksiin ja sylikoiriksi. Voi suorastaan kuulla tuon vaatimuksen; MINÄ, MINÄ, MINÄ....

Lähden kohta hakemaan lisää ruokaa pennuille, laskin, että nyt alkaa mennä noin reilu kilo jauhelihaa, neljä isoa lautasellista turvotettuja napuja, sekä 3 litraa piimää päivässä. Siinä saa käydä asioilla harva se päivä ja minähän käyn; nämä ansaitsevat kaiken, mitä vaan voi antaa. Pikkuprinssit ja Pikkuprinsessat! Ja oikeasti, kun vielä aamulla siivosin pentujen huoneen, ei siellä ollut yhtään kakkaa! Ne tiettä jo minne ne kannattaa tehdä, miten fiksuja ne onkaan. Toki on myönnettävä, että oikeanlaisella ennakoinnilla on tässä oma roolinsa, eli hyvä me!!!