Kasvattajan ja koiranomistajan arkea
IHANA TULLA TAPAAMAAN TEITÄ eiku Pentuja!!Keskiviikko 7.5.2014 - Tiina Yksi yö taas takana. Tero oli taas valvomassa asioiden sujumista. Yö oli ollut aika levoton. Nyt on jouduttu tarkkailemaan tarkemmin että kaikki saavat ruokaa. Paino oli noussut suurimmalla osalla mahtavasti, mutta osalla hieman vähemmän. Onneksi on kuitenkin olemassa muistiinpanot edelliseltä kerralta ja voi vertailla silloisia painonnousuja. Ne osoittivat ettei hätää ole oikeasti. Osan pentujen paino lähenteli jo kiikun kaakun 700 g. Tänään se rikotaan varmasti. Yleissääntöhän on, että pennut tuplaavat syntymäpainonsa n. 7-10 vuorokaudessa. Siihen päästään varmastikin. Tänäänhän on päivä kuusi. Nyt on aloiteltu pentujen nimien suunnittelut ja katsotaas mikä teema sieltä syntyykään. Mutta eiköhän se jollakin lailla tanssiin liity? :) Nämänhän ovat ne viralliset rekisteripapereihin tulevat nimet, mutta jokaisella kodilla on lienee jo kova mietintä tulevan perheenjäsenen nimestä. Miten ihanaa se onkaan? Eläinlääkärintarkistukset tullaan tekemään meille kotiin. Ei tälläisen pentumäärän kanssa viitsi minnekään lähteä. Ovat ne sen verran jo isoja siinä vaiheessa. Jokainen saa sitten oman todistuksen terveydentilasta. Tarkitus tulee tapahtumaan 7. viikolla. Jokainen pentu sirutetaan viikolla 5. Sekin tapahtuu kotona. Tämän sirutuksen jälkeen saadaan rekisteripaperit virallisestikin eteenpäin ja paperit ovat sitten valmiina siinä vaiheessa, kun kotiinlähdön aika on tullut. (NYYH!!!!) Kokoan kaikille kodeille pentutietopaketin, jossa annan esim. malliesimerkkejä mitä asioita/välineitä kannattaa kotiin ainakin hommata. Villakoiran kanssa eläminen kun on hieman välineurheilua. Varsinkin jos turkissa on hieman pituutta. Ja jos ajatuksissa on näyttelyt, niin se on heti alusta alkaen tiedostettava siinä turkin hoidossa. Villakoiran kanssa ei voi vain ajatella, että mä voin sitten kyllä ehkä käydä näyttelyssä; turkin kasvattaminen vie aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä ja paljoa työtä. Varsinkin siinä takkuvaiheessa, joka alkaa vajaan vuoden ikäisenä ja saattaa kestää yli kaksivuotiaaksikin. Tällöin pehmoinen ja höttöinen pentuturkki muuttuu aikuisen karkeammaksi ja takkuuntumattomaksi turkiksi. Jos koiralla kasvattaa näyttelyturkkia, se pitää huomioida esim. pannan valinnassa. Silkkipanta tai ohut ketjupanta voi olla hyvä valinta, jotta turkki ei kuluisi niskasta. Se on se haastavin paikka turkkia kasvattaa. Näyttelyturkkiselle koiralle ei koskaan voi edes ajatella valjaita käyttöön. Nämä on näitä pieniä juttuja, mutta niistä voidaan sitten jutella tarkemmin kun tavataan siinä vaiheessa kun pentuja olette tulossa katsomaan. Mutta jos koirasta on tulossa ns. kotikoira, joka ei näyttelymaailmaan ole lähdössä, on paljon helpompaa osaltaan. Toki villakoiraa pitää aina trimmata, olipa turkin pituus mikä tahansa. Säännöllisesti on hyvä konettaa tassut, kasvot, hännän luota sekä esim. pyllynreiän ympäriltä. Jotkut tykkäävät vetää turkin kauttaaltaan koneella tiettyyn pituuteen, jos ei saksia halua. Trimmaukseen oppii vain trimmaamalla ja on erityisen tärkeää opettaa pentu siihen pienestä asti. Koneen äänet, kuivaajan pöhinä, pöydällä seisominen, kynsien leikkuu, kampaaminen ja harjaaminen. Olen aina sanonut Aunelle ja Hildalle, ETTÄ TÄMÄ ON TÄTÄ VILLAKOIRAN ELÄMÄÄ! Pentuja saa tulla katsomaan siitä eteenpäin, kun ovat noin kolmeviikkoisia palleroita. Siinä vaiheessa silmätkin ovat jo auenneet ja jalatkin kantavat jo sopivasti. Silloin osataan jo hieman leikkiäkin! Tiedän, että on raskasta odottaa pentujen kasvamista kun tietää, että tuolla se oma pikku puudeli kasvaa! Mutta odotus onneksi palkitaan lopulta!
|
Kasvun hurmaa!Tiistai 6.5.2014 - Tiina Silmät ei huomaa päivittäistä kasvua, kun koko ajan on nähtävissä. Mutta eilen iltaiset punnitukset osoittivat, että pennut ovat kasvaneet huimaa vauhtia. Isoin pentu painoi illalla jo 640 g ja pieninkin 480 g. Kukaan ei ole tarvinnut lisäravintoa vaan ihan Hildan omilla maitovarannoilla ollaan menty. Hildan tissit alkavatkin olla jo aika isot ja roikkuvat. Ilmeisesti pentujen imuteho on myös lisääntynyt, koska massut täyttyvät jo nopeampaa tahtiin ja selkeästi on nähtävissä jo vaiheet milloin syödään ja milloin nukutaan. Tissin ei tarvitse olla enää koko ajan suussa. Voi sitä nautintoa, kun sen tisun suuhun saa. Osa on aika äänekkäitä syödessään. Pikku tai vähän suurempikin ininä kuuluu kyllä aika selvästi. Ennustaako tämä pentujen äänekkyyttä myös aikuisena? Tokkopa lie. Hännät ovat alkaneet nousta aika tanakasti sojottamaan pystyssä kun tisulla nautitaan maitobaarin antimista. Huoli alkaa helpottaa sitä mukaa, kun pennut kasvavat. Jokainen saa maitoa ja myös pentujen vahvistuessa ei tarvitse pelätä niiden tallaantumista tai Hildan alle jäämistä.
Viime yönä Sauli oli huolehtimassa pennuista puoli neljään ja sen jälkeen Tero siirtyi vahtivuoroon. Oli ollut helpompi yö. Hilda siirtyy välillä lepäilemään selkeästi eri paikkaan ja siihen sopivin on viileä pesuhuone ja sen ihana vilvoittava laattalattia.
|
Arki alkaaMaanantai 5.5.2014 - Tiina Nyt on se päivä, kun normaali arki on alkanut pyörimään. Tero valvoi viime yönä pentujen kanssa. Oli päässyt nukahtamaan eka kerran puoli kolmen aíkaan. Ilmeisesti oli jo niin väsynyt, ettei ollut enää kuullut jokaikistä vikinää ja Hildan liikahdusta. Hilda oli halunnut monta kertaa yöllä ulos. Tero oli sitä mieltä, että syynä ei ole enää todellinen vessahätä vaan ihan muuten vaan haluaa päästä pentulaatikosta haistelemaan raikasta ilmaa ja tuulettamaan myös omaa päätään. Kyllä me äidit ymmärretään tuo tarve. Yhdet roikkuvat kokoajan tisseissä kiinni. Yritä siinä sitten olla itsenäinen äiti. Hilda halusi jo eilen myös käydä myös muuallakin kodissa kävelemässä. Arvatkaas onko Aune iloinen, kun näkee oman rakkaan mammansa ihan kosketus-ja haisteluetäisyydeltä? Aunelle tämä on rankkaa aikaa. Ei ruoka edes maistunut pariin päivään. Kaikki rutiinit ovat muuttuneet ja mikään ei toimi niinkuin ennen. Yksin joutuu lenkilläkin olemaan. Pakkohan siinä on sitten kaikkia keppejä kannella ja onneksi on olemassa rakas pikku-Esteri! Aunen paras kaveri. Esterillekin on tulossa pentuja noin neljän viikon päästä, joten sekin on sitten menetettyä, mutta ehkäpä Aune sitten saa osallistua jo pentujen arkeenkin ;) Tänään pentuja on katsomassa Henna. Onneksi tämä hoituu näin hienosti :). Ja muuten; kaikilla pennuilla on jo ihana, oma koti. Kaikille ei edes rittänyt pentuja, harmi kyllä, mutta vuoden päästä on tulossa sitten Aunen pennut, jos kaikki menee suunnitellusti. Niistäkin pennuista on jo varauksia olemassa. 
|
3 yötä ja uusi aamuSunnuntai 4.5.2014 - Tiina
Uusi aamu on taas valjennut ja hienosti meni yö. Pennut ovat syöneet ja nukkuneet. Ja kasvaneet : Poika, valkoinen ( vaaleansininen merkki) 560 g Tyttö, valk. Vaaleanpunainen 450 g Poika, harmaa, ruskea 460 g Tyttö, harmaa, met.vihreä 455 g Tyttö, harmaa, bling vihreä 430 g Poika, valkoinen, hopea 515 g Poika, harmaa, rintamerkki Haikala, 460 g Tyttö, valkoinen, oranssi 415 g Poika, harmaa, sininen metalli, 470 g Poika, harmaa, keltainen, 470 g. Painot ovat siis lisääntyneet kolmessa päivässä 70-140 g. Upeaa! Sen voin sanoa, että Hilda on kokenut ihmelaihtumisen! On niin hoikka nyt, että näyttää jopa hieman riutuneelta. Tätä kuvaa ei yhtään edesauta se, että turkki ei näytä todellakaan hyvältä. Latistunut, kikkurainen, likainen. Onneksi tähän auttaa pesu jossain vaiheessa :) Hildan ruokahalu on valtaisa. Päivässä menee lähes kilo raakoja kanakauloja, pentunapuja liotettuna ja kuorrutettuna joko voisulalla tai creme fraicella kaksi isoa syvää ruokalautasta. Siihen päälle vielä puolikas Hevineu-pötkylä. Jano on koko ajan valtais ja vettä on tarjolla sekä ulkona että sisällä. Jos tällä ruokavaliolla ei kasva pennut, niin johan on kumma! |
Toinen yö tuli ja meniLauantai 3.5.2014 - Tiina Pennut ovat kaikki tasaisesti kasvaneet. Isoin valkoinen herra on ylittänyt jo 500 g rajan. Johan se on huomattukin, että tissi maistuu ja massa jyrää! Kaikki on mennyt niiinnn hyvin; Hilda on kasvanut kyllä äitiyyteen. Huomaa selvän eron siihen kahden vuoden takaiseen. Hilda ei halua poistua pentulaatikosta ollenkaan, muuta kuin pikaisesti ulkona käymään. Jos vien Hilda pesupaikkaan, niin voi se hädän määrä. Äkkiä takaisin ja pentuja hoitamaan. Palvelu pelaa Hildalle ja niin pitääkin. Jos itse kasvattaisit 10 vauvaa, niin johan olisi. Hilda saa ruuan pedille. Viime yönä Juuni vuorostaan päivysti pentuhuoneessa. Tero oli varulta olohuoneessa, jos joku hätä tulisikin. Minä sain levätä alakerrassa ylhäisessä yksinäisyydessäni. Yö meni loistavasti. Hilda kävi vain muutaman kerran ulkona ja Juuni hoiti homman kotiin. Niinkuin sanoin, TIIMITYÖ on upea juttu! Ja onhan se hienoa, että pennuilla on sitten aktiviteettia ja seuraa kun se aika alkaa. Mites Aunella menee? On siinä kuitenkin hommaa: on pakko varmistaa, että kaikkien kasvu on eteenpäin menevää ja siltä onneksi näyttääkin. Ei tarvitse lisäruokia hommata, joka onkin niin mahtavaa. Kohta ohjelmassa pedin puhdistus ja alusten vaihto, Hildan pyllyn pesu ja sitten vaan seuraillaan ihania nuppusia ja nöppösiä! |
Synnytysmasennusko se taas iski?Lauantai 3.5.2014 - Tiina Nyt se sitten iski. Ahdistus, joka on epämääräinen, kaikesta ihanuudestaankin huolimatta. Jokainen, joka itsekin on ollut äiti, tietää mistä puhun. Vaikka ilo tapahtuneesta on suuri, on se toinen puoli olemassa; suuri vastuu, huoli. Ja hei, nämä koiranpennut ovat aika lyhyen aikaa pieniä. Minä olen nyt kiinni tässä kaikessa ja täytyy pitää kaikki kortit kasassa sillä korttipakan ei ole vara nyt kaatua. Aika kuluu tässä nopeasti ja pennyt kasvavat isoksi hetkessä. Siitä tiedosta huolimatta tämäkin vaihe on kasvattajaäitinä käytävä läpi. Mitä isommaksi pennut tulevat, sitä helpommaksihan tämä käy. Kohta pentuja ei tarvitse alinomaa vahtia niiden syömisten ja vahinkojen (tallaantuminen)osalta. Minulla kun on taipumusta muutoinkin täydellisyyteen ja kontrolliin. Kuten tiedetään pienet lapset tai koiranpennut ei siitä välitä. Niille on vaan annettava kaikkensa vaikka kuinka olisi raskasta tai haastavaa. Tämä on tämän hetken tunne ja huomenna on uusi päivä. Kunhan nämä pari ekaa viikkoa saadaan sujumaan ruokailujen yms. osalta, alkaa suuresti helpottaa. Onneksi meillä on tätä Nyt tätäkin kirjoittaessa alkaa päässä helpottaa; kyllä niistä upeat koirat kasvatetaan yhdessä ja yhteistyöllä! Jes!
|
EKA YÖ TAKANAPerjantai 2.5.2014 - Tiina Ensimmäinen aamu on valjennut pentujen syntymän jälkeen. Minä olin niin poikki eilen illalla, että nukahdin kuin tukki puoli kymmenen aikaan. Seuraavan kerran heräsin vasta neljän aikaan, kun Hilda pärähti alakertaan ilmoittamaan, että koiravahdit Henna ja Sauli olivat nukahtaneet pentulaatikon ääreen ja Hildalla oli ulos hätä. Tero nousi ripeästi ja hävisi Hildan kanssa. Minä jatkoin uniani ja Tero oli hoitanut pentuja seuraavat kaksi tuntia ja käyttänyt Hildaa pariin otteeseen ulkona. Huomioitavaa on se, että Hildahan on vallannut yläkerrasta nyt meidän makuuhuoneemme. Huoneesta on suora uloskäynti, joten se on ehdottomasti paras paikka pennuille. Huone on myös yhteydessä olohuoneen ja keittiön tapahtumiin, joten pennut pääsevät helposti kasvaessaan osallistumaan,kuulemaan ja näkemään kodin elämää. Mitäpä sitä ei tekisi pentujen eteen? Nyt nukumme siis takkahuoneessa, johon on meidän sänkymmekin siirretty. Aune oli kyllä aika ihmeissään, että mikäs paikka tämä on muka nukkua? Todella ärsyttävää on turkkikoiran kanssa se, e Pennut vaikuttavat tyytyväisiltä. Tämän voisi päätellä siitä, että laatikon äärellä on hiljaista ja rauhallista. Hilda hoitaa pennut upeasti ja nukkuu välillä tyýtyväisenä. Harmaat (tai siis siniset) on todella vaikeaa erottaa toisistaan. Valkoiset tunnistaa jo nyt, kuka on kuka. Kynsilakat hännän päässä on myös vaikeampi erottaa. Punnitus oli aamulla, mutta taitaa joutua uudestaan suorittamaan, kun oli niin vaikeaa selvittää kuka oli kuka ja aina joku oli hukassa. Kymmenen on sentään niin paljon, että aina joku on jossakin missä ei pitäisi! Hilda ei nimittäin tykkää tästä punnitusoperaatiosta. Pennut alkavat vikisemään ja Hildalle tulee hätä! Mutta jokatapauksessa painot olivat nousseet kaikilla mukavasti eli ruokaa on tarjolla riittävästi! |
PENNUT OVAT SAAPUNEET!Torstai 1.5.2014 - Tiina Vapunaatto oli pitkä ja tuskainen. Sekä Hildalle että meille. Säälintunteet ja epäilys. Meneekö kaikki hyvin? Miksi tämä näin kauan kestää? Avautuminen vei aikaa karkeasti arvioituna ensi merkeistä noin 18 tuntia ja 10 vailla 12 yöllä ensimmäinen pieni valkoinen poika putkahti maailmaan. Helpotus oli suuri, koska nyt tiesimme että kaikki sujuu hyvin ja avautuminen oli tapahtunut, eikä synnytys ollut pysähtynyt tai muuta sellaista. Poika oli sen verran suuri, että jouduimme auttamaan sen ulospääsyä. Jäi nimittäin hartioistaan kiinni. Tero veti pimpuraa toiseen suuntaan ja minä vedin kevyesti. Painoa pennulla oli 410 g. Poika oli kuitenkin varsin eläväinen ja ponteva. Tissi alkoi maistua samantien.
Tunnin päästä putkahti harmaa tyttö ja sen jälkeen pentuja alkoi tulla aika tiuhaan tahtiin. Puoli kuuden jälkeen oli syntynyt jo 9 pentua ja kaikki näytti hyvältä. Mielessä kävi, että onkohan vielä tulossa, mutta kun ei ollut varma.... Olimme Teron kanssa nyt valvoneet jo koko yön ja edellisenäkin yönä nukuttiin huonosti. Väsymys oli valtaisa. Henna-tyttäreni tuli katsomaan pentujen ja Hildan perään 10 vaille kuusi aamulla. Ohjeeksi annoimme, että katso pentujen syöntiä ja jos Hilda alkaa ponnistaa, niin huuda sitten meille. Sohvalle kävi kaatuminen umpiuneen Aunen kanssa, joka raukka oli aivan ihmeissään tapahtumista. Tasan kuudelta ELI 10 MINUUTIN PÄÄSTÄ Henna tuli hätääntyneenä sanomaan Hildan ponnistavan ja kuinkas ollakaan, pieni harmaa tyttö oli jo syntynyt ;). 10 PIENTÄ VILLAKOIRAN PENTUA ON SYNTYNYT MAAILMAAN!!!!! Hilda hoiti äidin tehtävät hienosti ja pääsimme jatkamaan unia sohvalle Aunen kanssa. Puoli yhdeksän aikaan punnitsimme pennut, merkkasimme ne ja Hilda kävi pissillä. Pentulaatikon puhdistus ja Hildan takajalkojen ja hännän pesu.Hommaa riittää! Aune kävi nyt katsomassa hihnassa huoneessa pentuja, jotta näkisimme suhtautumista puolin ja toisin. Kaikki näyttäisi menevän hyvin. Aune ihmettelee kummallisia hajuja ja ääniä. Nyt Hilda saa kuitenkin oman rauhan ja saa keskittyä äidin hommiinsa ihan rauhassa. Hildalle on maistunut juoma (lihaliemi hunajalla, smetana, puhdas vesi) ja nyt aamulla jo söikin hieman. Hyvältä näyttää. On siinä silti stressiä; pentuja on 10 ja hyviä nisiä on 7. Onneksi pennut ovat aika tasakokoisia, eikä kukaan ole selkeästi pienempi. Nyt alussa aika menee sen tarkistamiseen, että kaikki saavat ruokaa ja paino nousee jokaisella. Eihän kukaan jää Hildan taakse? Eihän Hilda polje ketään liikkuessaan laatikossa. Nimittäin noita pentuja näyttää vilisevän joka puolella. On tämä niin jännää ja ihanaa. Mitähän sitten tapahtuu? |
PENNUT JA PAINOTTorstai 1.5.2014 - Tiina Tilastoa pennuista; 1. valkoinen poika (vaaleansininen merkkiväri) 410 g 2. valkoinen tyttö (vaaleanpunainen) 345 g 3. harmaa poika (ruskea) 370 g 4. harmaa tyttö (met.vihreä) 350 g 5. harmaa tyttö (blingvihreä) 290 g 6. valkoinen poika (hopea) 406 g 7. harmaa poika (merkki) 305 g 8. valkoinen tyttö (oranssi) 345 g 9. harmaa poika (sininen metalli) 377 g 10. harmaa poika (keltainen) 378g Yksi yllätyskin sieltä löytyi tänä aamuna; yhdellä harmaalla/sinisellä pojalla on valkoinen rintamerkki, ikäänkuin risti. Erikoinen juttu, mutta otetaan vastaan rakkaudella ja hyväksynnällä. Ei kaikien tarvitse täydellisiä ollakaan. Ei se ulkonäkö kaikkea määritä vaan se luonne. Nyt jo on nähtävissä eroja luonteissa; joku on äänekkäämpi ja joku vaeltelee menemään pikin poikin pentulaatikkoa. Nyt jo alkaa surettaa luopuminen näistä palleroista, vaikka toisaalta tietää, että mikä valtava urakka tässä on alkamassa. Vastuu huolehtia ja saada aikaan tervepäisiä, rohkeita ja sosiaalisia pentuja. Mutta kyllä se työ lopulta palkitseekin. Nytkin tuolla pentulaatikon äärellä on nuoriso seuraamassa ja huolehtimassa tilanteesta. ONNEKSI HE OVAT täällä tukena apuna myös. Ensi viikko tulee olemaan sumplimista, että kuka ja milloin on seuraamassa asioiden sujumista. Ei näitä kultapuppusia uskalla yksin vielä jättää! |
Villakoiran elämää ja elämää villakoiran kanssaSunnuntai 1.12.2013 klo 20.45 - Tiina Taas on se hetki, että kokoajan pyörii ajatus mielessäni kahden isovillakoiran pesusta. Kihartuneet turkit, jotka ovat läsähtäneet eivät ole mikään mieltä ylentävä näky! Toimeen tarttuminen vaatii aina oman aikansa ja hetkensä. Kun on kaksi koiraa jotka molemmat pitäisi laittaa nätiksi on se toimeen alkaminenkin aina hankalaa. Aunen turkki on näyttelyturkki ja vaatii siksi enemmän aikaa kuin taas Hildan, jolla ei ole mitään muuta hätää turkin puolesta, kuin ruma näky silmien edessä muistuttamassa kokoajan.....milloin se hetki tulee? Siinähän ei mitään, jos aikaa on ylenpalttisesti. Työt, jumppaohjaukset, koti yms. Pitää myös hoitaa ja ...... mutta iloahan ne tuottaa niin paljon elämään että kuka viitsii valittaa vaikka vietät neljä viisi tuntia turkkia hoitamassa. :) eli lupaan nyt että ennen itsenäisyyspäivää mulla on kaksi puhdasta, ihanalta tuoksuvaa puudelia silmän ilona. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Isovillakoira, villakoira |
NYTKÖ SE JO PÄÄTTYY???Torstai 31.5.2012 klo 9.40 - Tiina VOIKO OLLA SIIS TOTTA, ETTÄ AIKA ON KULUNUT KUIN SIIVILLÄ? Mihin kaikki aina häviää ja kohta huomaat, että se on jo ohi, ennenkuin kunnolla edes alkoi? Tähän liittyy ihan perusfilosofinen ajatus/kysymys; minkä takia aika kuluu kokoajan nopeammin? Eilen keskustelimme työpaikalla tästä ilmiöstä: lapsena kesälomakin oli tosi pitkä, mutta nyt tuntuu siltä, että jokainen kesä menee nopeammin kuin ennen. NO, miten tämä liittyy pentublogiin? Jos luette alkublogista ahdistuksestani/masennuksesta, kun pennut ovatkin siinä kokoajan ja vaativat läsnäoloani. Minä ja me emme kun osaa tehdä mitään puoliteholla. Kaikki mitä tehdään, tehdään kunnolla ja TÄYSILLÄ. Ei ole puoliväliä, eikä ainakaan pentujen kasvatuksessa, tehdä jotain puolihuolimattomasti. On ruokittava, sosiaalistettava, hoidettava, totutettava käsittelyyn, rakastettava.. .Ja NYT SE KAIKKI ALKAA OLLA OHI! Liian pian!!! Ainakin näin ison joukon kanssa. Viimeinenkin vapaa pentu on luultavasti saamassa uuden perheen. Tämä pinkkineiti voi lähteä uuteen kotiin jo perjantaina. Ja loput ovat lähdössä sunnuntaina. Onneksemme meille jää Aune-tyttönen kuitenkin kasvatettavaksi ja lohduksi. Ja saahan Hildakin sitä niin kaipaamaa seuraa ja ulkoilukaveria. Joskin siihen vauhtiin saa vielä Aune hieman kasvaa. Laitan taas kuvia meidän vauhtipimuista ja Vauhtiherrasta! |
Emil lähti eilenMaanantai 28.5.2012 klo 17.02 - Tiina Tässä meidän Dancefloor´s Mysterious Mohombi komeana. Voi hyvänen aika miten komea ;) Hyvin oli mennyt eka yö ja koirakaverit ovat jo ystäviä keskenään! |
Hiljaista?Maanantai 28.5.2012 klo 12.39 - Tiina Nyt on sitten lähtenyt jo neljä vauvaa; poikia kaikki. Laitan, kun kotiin pääsen meidän Emilin trimmikuvat esille. Onpas jotenkin vähän noita kuonoja..myönnetään kuitenkin, että sitäkin vikkelämpiä. Toisaalta on surumieli, toisaalta helpottaa oloa..ei tarvitse ainakaan niin moneen laskea, kun tsekkaa että kaikki ovat tallella. Turre on ainut poika joukossa jäljellä ja onneksi se on Turre, koska Turre hurmaa kaikki mennen tullen. Myös ne rakkaat siskot lempeällä katseella ja hännänheilutuksella. Meidän Taika on vaihtanut nimensä; AUNE on se oikea ja vihonviimeinen nimi. Voi sitä mietintää ja päätäntää, mutta päätös on nyt tehty. Kirsikkatyttö on siis ihan nimeltäänkin Kirsikka;). Kuulostaa hyvältä ja oikealta. Loput pennut lähtevät sunnuntaina (paitsi Pinkkityttö, joka odottaa vielä uutta kotiaan; mutta toivottavasti ei enää kauan). Sitten onkin hiljaista......... Olemme saaneet viestejä uusilta kodeilta, että reippaita pentuja ovat! Ei arkoja, vaan heti menossa mukana täysillä ja sitten levossa..ja tätähän unihetkeä ei jaksaisi yhtään, sillä ne on niiiiiinnnn söpöjä, että kunpa voisi touhuta niiden kanssa alinomaa jotain mukavaa ja ihastella niiden vikkeliä ja hassuja touhuja. On kuitenkin parempi antaa pikku koiranalkujen levätä, jotta jaksaa kasvaa tasapainoiseksi ja hyvähermoiseksi aikuiseksi! Täältä seuraamme pantujen kuulumisia ja Facebookin kautta jatkamme yhteistä taivalta oman sisarusparven tiimoilta! Siellä voimme jakaa kuulumisia, vaihtaa neuvoja, jakaa kuvia..mikäs sen mukavampaa villakoiraihmisten kesken! |
Bruno uuteen kotiin tänään lauantainaLauantai 26.5.2012 klo 10.06 - TIINA Meidän pieni kultapoikamme Bruno lähtee nyt uuteen kotiin; Tässä pikkuherra. Nyyh!!! Mutta ihanaan kotiin pääsee!
|
Leo on lähdössä sunnuntainaLauantai 26.5.2012 klo 9.53 - Tiina Meidän Kaunis poikamme Leo lähtee huomenna kohti Porvoota Teron kanssa; saatto siis hoituu. |
Uuno lähti eilen....Lauantai 26.5.2012 klo 9.40 - Tiina Eilen se luopuminen alkoi sitten ihan käytännössä; Jaana tuli avukseni ja trimmasimme vauvat, jotka ovat lähdössä uuteen uskoon. Ja Uuno(sininen poika) lähti sen jälkeen uuteen kotiinsa Pedon ja Rokin kaveriksi! Saas nähdä kuinka eka yö on mennyt.
|
Uusiin koteihinKeskiviikko 23.5.2012 klo 8.05 - Tiina Niin, perjantaina se sitten alkaa..matka uusiin koteihin. Toisaalta olen helpottunut, mutta toisaalta tuntuu surulliselta. Se helpottaa, että tietää pentujen päätyvän hyviin koteihin. Vain yksi tyttö on enää ilman omaa uutta kotia ja uskonpa senkin kodin löytyvän pian, sillä on nämä niin ihania vauvoja. Aika on mennyt niin pian että ei voi uskoakaan. Alkujärkytyksen koettuani kaikki on koko ajan sujunut vain helpommin ja sutjakammin. Nyt pennut on jo kuin mini-isovillakoiria ja vahvempia ja nopeampia ja valmiita siis omiin koteihinsa. Saas nähdä joudutaanko täällä päässä kyyneleitä valuttamaan vaan päästäänkö eron hetkistä ilman kyyneleitä? Inhimillistäminen on se sana, jota yritän hakea: pennut ovat minulle kuin pikkuihmisiä. Kuvittelen pentujen tuntemaa tunnemylläkkää ja pelkoa, kun omat sisarukset ja äiti ei olekaan enää tukena vaan on vain luotettava omiin, uusiin laumanjäseniin. Kuinka avuttomia nuo koiravauvat ovatkaan? Miten ne selviävät järkytyksestään? Nyyh!!!!! Nyt menee liian pitkälle nämä minun ajatukseni, tällä tavalla saan vain entistä pahemman mielen ja sitä haluaisin välttää.. Nyt täytyy nauttia näistä hetkistä, kun pienet sydänystävät ja minun karvarakkaat ovat vielä kotona, äidin hellässä huomassa. Nytkin ne ovat jo aamuriehunnat suorittaneet pihalla ja on syöty aamuruoka. Tällä hetkellä on uniaika ja kasvun hetki siis... |
Luopumistako? EI.....Maanantai 21.5.2012 klo 13.11 - Tiina Voihan ei ..Siis onko ihan pakko alkaa tehdä ajatustyöstä luopumisesta? Olin ajatellut, että en varmaan noin moneen koiraan kiintyä; nyt se on sitten todistettu: olin väärässä. Voin ja olen kiintynyt! Kuinka voin antaa nuo pienet nappisilmät, kullamurut, karvapölliäiset, tuhnukat, villikot, haisuliinit, söpöliinit, rakkaat, suosikkikoirat, nöpökät...kenellekään? Ne on niin ihania; näkisitte sen ilon, kun ihminen tulee paikalle. Häntä heiluu ja haluan syliin; monta on syliin otettavaakin ja jokaista on rapsuteltava ja sylitettävä ja juteltava ja kerrottava miten ihania ne on! Ensi viikonloppuna on ainakin kaksi lähdössä jo uuteen kotiin, ehkä kolmekin? Seuraavana taas lisää. Perjantaina saapuu eläinlääkäri kotiimme tarkistamaan pennut ja sirutushan onkin jo tehty! Siitä se sitten alkaa; luopuminen. Vain kaksi tyttöä on enää ilman kotia; niiiin ihania ja söpöläisiä, jotta hyvä koti on löydyttävä. Molemmissa on potentiaalia ties mihin; sekä näyttely että harrastuspuolella. Siis kodin etsintä jatkuu sekä Britneyn että JLon osalta. Milloin löytyy oma uusi koti ja rakastava perhe näille kullanmurusille? |
Dancefloor`s Sassy ShakiraSunnuntai 20.5.2012 klo 8.30 - Tiina Vauhtipaketti, jolta ei puutu menoa ja vauhtia. Iltavillit ovat jo tuttu käsite ja hampaat ovat aika terävät pienuudestaan huolimatta. On sellainen pimu, ettei sitä voi olla huomaamatta. Katse on pirteä ja valpas. On kaikessa mukana ja haluaa osallistua perheen hommiin. Rakastaa syliä ja sulattaa sydämen suklaisella katseellaan. Suostuu trimmiin aika helposti. |
Tässä kuvassa on näyttelyhihna. Näitä saa tilattua facesta hakusanalla Show leads for dogs. 
Tässä kuvassa on Aunen ja Hildan arkipannat. Ja on niitä toisenlaisetkin. Nämä on tehnyt Heini Rytkö. Löytyy facebookista hakusanalla isovillakoirapannat... Toinen paikka on Facebookissa Leenan pantanurkka. 
Tassujen pohjat kasvavat valkoista /harmaata karvaa. Tämä lupailee hyvää harmaantumisen osalta noiden pikimassujen osalta. Kynnetkin ovat jo pitkät. Ehkä sitten parin viikon ikäisenä ensimmäinen kynsien leikkuu edessä. Siinäpä onkin monta tassua leikattavaksi!
Kanankaulat syötetään yksi kerrallaan. Vesikuppi tarjotaan eteen. Ja kyllä muuten ruoka maistuukin. Pentunappuset liotettuna ja kuorrutettuna voisulalla tai smetanalla. Nam, sanoo Hilda !!!
Hämmennys on kova ja kiinnostus. Mitä nuo oikein ovat? onko ne koiria? Hajut on erikoisia ja hassuja ja entäs ne äänet; nehän vinkuu. Pitääkö siihen jotenkin reagoidakin. Hilda ei kuitenkaan selvästi oikein tykkää Aunen läsnäolosta. Jos katse voisi tappaa jne...Siispä Aune seuraa tapahtumia nyt meidän uuden portin takaa, jonka hommasimme ja asensimme tänä aamuna. Nyt on näköyhteys mutta ei pääsyä. Sen Hildakin sietää. 
ttä takapuoli on järrrkkyyttävän näköinen näin synnytyksen jälkeen ja tätä vaihetta sitten kestää ainakin se 2-3 viikkoa. Eilenkin pesin Hildan neljään kertaan; takajalat ja häntä. Jos sitä et tee, haju on aika kuvottava (puhumattakaan näystä). Pariin otteeseen shampoolla ja pari pelkällä vedellä. Jo tänä aamuna on suoritettu shampoopesu yön jäljiltä. Siitä huolimatta turkki on värjäytynyt vihreänpunertavaksi ja haju leijailee nenäonteloissani kokoajan. Nyt tätäkin kirjoitettaessa haistan sen hajun. Eilen Hilda selvästi sai jälkisupisteluja, joka onkin hyvä asia, eipähän jää mitään tulehduksia aiheuttamaan kohtuun. Ja on Hilda kyllä hetkessä hoikistunut ;) . 
