Kasvattajan ja koiranomistajan arkea

Villakoiran elämää ja elämää villakoiran kanssa

Sunnuntai 1.12.2013 klo 20.45 - Tiina

Taas on se hetki, että kokoajan pyörii ajatus mielessäni kahden isovillakoiran pesusta. Kihartuneet turkit, jotka ovat läsähtäneet eivät ole mikään mieltä ylentävä näky! Toimeen tarttuminen vaatii aina oman aikansa ja hetkensä. Kun on kaksi koiraa jotka molemmat pitäisi laittaa nätiksi on se toimeen alkaminenkin aina hankalaa. Aunen turkki on näyttelyturkki ja vaatii siksi enemmän aikaa kuin taas  Hildan, jolla ei ole mitään muuta hätää turkin puolesta, kuin ruma näky silmien edessä muistuttamassa kokoajan.....milloin se hetki tulee? 

Siinähän ei mitään, jos aikaa on ylenpalttisesti. Työt, jumppaohjaukset, koti yms. Pitää myös hoitaa ja ......

mutta iloahan ne tuottaa niin paljon elämään että kuka viitsii valittaa vaikka vietät neljä viisi tuntia turkkia hoitamassa. :) eli lupaan nyt että ennen itsenäisyyspäivää mulla on kaksi puhdasta, ihanalta tuoksuvaa puudelia silmän ilona. 

Synnytysmasennusta ilmassa?

Tiistai 3.4.2012 - Tiina alias Varaäitinäkin tunnettu

Pennut ovat olleet nyt maailmassa vajaa kaksi vuorokautta. Jäin eilen hoitamaan kotiin pentuja eli otin omista töistäni virkavapaata. Jotenkin ajatus oli ollut, että kyllähän se tästä sujuu, mutta nyt on tullut huomattua, että pentujen hoitaminen onkin kovaa työtä. Mikäli pentuja olisi ollut vain se alunperin luultu 4 kappaletta, olisi homma varmaan sujunutkin helpommin, mutta röngtenin näyttäessä sen 9, asiat muuttuivat oleellisesti. Jokaisen on saatava ruokaa ja nisiä on liian vähän, jotta yhtäaikaa syöminen onnistuisi. Tämä tarkoittaa siis sitä, että on oltava kokoajan varmistamassa, että jokainen saa oman osansa Hildan herkusta eli maidosta.

Osa on osoittanut olevansa myös vuoristokiipeilijä; karvainen ylämäki aiheuttaa vaaratilanteita pienille seikkailijoille. Ne humpsahtavat nopeasti Hildan selän taa ja siinä onkin sitten riskejä...Montako kertaa on jouduttu tekemään pelastusoperaatio pienelle kiipeilijälle?

Pelkoja siitä, että joku loukkaantuu tai ei saa ruokaa on liikaa ainakin minun vilkaalle mielikuvitukselleni. Näen unia ja aina kun kuuluu joku isompi vinkaisu, sydämessä hypähtää.

On se onni, että Tero on huolehtinut pennuista yöllä. Ja siinä onkin hommaa. Yöunet on vähissä ja koska Hildaakin on nyt pitänyt öisin käyttää ulkona. Tänäkin aamuna näytti siltä, että zombieita on talomme täynnä. Jokainen hiipii omasta sängystään hiljakseen pentulaatikon reunalle kurkkaamaan että onhan kaikki ok?

Minulla (EI SIIS HILDALLA) on lievähkö synnytysmasennus. Itse synnyttäneenä äitinä muistan, kuinka muutama päivä ensimmäisen lapseni synnyttyä tajusin, että EI VOI OLLA TOTTA, TUO ON NYT KOKOAJAN TUOSSA JA TARVITSEE MINUA KOKOAJAN! Nyt on samaa tunnetta ilmassa. Minua ja meitä tarvitaan ALINOMAA ja HETI; täytyy kuitenkin sanoa, että onhan siinä mukavaa seurata, kun pienet tuhisijat inisevät ja maiskuttavat isoon ääneen emon lämmössä ja turvassa. Me ihmisvanhemmat vain varmistamme, että kaikki sujuu hyvin ja mallikkaasti alkutaipaleella. Päivä päivältä alkaa helpottaa, ainakin joltakin osin.

Hilda ei tunnu kärsivän masennuksesta. Väsymystä vielä on rankan urakan jälkeen, mutta äitiys on ottanut napakan otteen Hildasta ja vauvojen luona on oltava koko ajan. Tarkkailen kuitenkin, milloin Hildalle tulee hymy huulille;9. Hildalla on leveä hymy suussaan, kun se nauttii elämästä. En ole vielä ihan varma, onko sitä hymyä huulilla vielä ollut?

 Uutta haastetta lienee kuitenkin tiedossa pentujen varttuessa. Onnekseni en vielä tiedä siitä;).

The puppies have been in the world now less than two days. Yesterday I stayed home to take care of the puppies, I was absence from my work. Somehow, the idea had been that after all it is going to be easy, but now I have noticed that litter management is hard work. If the puppies would have been just, it was originally thought to be four of them, job would have been probably easier, but it appears to be 9 puppies, things changed significantly. Each must have access to the food and the cal is too limited to eating at the same time successfully without help. This means, therefore, that must have all the time ensuring that everyone gets their share of Hilda Delicatessen, milk.

Some have also proven to be a mountain climber, hairy uphill is a big  danger for small adventurers. They quickly fall off behind Hilda's back and the risks it is then ... How many times have had to rescue a small climber?

Fears that someone is injured or there is not enough food for everyone;  fears are ofcourse in my imagination. I see dreams, and whenever someone is doing bigger whining, my heart leaps.

It is lucky that Tero has taken care of the puppies at night. And there is a job to do. Night's sleep is low and because Hildas has now had to be used outdoors also at night. This morning, it seemed that our house is full of zombies. Everyone quietly sneaks out of bed towards the puppybox looking inside the box, that everything is ok?

I (and not the HILDA) have  birth depression. When I became a mother many years ago I remember how a few days after the first child was born I realized this can not be true, That's All the time someone NEEDS ME! It is now the same sense in the air. Me, and we  ARE constantly NEEDED,  however, have to say that its fun to follow, when the small puffers whine and eat noisily in smacking manner in Hildas maternal temperature and protectection. We human parents just make sure that everything is going very smoothly and the early days. Day by day, starting to ease, at least partially.

Hilda does not seem to be suffering from depression. Even tough hard work is done delivering the puppies,  motherhood has taken hold on Hilda solidity, and the babies must be taking care of at all times. We Observe, however, when the smile is coming back to Hildas lips; a big smile on his mouth, where we know that she is enjoying life. I am not yet quite sure whether it still had a smile in her lips?

 A new challenge, however, is probably coming when the puppies grow up. Luckily I do not  know about it ;).

Hildan matka äitiyteen

Sunnuntai 1.4.2012 - Tiina ja Tero

Aprillipäivä 2012

Tässä 3 reipasta villiksen alkua ovat napakasti kiinni emon tisseillä.

1. vuorokauden aikana pentujen paino nousi mukavasti. Maitoa on saatu ihan riittämiin.

1. yö meni aika levottomasti... hoh hoijaa. Hildan vatsa oli sekaisin ja minä pappana juoksin sen kanssa kantohangilla Hildan tehdessä tarpeitaan. Pentujoukko oli kuin lokkiparvi kiljuen nälkäänsä. Hilda rukalla oli kanssa rankka yö. Pappa lähtee tästä "virkeänä" töihin.