Taas on se hetki, että kokoajan pyörii ajatus mielessäni kahden isovillakoiran pesusta. Kihartuneet turkit, jotka ovat läsähtäneet eivät ole mikään mieltä ylentävä näky! Toimeen tarttuminen vaatii aina oman aikansa ja hetkensä. Kun on kaksi koiraa jotka molemmat pitäisi laittaa nätiksi on se toimeen alkaminenkin aina hankalaa. Aunen turkki on näyttelyturkki ja vaatii siksi enemmän aikaa kuin taas  Hildan, jolla ei ole mitään muuta hätää turkin puolesta, kuin ruma näky silmien edessä muistuttamassa kokoajan.....milloin se hetki tulee? 

Siinähän ei mitään, jos aikaa on ylenpalttisesti. Työt, jumppaohjaukset, koti yms. Pitää myös hoitaa ja ......

mutta iloahan ne tuottaa niin paljon elämään että kuka viitsii valittaa vaikka vietät neljä viisi tuntia turkkia hoitamassa. :) eli lupaan nyt että ennen itsenäisyyspäivää mulla on kaksi puhdasta, ihanalta tuoksuvaa puudelia silmän ilona.