Nyt on se päivä, kun normaali arki on alkanut pyörimään. Tero valvoi viime yönä pentujen kanssa. Oli päässyt nukahtamaan eka kerran puoli kolmen aíkaan. Ilmeisesti oli jo niin väsynyt, ettei ollut enää kuullut jokaikistä vikinää ja Hildan liikahdusta.

Hilda oli halunnut monta kertaa yöllä ulos. Tero oli sitä mieltä, että syynä ei ole enää todellinen vessahätä vaan ihan muuten vaan haluaa päästä pentulaatikosta haistelemaan raikasta ilmaa ja tuulettamaan myös omaa päätään. Kyllä me äidit ymmärretään tuo tarve. Yhdet roikkuvat kokoajan tisseissä kiinni. Yritä siinä sitten olla itsenäinen äiti. Hilda halusi jo eilen myös käydä myös muuallakin kodissa kävelemässä. Arvatkaas onko Aune iloinen, kun näkee oman rakkaan mammansa ihan kosketus-ja haisteluetäisyydeltä?

Aunelle tämä on rankkaa aikaa. Ei ruoka edes maistunut pariin päivään. Kaikki rutiinit ovat muuttuneet ja mikään ei toimi niinkuin ennen. Yksin joutuu lenkilläkin olemaan. Pakkohan siinä on sitten kaikkia keppejä kannella ja onneksi on olemassa rakas pikku-Esteri! Aunen paras kaveri. Esterillekin on tulossa pentuja noin neljän viikon päästä, joten sekin on sitten menetettyä, mutta ehkäpä Aune sitten saa osallistua jo pentujen arkeenkin ;)

Tänään pentuja on katsomassa Henna. Onneksi tämä hoituu näin hienosti :).

Ja muuten; kaikilla pennuilla on jo ihana, oma koti. Kaikille ei edes rittänyt pentuja, harmi kyllä, mutta vuoden päästä on tulossa sitten Aunen pennut, jos kaikki menee suunnitellusti. Niistäkin pennuista on jo varauksia olemassa.