Voihan ei ..Siis onko ihan pakko alkaa tehdä ajatustyöstä luopumisesta? Olin ajatellut, että en varmaan noin moneen koiraan kiintyä; nyt se on sitten todistettu: olin väärässä. Voin ja olen kiintynyt!

Kuinka voin antaa nuo pienet nappisilmät, kullamurut, karvapölliäiset, tuhnukat, villikot, haisuliinit, söpöliinit, rakkaat, suosikkikoirat, nöpökät...kenellekään? Ne on niin ihania; näkisitte sen ilon, kun ihminen tulee paikalle. Häntä heiluu ja haluan syliin; monta on syliin otettavaakin ja jokaista on rapsuteltava ja sylitettävä ja juteltava ja kerrottava miten ihania ne on!

Ensi viikonloppuna on ainakin kaksi lähdössä jo uuteen kotiin, ehkä kolmekin? Seuraavana taas lisää.

Perjantaina saapuu eläinlääkäri kotiimme tarkistamaan pennut ja sirutushan onkin jo tehty!

Siitä se sitten alkaa; luopuminen.

Vain kaksi tyttöä on enää ilman kotia; niiiin ihania ja söpöläisiä, jotta hyvä koti on löydyttävä. Molemmissa on potentiaalia ties mihin; sekä näyttely että harrastuspuolella. Siis kodin etsintä jatkuu sekä Britneyn että JLon osalta. Milloin löytyy oma uusi koti ja rakastava perhe näille kullanmurusille?