Ensimmäinen aamu on valjennut pentujen syntymän jälkeen. Minä olin niin poikki eilen illalla, että nukahdin kuin tukki puoli kymmenen aikaan. Seuraavan kerran heräsin vasta neljän aikaan, kun Hilda pärähti alakertaan ilmoittamaan, että koiravahdit Henna ja Sauli olivat nukahtaneet pentulaatikon ääreen ja Hildalla oli ulos hätä. Tero nousi ripeästi ja hävisi Hildan kanssa. Minä jatkoin uniani ja Tero oli hoitanut pentuja seuraavat kaksi tuntia ja käyttänyt Hildaa pariin otteeseen ulkona.

Huomioitavaa on se, että Hildahan on vallannut yläkerrasta nyt meidän makuuhuoneemme. Huoneesta on suora uloskäynti, joten se on ehdottomasti paras paikka pennuille. Huone on myös yhteydessä olohuoneen ja keittiön tapahtumiin, joten pennut pääsevät helposti kasvaessaan osallistumaan,kuulemaan ja näkemään kodin elämää. Mitäpä sitä ei tekisi pentujen eteen? Nyt nukumme siis takkahuoneessa, johon on meidän sänkymmekin siirretty. Aune oli kyllä aika ihmeissään, että mikäs paikka tämä on muka nukkua?

Todella ärsyttävää on turkkikoiran kanssa se, että takapuoli on järrrkkyyttävän näköinen näin synnytyksen jälkeen ja tätä vaihetta sitten kestää ainakin se 2-3 viikkoa. Eilenkin pesin Hildan neljään kertaan; takajalat ja häntä. Jos sitä et tee, haju on aika kuvottava (puhumattakaan näystä). Pariin otteeseen shampoolla ja pari pelkällä vedellä. Jo tänä aamuna on suoritettu shampoopesu yön jäljiltä. Siitä huolimatta turkki on värjäytynyt vihreänpunertavaksi ja haju leijailee nenäonteloissani kokoajan. Nyt tätäkin kirjoitettaessa haistan sen hajun. Eilen Hilda selvästi sai jälkisupisteluja, joka onkin hyvä asia, eipähän jää mitään tulehduksia aiheuttamaan kohtuun. Ja on Hilda kyllä hetkessä hoikistunut ;) .

Pennut vaikuttavat tyytyväisiltä. Tämän voisi päätellä siitä, että laatikon äärellä on hiljaista ja rauhallista. Hilda hoitaa pennut upeasti ja nukkuu välillä tyýtyväisenä.

Harmaat (tai siis siniset) on todella vaikeaa erottaa toisistaan. Valkoiset tunnistaa jo nyt, kuka on kuka. Kynsilakat hännän päässä on myös vaikeampi erottaa. Punnitus oli aamulla, mutta taitaa joutua uudestaan suorittamaan, kun oli niin vaikeaa selvittää kuka oli kuka ja aina joku oli hukassa. Kymmenen on sentään niin paljon, että aina joku on jossakin missä ei pitäisi! Hilda ei nimittäin tykkää tästä punnitusoperaatiosta. Pennut alkavat vikisemään ja Hildalle tulee hätä! Mutta jokatapauksessa painot olivat nousseet kaikilla mukavasti eli ruokaa on tarjolla riittävästi!