Niin se meni taas viikonloppu ihan työntäyteisesti. Myönnettäköön, että työ oli kuitenkin varsin ihanaa ja antoisaa. Kolmesta eri perheestä oltiin tutustumassa pentuihin (niihin omiin kullannippusiin). Kaikki taisivat menettää sydämensä näille ihanille naperoille, jotka viilettävät jo aika varmoilla tassuilla mutta myös simahtavat yhtä nopeasti kuin heräsivätkin. Siinä ei sitten auta paljon herätellä, jotta saavat ne kasvu-unensa rauhassa ottaa. Ja muuten: unia jo nähdään, pieniä haukahduksia, tassut juoksee, ulinaa. Uskomatonta.

Pennut ovat jo eilen syöneet kahdesti päivässä jauhelihaa ja tänään syödään myös kahdesti. Aamu alkoikin niin, että Tero lähti Aunen kanssa aamulenkille klo 6.15. Minä käytin Hildaa ulkona ja laitoin pentujen jauhelihat valmiiksi. Kun Tero tuli, siirsimme pennut nopeasti ulos, jotta aamupissit tulevat oikeaan paikkaan ja sitten alkoi ruokailu. Jokainen vuorollaan syö suoraan kädestä ja sylistä annettuna oman jo aika ison nökkösen. Se imeskellään aika napakasti; osa hitaammin ja osa erittäin vikkelään.

Syöttämisen jälkeen Tero lähti siivoamaan pentuaitauksen eli uudet paperit ja uudet puhtaat nukkumisalustat. Johan siellä sitten kiva on kölliä. Hilda imetti pennut vielä ulkona viltillä. Tämän jälkeen luonnollisestikin pennut etsivät kakkapaikat ja kaikki hoituu siististi ulos. Tästä se siisteyskasvatus on alkanut. On se myös varsin hienoa, että jo kolmiviikkoiset pennut herättyään nousevat makuupaikaltaan ja kävelevät sanomalehtien päälle ja pissaavat reippaasti juuri sinne toivottuun paikkaan.

Pennut olivat myös illalla yhdeksän aikoihin syömässä jauhelihat ja tekivät sen jälkeen tarpeensa ja leikkiä temmelsivät itsensä väsyksiin lelujen ja omien sisarusten kanssa. Johan olikin sitten mukava kellahtaa yöunille pehmeälle viltille.

Ihana oli siis tavata ja tutustua pentujen uusiin perheisiin. On kiva jutella ja jakaa asioita. Toki tässä tulee sitä opastusta ja ohjausta myös sen pennun elämän aloittamiseen siellä omassa uudessa kodissa. Jotta kaikki menisi hyvin ja jotta mm. turkinhoito lähtee heti alusta lähtien kulkemaan. Oikeilla välineillä ja rohkealla ja ahkeralla asenteellahan se hoituu. Eikös niin?

Osa miettii kovasti, että olisi kiva ehkä käydä siellä näyttelyissäkin. Kannustan kovasti sinne menemään. Siitä voi puraista näyttelykärpänen ja se ei ole ollenkaan huono asia. Sinne voi mennä aloittelijanakin ja me tottakai autamme ja jos asut jossain kauempana, niin varmasti löytyy apuja ja niitä kokeneempiakin ihmisiä. Mutta niinkuin sanottu, jos tavoitteena on näyttelyt, niin siihen turkin hoitoon ja kasvatukseen kannattaa panostaa alusta alkaen. Ajatus, että minäpäs nyt vedän tämä turkin alas ja olen näyttelyissä puolen vuoden päästä ei ihan toimi, ainakaan isovillojen kanssa. Turkki on sen verran massiivinen, että sen kasvatus ei ihan hetkessä tapahdu. Joten kärsivällisyyttä ja säännöllisyyttä. Se voi kantaa jopa sen takkuvaiheen yli, johon aika moni isovillan omistaja sitten kaatuu ja luovuttaa! Se yli voi selvitä ihan kohtuudellakin, joskin pieniä tai vaikka suurempiakin turhautumisen hetkiä on koettu. Kerran viikossa pesu, huolellinen hoito ja oikeat tekniikat ja välineet, niin lopputuloksena on UPEA turkki ja silmän ilo, joka kantaa pitkälle.

Viime yönä koimme myös adrealiinia pukkaavia hetkiä. Yksi perheemme teineistä oli päättänyt lähteä puolen yön jälkeen takapihalle istuskelemaan, kun ei ollut saanut unta. Hilda oli ollut imettämässä pentuja. Huoneessa on siis melkein pimeää. Jonkin ajan kuluttua tytär Juuni oli palannut ulkoa ja sillloin räjähti. Hilda ei tunnistanut/muistanut tulijaa ja reaktio oli sen mukainen. Alakertaankin asti säikähdin ja luulenpa, että Juunin ei toista kertaa tee mieli lähteä keskellä yötä häiritsemään emää, joka huolehtii pentujensa turvallisuudesta kaikin tavoin. :O) Hilda on ollut muutoinkin nyt paljon enemmän suojeleva pentujaan kohtaan kuin kaksi vuotta sitten. Ei kannata uhmata hyvää äiti!

Tällä viikolla minun on tarkoitus konettaa pennut ekan kerran, myös kenties pesun voisi suorittaa. Saadaan kuorittua noista kultaisista/labradorinnoutajista villakoiria;)