Isovillakoira on vaativa rotu. Villakoira ylipäätään on tietyiltä osin vaativa rotu. Miksi näin? Ei sen takia, että luonne olisi hankala vaan kokonaisuus. Koko on jo oma juttunsa. 55-65 cm sekä 20-32 kg isoa koiraa joka saattaa olla hyvinkin energinen. Toki koirissa on eroja joka pentueessa. Joku on hieman rauhallisempi joku taas harkitsevampi. Mutta se on varmaa että nämä ovat ilopillereitä ja työntävät kirsunsa eli nokkansa joka paikkaan mihin sinäkin. Jos se vaan sallitaan. Hommassa mukana ihan täysillä, meni syteen tai saveen. Enää ei ole yksinäisiä hetkiä talossa vaan teillä on aina joku kaverina: kainalossa sohvalla tai pihahommissa kaivamassa kukkapenkkiä.

Perheen täytyy olla valmistautunut aktiiviseen koiraan, joka ei todellakaan ole sohvaperuna ensimmäiseen 2-3 vuoteen. Päiväohjelmaan täytyy kuulua lenkkiä ja myöskin niitä irtolenkkejä, jotta energiapuuskat saa purettua oikealla tavalla, eikä tarvitse sisällä pistää palasiksi esim. Omistajan ihaninta kenkää. Vaikka isovillat eivät todellakaan ole mitään kodintuhoajia, voi siellä aina sellaista pientä hommaa kotiväelle järjestää niiden poissaollessa. :)

Olisi hyvä näin isonkin koiran ollessa kyseessä heti alusta lähtien totuttaa ja opettaa koira kulkemaan nätisti hihnassa. Jotta perheen pienemmätkin voivat sitten myöhemmin ulkoiluttaa koiraa. Jos et ole varma että toimitko oikein on syytä pyytää apua jostakin koirakoulusta jossa on tosi hyviä pentukursseja jo pienillekin pennuille. Isovillan kanssa voi harrastaa ihan mitä vaan: toko, agility, jälkiä, lenkkeilyä, juoksua, frisbeetä....

Kun pentu tulee uuteen kotiinsa, on syytä heti alusta lähtien totuttaa pentua kaikkiin erilaisiin ja yllättäviin tilanteisiin. Eri paikkoihin, eri pintoihin, eri ääniin, eri näköisiin ja eri kokoisiin ihmisiin. Mitä enemmän sen parempi. Toki täytyy odottaa ensin ne ekat  rokotukset, ennenkuin lähtee kulkemaan maita ja matuja esim. kaupungilla tai koirapuistoihin Jne. Ja tärkeään on muistaa antaa pennun levätä silloin kun se nukkuu. Silloin ei lapset saa mennä herättämään pentua vaan antaa sen täytyy antaa olla rauhassa. Mehän ei haluta saada aikaan hermoraunio koiraa, eikös niin?  

Pissitys aina heräämisen, syömisen ja leikin jälkeen takaa mahdollisimman nopean sisäsiisteyden. Täytyy toki muistaa, ettei pentu voi oikeasti pidättää pitkiä aikoja kuin  joskus 6-8 kk iässä, mutta sanomalehtikasa aina jossakin tietyssä paikassa ( luonnollisin paikka ulko-oven edessä)hätävarava on hyvä juttu opettaa alusta lähtien. Pentua ei koskaan toruta sisälle tekemisestä vaan kehutaan oikein tehdystä asiasta. Kasvatus ylipäätään ei saisi perustua kieltoihin vaan aina positiiviseen, oikein tehtyjen asioiden vahvistamisesta. Tämä on niin tärkeää muistaa. Koira haluaa tottakai tehdä aina niinkuin sen lauman jäsenet haluaa ja sen sinä saat parhaiten aikaan keskittymällä positiivisten asioiden palkitsemiseen. Eikös tämä toimi näin ihmisilläkin?

Turkinhoito on varmasti se vaativin ja eniten opeteltava asia villakoiran kohdalla. Tämän takia me opetetaan pentuja jo täällä kasvamiskodissaan siihen tottumaan. Pesua, kuivausta, harjausta, leikkausta, kynsien leikkausta. Ja sitä teidän on alusta lähtien harjoitelta myös kotona. Onpa koiran turkki sitten missä kuosissa tahansa. Myös tämä turkihoito on saatava positiiviseksi asiaksi koiralle:herkkuja, pieniä hetkiä, hellävaraisuus ja säännöllisyys. Siinä ne salaiset avaimet! Ei mitään salatiedettä. Kun tulette pentua katsomaan, annan teille jo materiaalipakettia asioista, mitä ainakin kannattaa hommata, jotta turkinhoito pääsee mukavasti alkuun. Ja hei, se ei ole vaikeaa ja me järjestetään teille sitten trimmikurssia myös kun pennut ovat noin puolivuotisia. Palataan asiaan ja ihan mahtavaa. Teille on tulossa ihanimmat ystävät maailmassa. Viisaat, kauniit ja energiset perheenjäsenet, jotka sulattavat kaikkien sydämet.

Niin mikä sen hyvän kodin tekee: rajat ja rakkaus. Ei taida olla yllätys. Kun nämä asiat on kunnossa, sinulla on maailman uskollisin, ihanin ja älykkäin ystävä kotonasi.