Isovillakoirapentueen kasvusta kertova Blogi

pvä 56 Maha venyy ja paukkuu

Perjantai 15.5.2015 - Tiina

Aunen maha on nyt kyllä kasvanut huimasti...Aune jopa hengittää hieman raskaasti. Ilmeisesti massu painaa palleaan ja sen kautta hengittäminen on raskaampaa kuin normaalisti. Pennut tuntuvat selkeästi isoina möykkyinä jotka möyrivät menemään aiheuttaen Aunelle ihmetystä. Aunen lepoasennot ovat huvittavia ja hieman hassujakin.hilda_vihrea_tytto_ja_pinkki_tytto_7.4.2012_002.jpg

Sohvalle hyppääminenkään ei olekaan enää niin kevyttä kuin ennen. Eilenkin kävimme kahdella vähän pidemmällä lenkillä. Toiselta lenkiltä tultaessa Aunen askel alkoi selkeästi painaa. Oli pakko hiljentää omaa kävelytahtiaan. Onhan tässä se hyvä puoli, että Aune on nyt hyvin helppo lenkitettävä. Ennen sait laittaa tossua toisen eteen aika rivakasti..nyt riittää ihan normaali ja hieman hidas kävelytahtikin. 

Röngtenissä kävimme siis toissapäivänä. Kuvasta näkyi, että pentuja on kuusi tai seitsemän. Minä epäilen tuota seitsemää itse, kun kuvaa pääsin rauhassa kotiin tarkastelemaan. Kalkkeutumista olisi saanut olla enemmänkin, mutta koska Aunelle annettiin Herpesrokoitteen vahvistus, oli pakko tässä vaiheessa sinne mennä. Eli jännitystä on luvassa, kun synnytys ensi viikolla käynnistyy. Kuinka monta vauvaa sieltä putkahtaakaan maailmaan?20140502_085418.jpg

Aloitin lämpöjen mittailun eilen. Tiineen koiran lämpötila varsinkin loppupuolella tiineyttä on normaali lämpötilaa alhaisempi. Koiran normaali lämpö on n. 38.5 astetta. Aunella on tällä hetkellä lämpö eilisen ja tämän aamun perusteella nyt 37.7-37.8 astetta. Siinä vaiheessa kun lämpö tipahtaa noin 37 asteeseen tai sen alle, voidaan olettaa että synnytys käynnistyy 12-24 tunnin kuluessa. Pienellä koiralla nuo lämmöt voivat tipahtaa jopa 35.5 asteeseen, mutta isovilla ei pieni olekaan. Hildalla olen saanut akahaisimmillaan 37.0 astetta ja siitä tosiaan synnytys sitten käynnistyi. Tähän lämpöön siis vaikuttaa eri hormonit ja niiden toiminta tiineessä koirassa. uuno_leo_bruno_25.5_066.jpg

Aamulla oli kyllä tullut ehkä limatulppa Aunelta. Toki limaa nyt tiputtelee muutenkin, joka kertoo lähestyvästä synnytyksestä. Nähtävissä on myös löystymistä ikään kuin koko takapäässä..pehmeää ja löysää :) Pennut ovat periaatteessa nyt valmiita syntymään. En kyllä kuitenkaan usko, että tänä viikonloppuna sitä tapahtuu. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. aune7.jpg

Tänään minä sitten pesen tuon Aunen. Ihan kyllä hieman kauhistuttaa kuinka Aune jaksaa? Konetusta en siis tee, koska konetin jo muutama päivä sitten. Pesu, föönaus ja vähän siistimistä saksilla. Nisien ympäriltä pitäisi myös konettaa karvat, jotta pikku naperoilla on helppo pääsy syömään. Onneksi viikonlopuksi ei ole sadetta suuremmin enää luvattu, joka on helpotus. Eipä taida olla mitään turhauttavampaa kuin vasta puunattu puudeli ja vesisade kurakelineen. Hildastakin tulee siis nätti tänään. 

Tämän viimeisen kuvan vyötärö Aunella on kyllä niiiiinnnn mennyttä! Jospa siihen palaudutaan :)

Kommentoi kirjoitusta.

Liikkuva massu! Pvä 53/54

Keskiviikko 13.5.2015 - Tiina

Eilen oli ihanimmista ihanin päivä! Vaikka olin jo aiemminkin hieman tuntenut liikettä Aunen massussa, eilen siellä oli BILEET molemmin puolin kylkiä! En malta olla tunnustelematta vatsaa koko ajan. Aune tietää jo, että mamma haluaa minun vatsaani sivellä ja heittää jalat auki ja nauttii huomiosta ja rapsuista ihan täysillä. Vatsa on pinkeä ja täyden oloinen. Tisut ovat jo selvästi näkyvissä ja pulleutuneet. Lenkillä Aune jaksaa vielä hienosti liikkua ja täytyy sanoa, että nuo vauvat on saaneet liikettä.

Juttelimme Teron kanssa eilen, että Aune on kyllä jaksanut raskauden upeasti. Aunen kroppa on hyvin vahva ja erinomainen kunto ja lihasvoima on hyvä perusta terveeseen tiineysaikaan. Vaikka kyllä minua ajoittain hirvittää tuo vauhdin määrä, mutta sitten pitää muistuttaa itseään, ettei tiineys ole sairaus. Eiköhän nuo vauvatkin ole sitten vahvoja ja reippaita. 

Tänään on jännittävä päivä. Röngten! Saamme kuulla montako vauvaa masussa on ja näen myös paljonko Aunen paino on noussut. Kun viimeksi kävimme siellä pvä 28 tiineydessä, oli painoa 24,2 kg eli se oli jopa hieman laskenut. Kotona on vaikea punnitusta tehdä, koska Aunea ei saa nostella enää. Laitan heti sitten tietoa facebookiin, kun määrä varmistuu. Eli sieltä katselemaan iltapäivällä sitten. 

Tajusimme eilen, että synnytyshän on jo ensi viikolla!!!! Apua!! Sen jotenkin osaa sulkea kokonaan mielestään, kun tietää mitä on edessä. Varsinkin, kun ei tiedä yhtään miten Aunen äitiys alkaa sujua. Miksipä se ei toki sujuisi? Aloitan lämpöjen mittailua varmaan huomenna ja siitä sitten säännöllisesti, jotta tiedän missä ollaan menossa. Koska Aune on ensisynnyttäjä, synnytys voi käynnistyä hieman aiemmin, kuin keskimäärin. Siihen vaikuttaa myös pentueen koko. Mutta pennut syntynevät tiistain ja perjantain välillä ensi viikolla..ihanaa! Miten minusta tuntuu, että en ole koskaan näin paljon pentujen syntymää odottanutkaan?

Aune syö hyvällä ruokahalulla ja paljon. Ruokaa on toki tarjolla myös kokoajan, niin paljon kuin Aune haluaa syödä. Vettä Aune juo myös hyvin paljon. Nukkumisasennot ovat hieman erikoisia johtuen vatsan koosta. Ei mahdu enää oikein köllimään normisti vaan pakko on jotenkin könöttää ja mieluusti ihan selällään. En tänään mitannut vatsan ympärysmittaa, mutta toissapäivänä oli tullut 18 cm lisää. Mitta on varmaan kasvanut entisestään. 

Pesu ja föönauspäivä on huomenna sekä Hildalla että Aunella, kun tämä vesisade on ohi! Sitten ollaan nättinä taas jonkin aikaa. Tänään oli Tero muuten joutunut Aunea ihan vetämään lenkille (maailmakirjat ovat siis sekaisin!). Sade ja tylsät sadeasut eivät vaan houkutelleet Aunea lenkille. Kuka nyt tykkää tassujaan kastella...tai ehkä päätään, sillä Aunehan tykkää kahlata jokaisen lätäkön läpi. 

I just wait no more! :)

Kommentoi kirjoitusta.

Ei pomppuakaan! Äiti-koira! Pvä 49

Perjantai 8.5.2015 - Tiina

Aune ei pomppinutkaan aamulla, kun Tero heräsi! Se on kuulkaa maata mullistavaa! Ei ole ollut aamua, jolloin ei olisi kenguruloikkia nähty Aunen elämässä. Tänään oli se päivä sitten edessä. Aunelta on siis viety elämänilo ja persoona ja kaikki se mikä tekee Aunesta Aunen. Ei sentään toivottavasti!

Aunesta alkaa vaan muovautua äiti-koira, jotka ovat tyynejä ja vakaita. Äiti-koira osaa hillitä innostuneisuuttaan ja äiti-koira ei turhia hetkutuksia jaksa. Äiti-koirat eivät riehu ja tee turhia liikkeitä. Äiti-koirat ovat rauhallisia ja suorastaan tylsiä. Tämäkö se on nyt Aunenkin kohtalo?

Enpä usko, sillä meillä on jo yksi ÄITI-KOIRA, ihan isoilla kirjaimilla, 19-Kertainen äiti, joka on tällä hetkellä villi senkin edestä, mitä Aune ei ole! Tämä riehakas ja tottelematon ÄITI-KOIRA saa illalla riekkukohtauksia, könyää yöllä sängyn alle nukkumaan, jää lenkillä haistelemaan omiaan, kiusaa omaa tytärtään riehumalla, tuo leluja vaativasti äännellen heitettäväksi. Eli ÄITI-KOIRAKIN voi palautua entiselleen, joten ehkä Aunekin vielä pommpuja tulee ottamaan, kun uusi aamu ja päivä on edessä. 

Aunella on tänään päivä 49 ja massu on niiiinnn söpö. Olen yrittänyt tunnustella, josko tuntisin liikkeitä, mutta vielä en ole siinä onnistunut. Veikkaan, että viikonloppuna se on jo mahdollista. Aunelle maistuu ruoka hyvin ja vyötärö on kyllä aika mennyttä. Senttejä on tullut lisää lähes 20 alkutilanteesta, mutta sitä ei oikein huomaa vaan, kun silmä on tottunut pikkuhiljaa kasvavaan massuun.

Aunen selkä on hyvin pysynyt kuosissa ja notkoa ei ole nähtävissä. Tähän lienee osansa tuo Aunen vahva peruskunto ja lihasmassa. Ja Aune on jaksanut liikkua mahtavasti ihan näihin päiviin asti. Siellä on kuulkaas vauvat saaneet kyytiä Aunen masussa. Sen voin sanoa. Saas nähdä, kun alkaa viimeinen puolitoista-kaksiviikkoinen olla, kuinka vaikuttaa liikkumiseen. Nyt on huomannut, että vaikka ei ole enää mitään jättilenkkejä tehnytkään, niin Aune saattaa köpötellä tulomatkaa kotiin hitaammin, jopa Hildan perässä ja takana, kun yleensä on menty ainakin kaksi metriä edellä. 

Aune nauttii kovasti, kun massua rapsutellaan ja hellitään. Kukapa siitä ei nauttisi, voisi kysyä? Nyt on kyllä turkki aikamoisessa kuosissa (hieman harmahtava). Jotenkin tuntuu vaan niin kovalta alkaa sitä kunnostamaan, mutta pakkohan se on. Viikonlopun aikana tai viimeistään alkuviikosta laittaudutaan nätiksi, valmiiksi koitoksia varten. Kun Aunestakin tulee ÄITI-KOIRA! Ei sentään tulevaksi äitienpäiväksi kuitenkaan. 

Tämän päivän ohjelmassa on laittaa Aunelle myös oma VAUVAPESÄ valmiiksi. Siihen saa sitten tutustua rauhassa ja nukkua siellä öitään. Valmistautua ÄITI-JUTTUIHIN! Ihanaa tulevaa äitienpäivää kaikille muillekin äideille!

Kommentoi kirjoitusta.

Päivä 43...vatsa kasvaa

Lauantai 2.5.2015 - Tiina

6 viikkoa on tullut täyteen ja vatsan kasvu on alkanut kiihtyä. On mielenkiintoista seurata ja vertailla Hildan ja Aunen vatsan kasvua.. Hildalla on tällä hetkelläkin ilman vauvamasua samakokoinen vyötärö. Aune on saanut
mittaa lisää nyt noin 10-12 cm alusta. Aune on rakenteeltaan niin täysin erilainen kuin Hilda joten vertailua on aika vaikea suorittaa...paino ei ole vielä kovin paljon noussut mutta nythän se vasta alkaakin nousta.

Aune on perusrakenteeltaan hyvin hoikka ja urheilullinen verrattuna Hildaan. Selinmakuulta vatsankasvun näkee parhaiten ja toki vyötärölinja on valahtanut alas. Vauhtia löytyy edelleen lenkeillä, suorastaan pelottavaa vauhtia. Hilda on nyt kuitenkin selkeästi saanut hieman etua suhteessa Auneen. Sisätiloissa Aune on hyvin väsyneen oloinen ja tykkää köllötellä paljon. Kyllähän sen jossakin täytyy näkyä tuon tiineyden.😍 Välillä näkee että Aunella lienee hieman huono olokin. Miettineekö, että minulle oikein tapahtuu? Voi äiti minkä mulle teit! Mä menetän mun Fitnessbodyn, varsinkin kun ne on just nyt niin in.

Nyt on siis menossa tiineyden viimeinen kolmannes. Alkoi eilen päivänä 42. Tänä loppuaikana pennut saavuttavat 75 % syntymäpainostaan. Voidaan siis olettaa että pennut painavat noin 70-80 g tällä hetkellä. Tällöin syntymäpaino tulee olemaan 300 g paikkeilla. Liikkeitä ei vielä tunnu, mutta 10 päivän päästä alkanevat nekin tuntua ihan ulospäin. Aunen nahka on nytkin niin tiukalla että on aika jännittävää seurata miten paljon vielä venymistä tapahtuu ja miltä vatsa sitten näyttää. Röngten on keskiviikkona vajaan kahden viikon päästä. 

Nyt Aunelle maistuu hyvin ruoka. Ja vettä menee myös paljon. Hyvä homma. Varmistelen kyllä, että Hilda ei pistele kaikkea poskeensa kun ruokaa saavat. Hildalla on myös erittäin hyvä ruokahalu, vaikkakin on päässyt ihan nuoruuspainoihin takaisin. 

Kolmen viikon päästä voidaan olettaa että pennut ovat jo syntyneet. On se nopeaa! Ei itsekään meinaa pysyä mukana...ensi viikonloppuna Aune saa vauvapesän, jossa voi köllötellä ja tutustella meidän sängyn vieressä.  🐩🐩

Kommentoi kirjoitusta.

Uusia tuulia, pvä 35 Aunella

Perjantai 24.4.2015 - Tiina

Voi miten jännittävää tämä aika onkaan? Tälläiselle kärsimättömälle ihmiselle ei sovi sitten yhtään odottaminen. Tämä kasvattaa luonnetta sen verran voin sanoa!

Aune voi hyvin, joskaan ruoka ei kovin hyvin maistu. Joudun keksimään keinoja, joilla ruokaa saa menmään edes hitusen alas. Voisulaa napuihin, jotka on pehmennetty, erikoisherkkuja kaupasta jne..onneksi ruokaa meni eilen jonkun verran. En halua mitään luurankomammaa saada. Mutta eiköhän se ruoka ala kohta maistua ihan kunnollakin, kun pennut vatsassa alkavat enemmän kasvaa ja vaatia ravintoa. 

Meillä on jo myös suunnitelmia Hildan uudelle pentueelle. Voi olla, että pennut ovat ensimmäistä kertaa syksyn pentuja ELLEI SITTEN KEVÄÄN. Ne tulisivat syntymään mahdollisesti lokakuun loppupuolella ja ovat luovutusiässä joulun aikoihin, noin karkeasti arvioituna. Katsotaan mihin päädytään!  Tämä tulee olemaan viimeinen Hildan pentue ja kyllä houkuttelisi tästäkin pentu! Järki on otettava käteen ja etsittävä vaan sijoituskotia jollekin ihanalle typylle. Jos joku on sellaisesta kiinnostunut, niin ota yhteyttä meihin. Mikäli olet muutoinkin kiinnostunut Hildan tulevasta pentueesta, otathan yhteyttä. Kodin on oltava kiinnostunut näyttelyistä ja erityisesti turkinhoidosta ! :) 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Odottavan pitkä aika! Pvä 31

Maanantai 20.4.2015 - Tiina

Aune on siis todistettavasti tiineenä. Ultraus osoitti todeksi sen, mitä oli jo uumoillutkin. Olin siis tulkinnut merkkejä oikein. Ennustin kyllä Aunelle pentuja tulevaksi jo viikkoja sitten 12; enpä siihen ehkä kuitenkaan enää usko. Enkä kyllä sitä Aunelle edes toivokaan. Tero ja Henna olivat myös iloista perhetapahtumaa todistamassa ja Tero sanoikin, kun kiireellä paikan päälle saapui, että niin jännitti, kuin synnyttämään olisi tullut! 1._aune.jpg

Eläinlääkäri totesi hetimiten, että tiineenä on ja molemmissa kohdunsarvissa näkyi pentuja. Määrää ei voi eikä kannata ennustaa. Ultraamisen tarkoitus olikin varmistus ja tarkempi määrä sitten nähdään röngtenissä 15.5. Röngten näyttää tarkan määrän ja me näemmekin sen tärkeänä emän turvallisuuden takia. 2._aune.jpg

Aunen paino oli hieman laskenut, kylläkin vain satoja grammoja. Eläinlääkäri totesi, että se kuuluu ihan asiaan. Ruoka ei ole Aunelle oikein maistunut ja se on ainakin hyvin valikoivaa. Raskauteen liittyviä mielihaluja ruuan suhteen on myös nähtävissä. Viikonloppuna meillä oli tarjolla grillattua makkaraa. Aune, joka ei koskaan kärky ruokapöydän luona, oli tällä kertaa kuononsa kanssa hyvinkin aktiivisena. Kuono laskeutui ruokailijoiden välistä pöydälle ja nenä nuuskutteli toiveikkaana, että jos joku heltyisi edes pienen palasen antamaan. No, ei saanut, mutta pakkohan se oli Aunelle makkaraa säästää. Siinäkin meinasi huonosti käydä, kun Hilda teki ryöstönyrityksen. Onneksi pystyin estämään rikoksen ja Aune sai ansaistusti nauttia herkullistakin herkullisimman makkaransa. Hilda on sen verran röyhkeä rouva, että pöydältä saattaa hävitä vastuttamattomat namipalat (voirasia, juusto, leikkeleet, karitsanfileet). Aune ei koskaan edes yritä näitä varkauksia, vaikka kaikki ulkoiset puitteet ja omat fyysiset ominaisuudet tähän upeasti istuisivatkin. 3._aune.jpg

Aune on ollut hyvin väsynyt näinä päivinä. Nisät ovat turvonneet ja hyvin punaiset. Vatsanseutu näyttää pinkeältä. Vyötärö on kuitenkin kapea ainakin verrattuna mammaan joka on 19 pentua maailmaan saattanut. Hildan vyötärö on 10 cm leveämpi jo ihan valmiiksi. Ei ole enää bikinivartalo ei!

Painonnousua on  myös mukava seurata. Hildalla nousi 10 pennusta noin 6 kg paino. Voiko tuosta päätyellä, että 3 kiloa tarkoittaa 5 pentua? En tiedä, sehän tullaan näkemään :) Me odotetaan jo kovasti pentuja taloon, vaikkakin se tarkoittaa unettomia öitä ja ikiväsymystä, mutta se kaikki on sen väärtiä!!!

Aunesta kuoriutui myös nätti viikonloppuna!4.aune.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

Karvanaama pvä 26

Keskiviikko 15.4.2015 - Tiina

Aunella on kamala karvanaama. En ole raskinut trimmillä rasittaa, koska juuri nuo päivät 17-25 ovat riskialttiita pentujen hyvinvoinnin kannalta. Nyt nuo päivät alkavat olla ohi ja viikonloppuna on siis tiedossa trimmiä ja siistiytymistä. Perjantaina on konetukset ja lauantaina sitten pesu, föönaus ja siistiminen saksilla.tiinan_padi_1759.jpg

Kiva mennä perjantaina ultraan koiran kanssa, jota ei ole pesty kolmeen viikkoon. Naamassa komeilevat ihka oikeat viikset ja jalkapallot ovat hieman erehdyttävästi valkoiset (lue hyvin harmaat). Joskin jalkapalloja on pesty muutamaan otteeseen. Se on vaan ikävä totuus, että nämä ajat eivät ole Kultaaikaa villakoirille. Ei minkään värisille. Nämä valkoiset vaan näyttävät totuuden kaunistelematta. Vai voisiko sanoa, että nämä kurakelit eivät ole kellekään koiralle jolla edes vähän on turkkia, kovin antoisat? Miten odotankaan kuivia kelejä ja sitä että koira näyttää siistiltä pitempään kuin vain päivän tai kaksi. Lyhyessä turkissahan nuo kelit eivät niin vaikutakaan. tiinan_padi_1753.jpg

Isovillakoiralla turkinhoito on monelle kynnyskysymys. Sen haastavuus voi yllättää, jos ei turkkia ole koskaan joutunut ennen hoitamaan. Vaikka turkki olisi ihan lyhyessäkin kuosissa niin sekin vaatii työtä. Isovillakoira on niin kookas koira, ettei sen turkkia voi hoitaa ihan pienessä hetkessä. Ja se alku, kun pennusta asti  alat opettamaan  koiraa turkinhoitoon: seisomaan pöydällä, tottumaan konetukseen, föönaukseen, saksimiseen. Alussa voit tarvita apua siihen, jotta koira ylipäätään pysyy pöydällä. Osa koirista on herkempiä reagoimaan kaikkeen uuteen ja outoon. Osalla se tottuminen käy ihan itsestään ja kivuttomastikin. tiinan_padi_1828.jpg

Jokatapauksessa sinulla itselläsi on oltava aikaa ja rohkeutta ja jopa sinniä päästä siihen pisteeseen, että koira pysyy rauhallisena ja tyynenä kun puunaus on käynnissä. Parasta olisi positiivinen ja iloinen yhteinen hetki turkinhoidon tiimoilta koirasi kanssa. Koirasi haluaa luottaa sinuun ja mikä onkaan ihanampaa kuin puhdas ja kaunis isovilla, jonka tästä työnteosta saa kiitokseksi! tiinan_padi_1751.jpg

aune_2014_3.jpgtiinan_padi_1832.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

Huono olo! Pvä 24

Maanantai 13.4.2015 - Tiina

Aunella on huono olo! Tänä aamuna joutui ihan oksentamaankin. Eilenkin oli omituinen käytös nähtävissä. Makoili ihan omituisissa asennoissa, mutta silmät olivat auki. Ei kuitenkaan oikein jaksanut tervehtiä tulijoitakaan. Kyllä merkit ovat jo niin selviä, että olisipa ihme ellei siellä vauvoja olisi tulossa. Perjantaina se sitten varmistuu ihan lopullisesti. 

Paljon on kiinnostusta isovillapennuista. Nyt on kasvattajana se etu, että oikeasti voi miettiä kodille oikenalaista pentua ja pennulle oikeanlaista kotia. Se ei olekaan aina helppo yhtälö, mutta sen on huomannut, että omaa vaistoaan kannattaa kuunnella. Kun pennun luonne alkaa tulla esille, on jo helpompi miettiä sitä sopivaa kotia. Ja aina kasvattaja toivoo löytävänsä myös niitä koteja, joissa ollaan kiinnostuttu myös siitä näyttelymaailmasta. Se ei ole kuitenkaan ehtona pennun saamiselle. 

Vaikka isovilla on seurakoira, se ei kuitenkaan ole vain sitä. Isovillakoira on ensimmäiset 3 vuotta keskimäärin varsin energinen koira. Se on myös aika kookas koira ja jos sitä ei ole koulutettu arkitaidoiltaan toimivaksi (seuraaminen, hihnassa kulku, luoksetulo) on ongelmia taatusti luvassa. Isovilla tarvitsee aktiviteettia sekä säännöllistä liikuntaa. Pelkkä hihnalenkkeily ei kuitenkaan ole riittävää ellei kuljettavat matkat ole sitten todella pitkiä. 

Aune ja Hilda pääsevät kahdesti päivässä metsälenkille, jossa saavat itse rytmittää juoksuaan vapaasti. Erityisesti Aune on tarvinnut tuon vapauden antaa mennä välillä niin että valkoinen karvapallo vaan vilisee silmissä sen kiitäessä raketin lailla loikkien välillä jopa viiden metrin loikkia. Välillä juostaan peräkkäin päätähuimaavaa rallia, mutta Hildan kestävyys ei ole ihan Aunen luokkaa. Lyhyitä matkoja sekin juoksee ja lujaa! Kahdesti päivässä se 40-90 minuuttia vapaana ja siihen päälle illalla pieni lenkki. Jopas koirat ovat rauhallisia kotioloissa. 

Meillä on kokemusta siitä, kun koira on kodissa, jossa se ei saa riittävää liikuntaa ja aktiviteettia (myös temppuja, aivojen käyttöä). Siitä ei ole yleensä seurannut hyvää. Kodinvaihtohan siinä on tullut. Toki parempi niin kuin joku muu kamalampi vaihtoehto. Kun koira löytää oikeanlaisen kodin, niin kas kummaa, ne ongelmatkin häviävät. Se on aina mahtava hetki myös kasvattajalle!

Seurakoira osaa kuitenkin myös makoilla ja rentoutua niin tarvittaessa. Heti ei ole mitään traagisia seurauksia, jos joskus poiketaankin rutiineista. Vaikka kyllä ne niihinkin oppivat. Meillä koirat alkavat illalla tuijottaa 9 aikoihin, että eikös tässä jo nukkumaan pitäisi lähteä? Ja oikeassahan ne ovat. Ei muuta kuin peti auki, koiran peti viereen ja minulla onkin yhtäkkiä vieressä kaksi villakoiraa. Hilda jaloissa ja Aune kyljessä kiinni. Kun Aunelle tulee kuuma, se siirtyy lattialle nukkumaan. Mutta eipä koskaan pelota kotona illalla, kun on omat suojelivat paikanpäällä!

Palataan asiaan! 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Merkkejä ilmassa päivä 20..

Torstai 9.4.2015 - Tiina

Päivä 20 ja siis kolmasosa noin  karkeasti arvioituna takana. Uusia merkkejä on taas tullut: ihan minitiputtelua joka kertonee siitä että alkiot ovat kiinnittyneet kohdun seinämiin kiinni. Tippaa näkyi eilen jonka ihan paperilla varmistin.

On se uskomatonta kuinka nopeaa tuo koiran tiineyden kehittyminen on ja kuinka nopeasti ne pienet karvaotukset sieltä maailmaan pyrähtävät. Isovillakoirat kantavat keskimäärin 61.5 vuorokautta, mutta siihen vaikuttaa myös pentueen koko ja mm. Ensikertalaisuus. Mitä isompi pentue, sen nopeammin synnytys käynnistyy. Jos narttu on aiemmin pentunut, voi tiineys kestää jopa kolme päivää enemmän.

Aune on ihan energinen ja ruoka maistuu tosi hyvin.  Se on hyvä sillä Aune on varsin hoikka neito. En toivoisi mitään pitkää pahoinvoinnin jaksoa. Parasta tietysti olisi jos sitä ei ollenkaan tulisi. Juoksu on huimapäisen vauhdikasta edelleen, joten vielä ei tiineys sinne asti ole vaikuttanut. 😃

Hilda pääsi eilen Aunen tilalla siis agilityyn. Minua vähän kauhistutti että ulvooko Aune sen ajan kun olemme poissa. Hän näet tiesi mihin olimme menossa. Ihan hyvin oli kuitenkin mennyt..toki ikkunasta oli pitänyt kurkkia vähän väliä josko ne kohta tulisivat. Ja pitääpä sanoa, että Hildalla meni upeasti aksassa. Mentiin jo ihan 7 esteen rataakin ja Hilda sai kehuja Julia-valmentajalta hienosta menosta. Todettiin, että mun kannattaa olla ihan hiljaa, niin Hildan kuumeneminen pysyy kuosissa. Mulla kun tahtoo tuo voluumi nousta kun vauhti kiihtyy. Mutta siis upeaa tämäkin..mua on niin kovasti harmittanut tuo Aunen kanssa pidettävä tauko, kun edistyminen on niin huimaa ollut ja Aune rakastaa agilityä niiiinnn paljon. Mutta terveys edellä mennään ja onneksi voi harjoitella ihan muita juttujakin jotka Aunella treenaamista kaipaa (kuten paikalla olo paikassa joka on liian ihana)! Sanonpa vielä sen, että kukaan ei uskonut Hildan olevan ihan aloittelija näissä hommissa...siinä mentiin pituutta, putkiin, oksereita, valsseja, kauko-ohjauksia, leijeröintiä...What? 😍

Mittasin aamulla Aunen vyötäröä ja 50 cm on ylitetty..ehkäpä 51-52 cm.. Toki Aune juuri pisteli ruokaa menemään hyvällä ruokahalulla. Kävin eilen taas täydentämässä ruokavarastoa. Tällä hetkellä ei nuo ikiherkut kanankaulat maistu oikein kummallekaan jostakin syystä. Hevineuta olen syöttänyt ihan sen hyvän rasvapitoisuuden takia. Eilen ei Heviä ollutkaan tarjolla joten jouduin ottamaan tilalle Vogelin pötköä...lisään sen päälle pumppupullosta lampaanrasvaa sekä ihan oliiviöljyä tai rypsiöljyä reilulla kädellä. Nappulana menee tällä hetkellä Brit caren aktiivisen koiran nappula sekä Pure Natural uutta viljatonta Kalkkunan makuista nappulaa. Brit on koirien ehdoton suosikki tällä hetkellä. Ostin myös ison pussin karitsan luita joita oli tarjolla. Johan maistui herkulliselle. Aunella ja Hildalla on tapana syödä luita aina iltaisin. Yhdessä, matolla, rinnakkain...olenkin sanonut, että siinä puretaan päivän polttavat stressinaiheet natustamalla ne ihan perin juurin selväksi. 

Viikonloppua odotellen ja merkkejä tulkiten! 😃

Kommentoi kirjoitusta.

Malttamaton TIETÄMÄTÖN odotus! Pvä 18

Tiistai 7.4.2015 - Tiina

On kulunut 18 päivää astutuksesta ja yritän kuumeisesti etsiä merkkejä tiineydestä. Tällä hetkellä pennut ovat kiinnittymässä kohtuun ja sydän alkaa eriytyä. Sydämet alkavat sykkiä jo ehkäpä tänään ellei huomenna.

Mittasin Aunen vyötäröä sillä samalla viikolla kun astutus oli tapahtunut. Tällöin vyötärön ympärys oli 47 cm. Mittaustulos on muuttunut. 50 cm on uusi tulos. Aunelle on selvästi ruoka maistunut hyvin ja on mielenkiintoista nähdä, onko pahoinvointia tulossa. Hildallahan oli eka pentueesta voimakas pahoinvointi, mutta toisesta ei ollenkaan. Olen myös huomaavinani nännin nipukoissa hieman kasvua ja punoitusta. Lenkillä löytyy vielä vauhtia, mutta selvästi meno on hieman rauhallisempaa kuin ihan normaalisti voisi olettaa. Vai onko niin, että Aunesta tuli aikuinen kertaheitolla, kun viime viikolla 3-vuotta tuli täyteen?

Nämä päivät tulevan kahden viikon ajan ovat erityisen tärkeät pitää koiralle stressittömänä ja tasaisena. Se on sitten ihan normielämää ja lenkkiä ja hyvää ruokaa Aunelle tiedossa. Ultra on ensi viikolla perjantaina ja silloin on hyvä käydä myös puntarissa. Kävin juuri ennen Ruotsin reissua Aunen kanssa puntarilla. Puntarin lukema oli silloin 24,4 kg. On siis tarkkaa tietoa lähipainosta ja sen perusteella on helppo verrata mahdollinen painonnousu.

Herpesrokotteen otimme ensimmäistä kertaa tiineelle nartulle. Ajattelin varmistaa, että kaikki sujuu hyvin ainakin siltä osin. On niin paljon aina pelättävää ja huolehdittavaa, joten onpahan yksi huoli ainakin vähemmän. Meillä on ollut  todella hyvä tuuri  ja toki olemme huolehtineetkin viimeisen päälle pentujen turvallisuudesta ja emme ole yhtään pentua menettäneet. Pennuilla on ympäri vuorokauden valvonta ensimmäiset kolme viikkoa. Huh, sitä hommaa! Mutta onhan se myös kannattanut. 

Minulla on nyt sormet ristissä että koiravauvoja on tulossa. Ensi viikolla se varmistuu ainakin 100 % varmuudella, ellen sitä ennen jo niin varmoja merkkejä ole huomannut! Voihan malttamaton mieli ja liian pitkä aika; ei sovi minulle sitten yhtään! Tero nauraa jo  minulle, kun sanon aina jotain huomatessani Aunen käytöksessä erikoista, NO NIIN TUO ON NYT SE MERKKI! KYLLÄ SE VARMASTI ODOTTAA VAUVOJA! 

Kommentoi kirjoitusta.

Pentujen jälkeen

Maanantai 11.8.2014 - Tiina

On kulunut jo aikaa siitä kun pennut koteihinsa lähtivät. Monta mutkaa ja käännöstäkin on matkan varrella tapahtunut, mutta kaikki saivat ihanat omat kotinsa. Juuri sellaiset kuin ne ansaitsivatkin.

Olimme aika voipuneita tuon penturuljanssin jälkeen. Vaikka ne ovatkin kuinka ihania niin ovat ne myös aika vaativia omalla tavallaan. Ei todellakaan ole mitään helppoa hommaa, eikä ainakaan kevyttä sellaista. Ja tähän liittyy toki se, että otamme kasvatuksen varsin vakavasti. Emme halua epäonnistua! Haluamme pennuillemme parhaan mahdollisen pohjan elämäänsä.

Nyt on se aika, että voi hieman kelata tapahtunutta. Kaikki meni loistavasti. 10 :STÄ PENNUSTA HUOLIMATTA! Hilda on upea äiti ja hoitaa osansa suurella huolella ja rakkaudella. Ei tarvinnut antaa lisäruokaa eikä mitään muutakaan kellekään! Aune oli kovasti apuna pentujen hoidossa ja hoiti ainakin leikkipuolen ja pyllyjen ja naamojen pesun suurella intohimolla. Lupaileeko tämä hyvää ensi kevään koitoksiin? I hope so!

Pennuilla on lähtenyt menemään uusissa kodeissaan upeasti. Omistajat ovat alkaneet kouluttaa koiria ja harjoitella turkin hoitoa. Osallehan se on kovin tuttua touhua! Pennut osaavat jo vaikka mitä asioita; hatun nosto siitä hyvästä!

Ada on touhutyttö ja asuu ja lenkkeilee ja veneilee Jyväskylässä. Urho on Alastarossa heppojen keskellä maaseudun huomassa turkki pöyheänä. Muusa on pikkusiskona Piitulla Lohjalla ja siellä tehdään kepposia jo yhdessä. Sisu on hurmannut  Espoossa omistajansa surujen keskellä, eiköhän ne surutkin ole jo unohtuneet tämän hurmurin ansiosta. Jäpä saa olla Anun pikkuvelikoirana Suonenjoella ja monen pienen tytön sydämenmurskaajana. Bella-kaunotar asuu meren rannalla Espoossa helliteltävänä prinsessan lailla. Nova loistaa tähden lailla Tampereella ja yhtä nopeana myös sekä älyltään että jaloistaan. Vili on vikkelä pikkuveli Pikulle Akaalla ja vielä vikkelämpi jahtaaja kisuleille. Toivotaan Vilille pikaista toipumista tapaturmasta. Ferrari citykoirana Helsingissä on löytänyt paikkansa hieman heikosti lämpeävästä isoveljestään huolimatta. Merri on Iso mössykkäinen poika Espoossa, joka on vienyt luultavimmin kaiken huomion perheessään!

Niin se elämä kantaa ja kaikki asettuu uomilleen. Tuo pentuaika voi olla varsin haastavaa, kun on niin paljon opeteltavia asioita. Pitäisi oppia sisäsiistiksi. Pitäisi oppia villakoiran turkin hoitoon. Pitäisi oppia ne perusasiat, joita jokaisen koiran kannattaisi osata; istu, paikka, maahan, odota, TÄNNE! Ja vielä hihnassakin pitäisi osata nätisti liikkua. Sen lisäksi jos aikoo oikein hifistellä eli näyttelyihin osallistua, kannattaa harjoitella seisomista, näyttelyhihnassa juoksua, tottumista hampaiden katsomiseen, vartalon koitteluun ja pojilla vielä pähkinöitten tarkistukseen ;) On siinä hommaa...sen minkä pienenä oppii, sen vanhana taitaa!

Pentuja tullaan tapaamaan ja näkemään aika ajoin. Olkaa vaan rohkeasti yhteyksissä ja jakakaa kokemuksia, kuvia, ajatuksia Facebookin sivuillamme. On mukava yhdessä seurata, miten muilla menee! Toivon kaikille ihanaa, pitkää ja rikasta elämää teidän oman rakkaan pentunne kanssa! Se on kasvattajalle paras palkkio ja sydämen rauha tulevaisuuden kannalta.

Kommentoi kirjoitusta.

8 viikkoa ja risat

Torstai 26.6.2014 - Tiina

8 viikkoa on kulunut ja pennut ovat valmiita uusiin koteihinsa todellakin. Rohkeus ja reippaus, aktiivisuus on lisääntänyt huimasti ja pentujen elämä alkaa vaatia myös muutakin aktivointia ja kokemusta kuin tähän astiset. Pennut telmivät pihalla toistensa kanssa ja niihin uppoaa ruokaa ihan valtavasti. Nyt aamullakin 900 g naudan raakaa jauhelihaa (joka menee samointein), tänään myös piimänapuseosta, jäisiä kanankauloja, kuivattua keuhkoa. Kyllä sillä taas jaksaa temmeltää ja samalla voi kasvaakin.

Pentujen herkkua on raat broilerinsydämet. Asetin eilenkin lautaselle 1200 g raakoja sydämiä. Valehtelematta ne oli syöty ahmien 15 sekunnissa. Että kyllä tietää mitä herkku on! Illalla pennut saavat myös luita jäisinä ja siihen voi purkaa loputkin energiat, jos sitä vielä jäljellä on.

Pennut ovat kohdanneet naapurissa asuvan Bedlingtonin terrierin Napin ja voi että miten mukavaa on leikkiä ja ei muuten taaskaan pelota yhtään. Kaikki ihmiset ovat yhtä ihania ja hännät heiluvat ja joukko pentuja juoksee syliä hakemaan kun niitä kutsut.

Tänään jatketaan Jaanan kanssa koirien laittoa uusiin koteihinsa valmiiksi. Eli konetusta, pesua, kuivausta, leikkausta siis tiedossa. Oi joi, mikä urakka siis ;)Laitanpa sitten taas kuvia nupukoista.

Jokohan jo uusiin koteihin lähteneiden kanssa on harjoiteltu Puudelin elämään kuuluvia asioita? Kannattaa muistaa, että se aika kuluu kuin siivillä ja nyt alusta lähtien kannattaa panostaa rauhalliseen ja mukavaan yhdessäoloon kun turkin laittoa harjoitellaan. Minä aina sanon omille koirilleni,että olen pahoillani, mutta tämä on tätä Puudelin elämää!

Minulla onkin urakkaa, kun on kaksi isoakin neitiä laitettavana. Nyt on ollut oikeasti lähes kolmen viikon tauko (huonot kelit) ja karvaa kasvaa joka paikassa ja turkit näyttävät ihan kamalilta. Mutta viimeistään huomenaamuna tässä taloudessa tulee olemaan kaksi puhdasta Puudelia!

3 kommenttia .

PESÄ ON VAJENNUT!

Maanantai 23.6.2014 - Tiina

Tänään herätys oli 4.00. Tero kävi pentujen luona ja Hilda antoi silloin pennuille aamuimut! Tero palasi takaisin nukkumaan ja olikin hetken hiljaista kúnnes 5.00 heräsin kovaan haukuntaan, vikinään ja riehuntaan. Nyt pennut olivat seuraa ja äksöniä vailla. Ei muuta kuin ylös TIINA! Ja Tiina nousi. Laitoin ruuat ja ulkoilin pentujen kanssa. Nyt ei edes sadekeli haittaa pentuja. Siinä vierähti tunteroinen reilu ja pennut palailivat nukkumaan. Jäin siihen sitten tekemään kotihommia, mikäpäs sen mukavampaa kuin astianpesukoneen tyhjennys kuuden aikaan ;).

Sohvalla sitten luin kaksi isoa villakoiraa kainalossani. Kahdeksan jälkeen pennut nousivat ylös ja lähtivät ulos. Mutta mitä ihmettä? Kuulen jostakin kaukaa pentujen haukuntaa. En ollut ihan varma edes, että olivatko ne pentujen ääniä. Käännyin katsomaan ulos ikkunasta ja olisittepa nähneet sen näyn. 7 pientä villakoiraa olivat karanneet aitauksesta ja juosta viilettivät naapurin pihalla. Ne olivat nousseet kivijyrkänteeltä, jonka korkeus on varmaan 1,5 m ja päättivät laajentaa elinreviiriään. Herätin Teron ja siitä se Show alkoi. Huusin ja kutsuin pentuja ja kas kummaa..pikku villakoirat juosta viilettävät naapurin pihalta ja rinne pelottaa, mutta suurin osa tuli ihan omin avuin takaisin omalle pihalle. Siinäpä sitten olikin aitojen tilkkiminen eli mistä oli kaivettu reitti vapauteen.

Tällä hetkellä pennut myös osaavat purra todella napakasti ja lujaa. Ihanaa kävellä kun joku tarraa pohkeeseen kiinni ja nipistää terävillä mutta varsin vahvoilla leuoilla kiinni otteen. AI AI AI! Nyt alkaa tuntua, että omiin koteihin voisivat jo oikeasti lähteä :)

Torstaina kotoamme lähti uusiin omiin koteihinsa Nova sekä Vili. Jotenkin ajatus siitä, että pennut lähtevät 7- viikkoisena oli kamala, mutta se viesti mikä kodeista on nyt tullut, on hyvin positiivinen. Rohkeita ja reippaita ovat olleet, mikä kuulostaa toki aivan loistavalta. Ja onhan se helpompaa luovuttaa pentu, kun tietää millaiseen kotiin pentu on menossa. Tällä kertaa olen varma, että olemme onnistuneet valitsemaan upeat kodit pennuillemme. Ja toivommekin itse tiivistä yhteistyötä kaikin puolin koiriimme liittyvissä asioissa. Olette aina tervetulleita täällä käymään ja saattaapi olla, että tulemme itsekin pyörähtämään pentujen kodeissa, jos sopiva väli löytyy.

Urho lähti eilen. On ollut mukava jo nyt kuulla, että Urho on ihana mössykkä ;). On ollut reipas ja osannut jo kuulemma jo pyytää uloskin. Mitä, 7 viikkoisena?

Eläinlääkärin tarkistukset olivat viime keskiviikkona. Kaikilla uroksilla oli siis kivekset jo laskeutuneet, purennat ok (joillakin pitää seurantaa kulmahampaiden irtoamista). Upeaa!

Nyt syödään ihan täysillä jo siis kanansiipiä, luita, kanankauloja. Luiden kanssa saattaa vierähtää pitkäkin tovi ja pureminenhan on koiran rauhoittumiskeino. Annan luut ja kanansiivet yms,. jäisinä pennuille. Sitten niitä onkin kiva nakerrella menemään. Pennuilla on nyt myös ihan kuivanakin napuja tarjolla ja niitä tykkäävätkin raksutella menemään. Pitää vaan huolehtia raikkaan veden saanti kokoaikaisesti.

Ensi viikonloppuna lähteekin sitten 5 pentua koteihinsa. Perjantaina Muusa ja Ada, lauantaina Merri ja Ferrari ja sunnuntaina Bella. Sisu ja Jäpä lähtevät sitten viikolla 9-viikkoisena. Kyllä tässä hommaa riittää..tuolla ne taas lakvat heräillä ja vaatia seuraa. By then way; Tiedättekö, kelle tämä tulee olemaan raskainta, näistä pennuista eroaminen?? Aune-rukalle!

1 kommentti .

Tästä se alkaa

Torstai 19.6.2014 - Tiina

Luopuminen nimittäin!

Tänään lähtee ensimmäiset pennut uusiin koteihinsa. Ei ole todellista kuinka nopeasti aika on kulunut? Nova, pikkusirpakka tyttönen sekä Ruskeapantainen huomiosylipoikamme. Mitenkähän niillä menee ensimmäiset yöt? Voi olla aika järkytys joutua eroamaan omasta laumastaan ja äidistään ja vielä vieraitten ihmisten mukaan. Onneksi nämä pennut ovat rohkeita mutta kuitenkin. Jos ei pääsekään kenenkään kainaloon nukkumaan, niin.....Henna, minun tyttäreni sanoi, että ehtona pennun saannille pitäisi olla se, että pennulle luvataan tarvittaessa varma sänkypaikka ;) Ei ehkä aina niin järkevää, mutta...jokainen tavallaan.

Pennuilla oli eilen eläinlääkärintarkistus ja hienosti sujuikin. Pennut olivat nukkumassa, joten unenpöpperö oli ihan hyvä rauhoituslääke. Sydämen kuuntelu, nivelten tarkistelu, purennan tsekkaus, pojilla pikkupallosten löytyminen jne...Olivatpa reippaita pentuja! Kellään ei ollut purennassa mitään, osalta pitää kuitenkin seurata kulmahampaitten irtoamista(että siis varmasti irtoavat itsestään). Viimeiksi kyllä kaikilta pennuilta irtosi hampaat itsestään uusissa kodeissaan. Vetoleikit ja kovaa purtavaa on ihan hyvä apuväline siihen vaiheeseen.

Kaikilla pojilla tuntui jo pallit hyvin! Eläinlääkäri vain sanoi, että kyllä nämä saisivat olla pulleampiakin ;) Mitäs teet? Isovillakoira ei ole ahmatti ja näillä pennuilla on ruoka koko ajan tarjolla sen varmistamiseksi, että kaikki saavat niin paljon kuin haluavat ruokaa. Koska kyseessä on nopeasti kasvava koira, niin on erittäin tärkeää varmistaa, että ruokaa on riittävästi ja hyvälaatuista. Näiden kohdalla ei liene kovin oletettavaa ole pulleus, päinvastoin ;) Mutta kaikki kasvavat tasaisesti ja ovat hyvinvoivia ja jo nyt varsin ketteriä ja urheilullisia. Niillä on  jo nyt kovin suuret luulot omista taidoistaan. Ei ole yllätys, sillä kuinka monesti esimerkiksi Aune törmäsi hyppiessään ojien yli penkareeseen, kun hypyn pituus ei riittänytkään :)

Tänä aamuna heräsimme jo toistamiseen viiden aikaan. Hohhoijaa! Tämä on kyllä oikeasti työtä!!!Ei muuta kuin ruokaa ja ulos aamulenkille ja aamupisulle ja aamukakille ja aamutappeluille ja ennenkaikkea AAMUTISULLE! Huomenaamuna ei olekaan enää kahdelle pennuista aamutisua tarjolla??? Nyt pennut ovat taas nukkumassa puhtaissa vällyissä, odotellaan, että kohta taas lähdetään ulkoilemaan. Ovi on auki ja pennut pääsevät itse niin halutessaan ulos. Se kyllä aiheuttaa toisen ongelman tässä Suomen kesässä. Kylmyys siirtyy myös sisätiloihin ja villasukat on kaivettu komeroista käyttöön. Mitäpä sitä ei pentujen hyvinvoinnin eteen kärsisi?

Eilen oli myös Annamari taas kuvaamassa pentuja. Nyt vaan odotellaan, milloin kuvat tulevat sivuille. Niitä taisi tulla pitkälti toista tuhatta, joten.....

4 kommenttia .

Villejä tapauksia!

Maanantai 16.6.2014 - Tiina

Nyt ollaan siinä vaiheessa, että pennut ovat niin vauhdikkaita, rohkeita ja naskalihampaisia...Että jokainen saa oman osansa tuosta vauhdikkuudesta! Pennut juoksevat oikeasti jo lujaa ja ne ovat luoneet omat reittinsä kukkapenkkien keskelle; siellä on niiden omat seikkailureitit viidakon keskellä, Myönnettäköön, että aika monet penkeistä ja kukista on tuhottu ei niin sievän näköiseksi, mutta onneksi ne ovat uusiutuva luonnonvara!

Pennut syövät reippaasti ja juovat vettä taitavasti. Niitä ei tunnu pelottavan mikään! Mahtavan rohkeita ovat. Paitsi viikonloppuna pari pääsi pesuun ja se ei ollutkaan niin kivaa, ei varsinkaan tuo kuivaushomma. Tänään ja huomenna kaikki saavat itsensä näteiksi ja Jaana tulee avukseni huomenna hieman leikkaamaan ihan saksilla pentuja! Se homma ei ihan yksin onnistukaan. Adan perheen tuleva turkinhoitaja Heidi totesikin nähtyään Adan kuivausprosessia, että ei tuo taida ihan heti yksin onnistuakaan ;) Ei niin, kyllä siinä allkuvaiheessa oikeasti neljää kättäkin tarvitaan. Mutta mitä enemmän treenaa sitä parempihan lopputuloshan siitä tulee ja kohta siinä hommassa yksinkin pärjää.

Pennut syövät ja raakoja ja jäisiäkin kanankauloja ja nakertavat myös siipiä. Raaat luut ovat herkkuja, joita raahataan piiloon pihan uumeniin. Kaikki kuivatut herkut ovat nam, nam. Nyt on syöty kuivattuja keuhkoja, sian saparoita, siankorvia. Käyn tänään hakemassa lisää kuivattuja herkkuja. Niissä pennuilla kuluu aika ja onpahan jotakin muutakin nakerrettavaa kuin minun varpaani.

Pentujen rekisteripaperit ovat jo saapuneet ja kaikki muukin on valmiina. Jokainen saa ruokaa meiltä hieman mukaan jotta pääsee alkuun. Nappusia siis turvotettuna ja höystettynä mm. jauhelihalla, Hevineulla, raejuustolla ja piimällä. Nappuset eivät ihan yksinään ole kovinkaan suurta herkkua. Ruokaa pennuilla on ollut nyt kokoajan esillä, johtuen siitä, että jokainen nukkuu ja syö ihan omaan tahtiin. Aina ei kaikki ole yhtä aikaa syömässä tai siis hereillä. Jokatapauksessa pennuille on syytä tarjoilla se neljä kertaa päivässä ruokaa. Kasvu on tässä vaiheessa niin kovaa, että kyllä siinä pitää tasaisesti saada energiaa ja vielä hyvälaatuista sellaista.

Pentujen luonteet alkavat selvästi enemmän näkyä; jokainen on kyllä rohkea ja reipas, mutta osa on selkeästi villimpiä.

Nova on varsin vauhdikas neiti. Yleensä aina juostaan ja leikitään. Haluaa paljon syliin ja napittaa pikku nappisilmillään vaatimuksiaan.

Ada on pippurinen ja vauhdikas nuori neiti. Osaa olla myös hyvin itsenäinen ja seikkailee. Rakástaa rapsuja.

Muusa on rohkea ja rauhallisempi. Hakee syliä ja istua napottaa sitten tyytyväisenä, kun joku minut huomioi. Tuijottaa ihanasti silmillään ihmistä ja hakee kontaktia.

Bella on toinen pippuripakkaus. Vauhdikas ja riehakaskin. Nujustaa usein muiden kanssa. Söpö kuin mikä. Rakastaa huomiota ihmiseltä.

Sisu on jämäkkä nuori herra jonka silmät vetoavat sinuun todella tehokkaasti. Osaa kulkea myös omia teitään rohkeasti. Upea mies!

Jäpä on sylipoika, jolla on myös vauhtia ja riehakasta käytöstä. Jäpä haluaa olla toiminnassa mukana täysillä.

Merri on mussukka, mössykkä, sylinalle! Ihana rauhallisuuden perikuva, josta löytyy kyllä se toinenkin puoli; riehakas varpaidennakertaja.

Urho on joukon kingi. Ainakin näkyvä sellainen. Osaa jo tehokkaasti teroittaa pikkuhampaitaan kaikkeen eteen sattuvaan. Haluaa aina syliin.

Ferrari on kipakka poika. Nopea ja söpö. Ferrari on aina joka paikassa, nopeammin kuin ajatus. Osaa olla kyllä rauhoittuakin ja hakee paljon huomiota päästäkseen syliin.

Ruskea pantainen poika on saanut kodin ja lähtee sinne jo torstaina (kuten Novakin). Tämä herra omaa luonnetta. Ei halua jakaa huomiotaan eikä syliä muiden kanssa. Reipas ja aktiivinen ja eritoten kaunis kuin mikä!

Keskiviikkona tulee eläinlääkäri kotiin tarkistamaan pennut. Annamari on tulossa myös kuvaamaan pennut vielä ke tai to aamusta. Koska ensimmäiset pennut lähtevät siis jo torstaina puolen päivän jälkeen. Apua!!!!

Surutyö on syytä aloittaa nyt!

1 kommentti .

4.53 oikeesti????

Keskiviikko 11.6.2014 - Tiina

Pitikö juuri eilen  mainostaa ja kehua isoon ääneen, että miten ihania nuo pennut on, kun ne nukkuu niin reippaasti yön ja aamuun asti? Ei olisi kannattanut. Tänä aamuna pennut päättivät herätä ajoissa, koska

a)tarvitsivat juttuseuraa

b)halusivat päästä leikkimään

c)halusivat hieman tissiä

d)halusivat saada muutakin ruokaa kuin tissiä

e)halusivat vain päästä ulos

f)halusivat kakkimaan ulos, koska hienot koirat ei sisälle kaki

ja lista voisi jatkua loputtomiin. Ei siinä muu auttanut, kuin mennä ulos, seurustella , jutella ja tuoda ruokaa. Pennut viilettivät pitkin pihamaita tassut vilistäen ja kisaten oman siskon tai veljen kanssa. Että sellainen aamu! Tuli eka kerta mieleen, että ei tätä ainakaan kovin pitkään jaksa. Pennut alkoivat väsähtää puoli kuuden aikoihin ja nostimme ne takaisin nukkumaan. Onneksi kerkesimme itsekin hieman torkahtaa ennen lopullista heräämistä. Pennut olivat taas ulkona jo ennen kahdeksaa ja tuolla ne nyt ovat toteuttaneet kaikkia edellä mainittuja asioita, mutta sen lisäksi kävin hakemassa niille ison pinon jäisiä luita, joita nakertaa pihamaalla. Joku näyttää jo palanneen omaan tilaan nukkumaan rauhaan. Senkin ne jo osaa.

Nyt on naskalit muuten otettu aktiiviseen käyttöön. Niiltä ei kukaan ole turvassa eikä mikään.

Näkisittepä sen näyn, kun kutsun pentuja nopealla kutsulla, tule, tule tule...10 pentua juoksee luokseni niin nopeaan kuin pienistä tassuista pääsee, korvat viuhuen ja hännät heiluen. Ei voi olla ihanampaa näkyä!

Eilen illallakin pentuja oli katsomassa 6 lasta sekä aikuisia mukana. Kylläpäs niillä oli taas niin ihanaa. Kaikkia rakastetaan ja kaikkien syliin halutaan. JA KAIKKI ERITOTEN HURMATAAN!

Jokainen pennuista on omanlaisensa, mutta yhteistä kaikille on, että vuorollaan ne on villejä ja vuorollaan rauhallisempia. Jokainen vaikuttaa yhtä rohkealta ja reippaalta ja jokainen rakastaa ihmisiä.

Sisulla heiluu aina häntä ja se on rohkea pentu, joka seikkailee yksinkin mielellään. Sisu hakeutuu mielellään ihmisen luo.

Merri on rauhallisempi, mutta rohkea ja rakastaa syliä ja rakastaa nakertaa kaikkea. Merri on mössykkä.

Jäbä duunaa paljon ja on reipas ja aktiivinen. Jäbä on kaikessa mukana ja tykkää olla ihmisen kanssa.

Punainen Pirkon tyttö on eläväinen ja sirpakka. Juoksee vauhdikkaasti, mutta osaltaan rakastaa ihmisiä pusujen kanssa.

Muusa on söpöläinen, joka on kaikessa mukana ja reipas on kuin mikä. Ihmisen sylissä on kuitenkin kivaa olla.

Urho on rohkea ja itsenäinenkin. Rakastaa syliä ja ihmisiä ja osoittaa sen nakertamalla pikku naskaleilla vaikkapa poskesta tai sitten lahkeesta.

Ada on hyvin itsenäinen ja ihmisrakas hakeutua lepäämään takaisin koppaa, jos sitä väsyttää. Ada myös kulkee omia teitään eikä ole aina ryhmän jatkona.

Bella on myös oman tiensä kulkija. Tottakai ihmistä rakastetaan ja osataan riehuakin. Ollaan miin söpöä että.

Ferrari on sylikoira ja rauhoittuu aina ihmisen läheisyyteen. Ferrari leikkii vauhdikkaasti ja osaa liikkua paikassa kuin paikassa.

Ruskea poika on se nöppönen, joka peruutuksen takia nyt etsii kotia. Upea poika, joka on rohkea ja ihmisrakas. Varsin leikkisäkin tuntuu olevan. Perjantaina tullaan katsomaan ja jospa siitä se oma koti sitten löytyisi tälle ihanalle kullannupulle. Tämä herra on myös yksi meidän lapsien suosikeista. Johtuisiko kohtalon oikuista. Tero kertoi, että sinä iltana, kun kuulimme että pojalla ei olekaan kotia, oli Tero kertonut sen ruskealle pojalla; arvatkaas mitä tapahtui? Pentu oli katsonut Teroa suoraan silmiin ja haukahtanut ja juossut pois!!! Terolla oli tullut kyyneleet silmiin ja hän oli vahvasti sitä mieltä, että pentu oli ymmärtänyt asian laidan. Niinpä niin, EIHÄN ME NÄITÄ INHIMILLISTETÄ OLLENKAAN!!!

YHTÄ KAIKKI, ÄLKÄÄ TULKITKO MITÄÄN NÄISTÄ KUVAUKSISTA SUUNTAAN TAI TOISEEN. Ne on oikeasti ihania kaikki ja on todella vaikeaa tehdä päätelmiä luonteesta, varsinkin kun näitä on näin paljon. Se on kuitenkin tärkeintämettei kukaan ole arka. Ovat kaikki niin rohkeita ja aktiivisia ja ihmisen perään olevia koiria, joka lienee seurakoiralle tärkeä ominaisuus.

Eilen pennut on sirutettu ja rekisteripaperit ovat nyt sitten viety viimeiseen vaiheeseen.

Kyllä tämä aika kuluu kuin siivillä ja kohta ne pentuset lähtevät pesästä. Surutyö taitaa jo alkaa ja luopuminen, mutta onneksi pennuille on tiedossa rakastavat kodit. Se tuo mielenrauhaa!

7 kommenttia .

Vahinko ei tule kello kaulassa

Lauantai 7.6.2014 - Tiina

Mikä päivä eilen olikaan? Pennut heräsivät aamulla puoli seitsemän aikoihin ja saivat aamuruokansa. Käytin ne uudestaan ulkona jo yhdeksän aikoihin. Sen jälkeen päätin pestä Aunen ja ei muuta kuin toimeen. Ensin aukaisin Aunen ponkkarit vanhoilla trimmaussaksilla ja jätin ne lattialle, kun lähdin alakertaan pesuhommiin.

Aloitin kuivauksen ja kuinkas ollakaan, olin unohtanut ne sakset lattialle. Oppia ikä kaikki! Ei ole terävien esineiden kanssa oikeasti leikkimistä. Tein äkkiliikkeen kuivatessani ja hups! Sakset upposivat jalkaterän, päkiän vierestä sivusuunnassa läpi melkein jalkapöytään asti läpi. En ensin edes tajunnut, että mitä tapahtui, mutta se veren määrä, joka jalasta suihkusi sai minut tajuamaan, että nyt tuli vähän isompi haava. Aunekin tajusi, että nyt on joku hätänä, kun tuo minun kuivaajani itkee ja käärii pyyhettä jalkansa ympärille.

Ja oikeasti Aune oli tässä vaiheessa vielä melkein täysin märkä. NO, mitä tekee isovillan omistaja. Kuivaa koiransa loppuun tottakai. En kertakaikkiaan olisi voinut jättää märkää koiraa siihen vaan sinnillä kuivasin, laitoin kuminauhat, hieman saksilla tasoittelin, siis ihan vähän, ennenkuin heittäydyin lattialle miettimään mitä pitäisi tehdä? Reilu tunti oli siis kulunut ja pohdin, että pitääkö tässä jonnekin mennä. Jalka alkoi turpoamaan, mutta verta ei enää paljon tullut ja tykytys jalassaoli aika mittava.

En koskaan mene lääkäriin, ellei ole viimeinen pakko. Sain kuitenkin Facebookissa viestiä, että on syytä ehkä kuitenkin käydä näyttämässä haavaa. Ajoin itse autolla sairaalaan (onneksi on automaattiauto, ei tarvitse vasenta jalkaa)ja pääsin heti ensiapuun. Lopputulemana kolme tikkiä ja jäykkäkouristusrokote. Ilta meni kinkatessa ja pomppiessa.

Minulla oli hirveä hätä kotiin pentujen luo. Ne olivat syöneet aamulla ruokaa viimeksi ja näin mielikuvissani, että ne huutavat nälkäänsä, riutuneena raukkaparat. Ja vielä mitä; Hilda oli päättänyt ruokkia pennut hyvänä äitinä. Oli syönyt kanankauloja lähes kilon ja käynyt oksentamassa ne pennuille. Pennut olivat ne syöneet ja ei muuten ollut nälkä. Mistä tämä paljastui? Kun Teron kanssa veimme pennut ulos ja lautasten ääreen, tuli yhdeltä pennuista eli Ferrarilta suusta kanankaulan pala. Kyllä äiti tietää miten ruokkia pentujaan ja antoipa vielä tisuakin kaupanpäälle pikku kullanmuruilleen.

Pennut oikeasti alkavat olla jo riiviöitä. Ne purevat kaikkea ja jokapaikasta. Kaikilla on hampaita ja juoksuaskel paranee ja pitenee päivässäkin jo selvästi. Nyt hypitään paikasta toiseen ilman pelon häivää. Pentujen väliset taistelut ovat myös lisääntyneet ja pennut purevat välillä niin lujaa toisiaan, että pitää itkeä.

Luonne-erojakin alkaa näkyä. Joku on villimpi, joku riiviö, joku on itsenäisempi, joku haluaa enemmän syliin. Ihanaa! Mutta kaikki on yhtä söpöjä. Tänään on tulossa yksi uusi omistaja ekaa kertaa pentuja katsomaan; menettääköhän se sydämensä kokonaan noille nöppösille?

3 kommenttia .

Pikkupuudelin päivä

Perjantai 6.6.2014 - Tiina

Pikkupuudelin täydellinen päivä;

1. Aamu alkaa hellällä herätyksellä ja kertomisella, että nyt olisi ruokaa tarjolla, joka on ihanan pehmeää, maukasta ja ravitsevaa. Sen jälkeen saan tassutella kuivalla maalla tekemään pikkupisun ja pikkukakin, josta minun palvelijani ne sitten noukkii maasta.

EI NÄIN: AAMU ALKAA SILLÄ, ETTÄ MINUT NOSTETAAN UNISENA MÄRÄLLE NURMELLE, JOSSA MINUN TASSUNI KASTUVAT. JOUDUN TAAS SYÖMÄÄN TUOTA SAMAA RUOKAA JA EN SAA EDES TERASSILLE MENNÄ KAKKIMAAN.

2. Sillä aikaa kun minä ulkoilen nurmella ja haistelen kukkia ja tutustun uuteen maailmaan, minulle valmistellaan puhdas, pehmeä peti ja pissa-alustani vaihtuvat kuiviin ja mukaviin tepsuttaa, jos siihen tarve tulee. Sen jälkeen saavun paikalle nostettavaksi aamun kauneusunilleni.

EI NÄIN; MIHIN SE MINUN PALVELIJANI POISTUI, MINULLA ON NYT ASIAA HÄNELLE. MISSÄ NE MINUN IHANAN TUOKSUISET PETIVAATTEENI OVAT? OLIN NE JUURI SAANUT OIKEANLAISIKSI MINULLE, JOTTA MINUN ON TURVALLISTA NUKKUA KENENKÄÄN HÄIRITSEMÄTTÄ.

3. Meidän mammamme tarjoilee meille nykyisin pystybaarista juomamme, joka on maailman parasta ja ravitsevinta. Sen tuoksu saa meidät huumaantumaan ja juoksemme vaikka maailman ääriin tuon tuoksun perässä. Sitä ei ole koskaan tarjolla liikaa. Saamme vapaasti testata pienten ja uusien terävien naskaliemme tehoa.

EI NÄIN; MIKSI EMME SAA KOKOAJAN TUOTA MAITOA BAARISTA? MIKSI TUO MAMMA MURISEE MEILLE NYKYISIN, VAIKKA ME VAAN HIEMAN NÄYKKÄISEMME MAMMAA. ON SIINÄKIN ÄITI! EIKÄ MAITOA OLE EDES TARJOLLA KUIN MUUTAMAN KERRAN PÄIVÄSSÄ JA SEKIN ON IHAN LIIAN VÄHÄN AIKAA TARJOLLA. ONKO TÄÄLLÄ JOKU PULA-VAI LAMA-AIKA MENOSSA?

4. Me ulkoilemme ainakin 5-6 kertaa päivässä jotta lihaksemme saavat kehittyä jänteviksi ja suuriksi. Emme missään tapauksessa halua olla kukkakeppejä vaan sulavaliikkeisiä puudeleita, joiden liikerataa ihastellaan, kun vaan paikalle satumme astelemaan. Voi niitä onnekkaita, jotka meidät saavat ja näkevät liitävän kadulla lennokkain ja kevein askelin. Meitähän oikeasti näkee vain elokuvissa.

EI NÄIN: ONKO MEIDÄN IHAN OIKEASTI PAKKO MENNÄ ULOS? A) VAIKKA SIELLÄ SATAA B) VAIKKA SIELLÄ ON KYLMÄ C) VAIKKA SIELLÄ ON KUUMA D) VAIKKA MEITÄ JOSKUS PELOTTAA. SIIS KUKA PAKOTTAA TOISET ULOS, JOS VÄSYTTÄÄ JA HALUAISI VAIKKA VAAN OLLA. JOO, JOO, ME OSATAAN KYLLÄ JO JUOSTA JA HYPPIÄ JA TELMIÄKIN OSATAAN.

5. Meillä on ympärillämme ihmisiä, jotka meitä hoitavat, ruokkivat, ihastelevat ja suorastaan jopa palvovat. Me saamme tehdä mitä haluamme, eikä meitä häiritse (paitsi jos sitä haluamme) muut koirat. Mehän olemme niitä ykkösiä ja pieniä sylikoiria. Saamme vapaasti testata pikkuhampaitamme lähiympäristön erilaisiin asioihin, kuten koiriin, huonekaluihin ja tottakai vaikka ihmisten varpaisiin, takapuoleen, jenkkakahvaan. Oi mitä ihanuutta elämä voi ollakaan.

EI NÄIN: MIKSI TUO KUMMALLISESTI SURISEVA KONE LÄHESTYY MINUA? APUA, SE HÄVITTÄÄ MINUN VAIVALLA KASVATTAMANI TURKIN POIS! EN MINÄ TÄTÄ HALUNNUT!!! MIKSI MINÄ EN SAA KASVATTAA MUKA PITKIÄ KYNSIÄ, KUN TUOLLA MEIDÄN HOITAJALLAKIN ON SELLAISET, SIIS NIIN EPPAA! HEI, KUKA LAITTAA MINUUN MÄRKÄÄ, IHAN HIRVEEEEEEETÄÄÄÄÄÄÄ!!

6. Puudelit vaativat paljon mutta ne antaa vielä enemmän. Me olemme synnäisesti jo ihan valtavan älykkäitä, emmekä halua että sitä älykkyyttä lähdetään muokkailemaan mitenkään. Haluamme olla hyväksyttyjä juuri sellaisina kuin olemme. Eikös se olekin niin, että vain lahjattomat harjoittelevat? Ja puudelit ei kuulu siihen kategoriaan ;)

 EI NÄIN; SIIS MIKSI EN MUKA SAA VETÄÄ HIHNASSA? MULLA ON KIIRE, ALA TULLA SIELTÄ NYT!

MÄHÄN KERROIN, ETTEN TYKKÄÄ TÄSTÄ RUUASTA, JOTEN SAISINKO TOISTA ? KUNNON OMISTAJA KYLLÄ ANTAISI.

SIIS, KUKA NYT HÄRREGYYD KIELTÄÄ TOISTA NOUSEMASTA TOISTA VASTEN? MÄHÄN VAAN NÄEN SILLOIN TARKEMPAA TON IHMISEN JA SE ON KUULKAA TÄRKEETÄ! PYSTYY OLEMAAN NIIN KUIN TILANTEEN TASALLA JA SE SE VASTA ONKIN TÄRKEÄÄ!!!!

Kommentoi kirjoitusta.

Unikekoja!

Tiistai 3.6.2014 - Tiina

 Kyllä näille nökkösille maistuu kyllä uni. Tänäkin aamuna nukkuivat hievahtamatta sinne puoli seitsemään asti. Olisivat varmaan nukkuneet pitempäänkin, mutta kun Tero lähti lenkille Aunen ja Hildan kanssa, laitoin pentujen ruuat valmiiksi ja sen jälkeen nostin pennut unisina pihalle lautasten ääreen. Osa alkaa heti ahmimaan ja osan täytyy ensin käydä tekemässä aamupisut. Ja oikeasti, ei tänäänkään yhtään kakkaa sisällä. Ei siis yhtään. Syömisen jälkeen kakat kukkapenkkiin. Voin muuten kertoa, että tänä vuonna nuo perennapenkit eivät ehkä tule kovin upeilta näyttämään :) Siellä nimittäin käy melkoinen kuhina. Puskat heiluvat ja hännät vilkkuvat, osa jää lepäilemään varjoon kukkien alle.

Leikkihetken jälkeen (tällä ajalla kävin siivoamassa tilat uudet petivaatteet ja uudet paperisilput, puhdas vesi) pennut temuavat terassilla vauhdikkaasti juosten. Nyt nähdään jo hieman taistelumeininkiä, kun otetaan mittaa toisistaan ja harjoitellaan koiran taitolajeja; painiminen, ärhentely, haukahtelu, pomppiminen, pureskelu, repiminen, nakertaminen, kiipeäminen, itkeminen, syliin kapuaminen, lepääminen!

Pentujen nopeus liikkumiseen on noussut huimasti. Ei mene kuin hetki, niin ollaan ihan toisessa paikassa. Huomaa, että pennut ovat kovasti kasvaneet myös korkeutta. Ne yltävät jo istualtaankin äidin tisulle syömään. Hilda-äiti ei enää ole niin iloinen noista syöntihetkistä. Ainakaan kokoajan. Ilmeisesti nuo pienet naskalit tarraavat otettaan välillä myös nisään. Voin vaan kuvitella miltä se tuntuu, koska harjoittelu  kohteena minun varpaani, on varsin pisteliäs kokemus. Kaikilla ei ole vielä paljon hampaita, mutta osalla on jo pitkä rivistö valmiina testattavaksi kaikkiin kohteisiin, joita eteen sattuun tulemaan!

Huomenna on taas matokuurin paikka. Minun lienee on ottauduttava ja alkaa konettamaan nuo tassut ja hännäntyvet. Pesuakin olisi aloiteltava. Työtä riittää, varsinkin kun isotkin koirat tarvitsevat konetuksen ja pesun tulevana viikonloppuna. Eipä minulla muuta tekemistä mielessä ollutkaan ;) Lasketaanpa, että jos yhden pennut konetukseen ja pesuun, kuivaukseen menee noin 20 minuuttia. Tulossa on siis noin 3,5-4,5 tunnin sessio. Hm, taidan odottaa että Tero tulee avuksi, ennen kuin hommaan ryhdyn. Vai olisiko joku vapaaehtoinen tulossa avuksi? :)

Kommentoi kirjoitusta.

Oikeasti; ei yhtään kakkaa????

Maanantai 2.6.2014 - Tiina

Aamun valjettua Tero lähtee 6.30 koirien kanssa lenkille ja minä teen pennuille pika pikaa ruuan. Nostan pienet kullannuput nopeasti pihalle herkuttelemaan annoksiaan. Viisi yhden lautasen ääreen. Pennut syövät reippaasti, joskin tänä aamuna oli taas varsin viileää. Pientä tassujen ja vartalon tärinää on havaittavissa. En tiedä,miksi lautaset eivät tänä aamuna ihan tyhjentyneet; epäilen, että Hilda on käynyt yöllä oksentamassa ruokansa pennuille. Eilen illalla söi kerralla melkein kanankauloja ja kuinkas ollakaan? Olemme menossa ruokkimaan pennut ulos, niin Tero huomaa valtavan kuhinan pentulaatikossa. Hilda oli päättänyt ruokkia pentunsa oksentamalla koko kasan hieman pureskeltuja kanankauloja. Ne piti oikeasti repiä pois pentujen suista ;) Tämän riskin takia en uskaltanut antaa Hildalle mitään lihaa yön ajaksi, vain siis turvotettuja napuja, jottei vaaratilanteita pääsisi syntymään. Lautanen oli tyhjentynyt, joten joku ne oli ainakin syönyt. bella.jpg

Pennut riehuivat aikansa ja oikeasti ne on jo kamalan vikkeliä. Hetki vain ja tassut tepsuttavat terassilla kohteena sisätilat tai jokin muu ihana seikkailun arvoinen paikka. Toki ensin oli kakittu ja pissitty. Perennapenkit ovat varsin sieviä, ainakin kohta. Pennut nimittäin tykkäävät mennä kukkapuskan keskelle lepäilemään. Eilen yksi pennuista oli vähän aikaa hukassa. Pentu löytyi kartiokuusien keskeltä, juuri samasta piilosta mihin Hilda on nyt alkanut mennä pentujaan piiloon. Pennut ovat ilmeisesti alkaneet käyttää hampaitaan Hildan nisiin ja Hilda suorastaan säpsähtelee ja vingahtaa kivusta, kun uusia pieniä naskalihampaita testataan maitobaariin. Hilda-rukka! Hilda on ilmaissut pennuilleen asiasta mielipiteensä myös murahtelemalla varoittavasti. Epäilen asian tehoa pentujen toimintatavan muutokseen johtavana. pirkon_pentu.jpg

Ensi viikon tiistaina tulee siruttaja kotiimme. Pennut saavat tämän jälkeen sitten viralliset dokumenttinsa eli rekisteripaperinsa. Niistä siis tulee ihan oikeastikin isoja koiria eikä meidän vauvoja ;). Kaikki pennut kasvavat tasaisesti ja luonteiltaan reippaiksi. On mahtavaa mennä pentukehään ja huomata, kun kaikki pennut heiluttavat häntäänsä ja pyrkivät syliin rapsutuksiin ja sylikoiriksi. Voi suorastaan kuulla tuon vaatimuksen; MINÄ, MINÄ, MINÄ....urho.jpghildan_tissilla.jpgruskea_poika.jpg

Lähden kohta hakemaan lisää ruokaa pennuille, laskin, että nyt alkaa mennä noin reilu kilo jauhelihaa, neljä isoa lautasellista turvotettuja napuja, sekä 3 litraa piimää päivässä. Siinä saa käydä asioilla harva se päivä ja minähän käyn; nämä ansaitsevat kaiken, mitä vaan voi antaa. Pikkuprinssit ja Pikkuprinsessat! Ja oikeasti, kun vielä aamulla siivosin pentujen huoneen, ei siellä ollut yhtään kakkaa! Ne tiettä jo minne ne kannattaa tehdä, miten fiksuja ne onkaan. Toki on myönnettävä, että oikeanlaisella ennakoinnilla on tässä oma roolinsa, eli hyvä me!!! sisu.jpgpentulaatikosta_pliisi_pos.jpg

1 kommentti .

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »