Kasvattajan ja koiranomistajan arkea

Päivä 6 : HOHHOIJAA!

Perjantai 29.5.2015 - Tiina

Olipahan yö. Ja sen yön raskaus ei johdu Aunesta ja pennuista. Tai ehkä hieman välillisesti. Niinkuin olen kertonut, Hilda on täysin sekaisin. Ei ole oikeastaan syönyt kohta kuuteen päivään kuin ihan minimaalisesti ja ei voi muuta tehdä kuin ajatella pentuja ja niiden hoitamista. Hilda on vain silloin onnellinen ja nukkuu rauhassa, kun on pentukopassa. Samalla kun Aune imettää, Hilda hoitaa vauvoja pesemällä niitä. 

Mikäs sitten viime yössä mätti? Hildan maha on sekaisin, ripuloinnista. Ja omaa tyhmyyttäni en tajunnut, että Hildan vinkuminen tarkoittaa vessahätää eikä pentujen luo pääsemistä. Kiellän Hildaa vinkumasta. No, mitä Hildan on pakko tehdä? Ripuloida sisälle, karvalankamatolle, ja lattialle ja toiselle matolle ja kolmannelle matolle. Tässä vaiheessa minäkin tajuan, että nyt ei ole kaikki kunnossa. 

Mitä Tiina tekee yöllä? Pesee lattioita, mattoja, käyttää Hildaa ulkona....Kodinhoitohuoneen lamppukin kaiken kukkuraksi minun heitellessäni kuivumassa ollutta mattoa tipahti jalkani päälle ja haavojahan siitä tuli tietysti. Ja en edes tiedä mitä lampulle kuuluu? 

Mietin, että pitääkö minun viedä Hilda jo lääkäriin, koska maha on ollut sekaisin jo niin monta päivää?  Hilda on varmasti laihtunutkin kiloja, useita. Vai onko kysymyksessä stressin aiheuttama reaktio? Vai onko niin, että Hildan maha menee sekaisin noista pentujen pesemisestä? Voi, voi. Onkohan muilla ollut tälläisia haasteita jos pentuja on taloon tullut toisen nartun osalta. Aunehan ei viime keväänä kyllä mitenkään reagoinut pentuihin muuta kuin tietysti pikkaisen hoitamalla ja leikkimällä. Hildan meiningistä on leikki kaukana. 

No, jokatapauksessa pennut voivat upeasti. Kasvavat silmissä ja ruokaa riittää. Nukkuvat ja syövät. Inisevät ja tuhisevat. Jollakin pennulla jo näkyy aavistus silmien raottumista. Huomenna tulee jo viikko ikää vauvoille. Miten nopeaan se aika kuluukaan? 

Aune nauttii olemisestaan. Mikäs siinä ollessa, palvelu pelaa eli ruokaa ja vielä hyvää sellaista on tarjolla. Raikasta vettä kokoajan nenän edessä ja vielä kokoajan joku antaa huomiota. Sain eilen selvitettyä Aunen toisen kyljen ja tänään jatkan toisen kyljen kanssa. Eli homma siltäkin osalta etenee. Ettei ole kohta huopakasa edessä. 

Moni taisi epäillä, että millainen emo siitä Aunesta tulee? Kun Aune on ollut niin energinen ikiliikkuja. Mutta sanonpa tämän, kun vertaan Aunea ja Hildaa ensimmäisestä äitiydestä, on Aune selkeästi hommassa parempi. Rauhallisempi, varovaisempi, pysyy pentujen luona jne. Eli se niistä epäilyksistä. On mielenkiintoista nähdä, miten tämä vaikuttaa Aunen luonteeseen sitten myöhemmin. Hilda muuttui kovasti pentujen jälkeen, joten se jää nähtäväksi. 

Viikonloppuna on tarkoitus vähäm pihaa laitella pentuja varten. Eli kokemuksesta viisastuneena tulemme aitaamaan kaikki perennapenkit. Ne tulee kyllä muutoin tuhotuksi pikkuriiviöiden rellestäessä pihamailla. 

Ja meille on tulossa pentuja kuvaamaan ihan ammattilainenkin kahteen otteeseen. Viikoilla 5 ja 7-8, joten on tulossa myös upeita otoksia pikkunaperoista. Niitä odotellessa. 

Pikkunökköset PVÄ 3

Tiistai 26.5.2015 - Tiina

Jos Hilda eilen kertoi tapahtumista ja tuntemuksistaan, niin tänään voin puolestani kertoa: HILDA ON IHAN MAHDOTON. Viime yönä en ole saanut nukuttua kuin minipätkiä johtuen Hildan vikinästä, vinkumisesta, ravaamisesta, läähättämisestä, minun herättämisestä, sängyn alle tunkeutumisesta. Se mamma on nyt kyllä niin sekaisin. Hilda ilmeisesti kuvittelee pentujensa olevan ilman hoitoa siellä jossakin ja hätä on sen mukainen. Veikkaan että kohta sitä maitoa valuu nisistä jopa syötöksi asti. Mitähän sitä pitäisi tehdä? Olen tällä hetkellä niin väsynyt, että...

Pennut kasvavat silmissä, siis ihan oikeasti. Eilen iltapäivällä punnitsimme pennut ekan kerran syntymäaamun jälkeen. Paino oli noussut jokaisella mukavasti: 50-80G. Massut pullottavat ja voi sitä syömisen riemua. Voit kuulla, kun pennut nielevät ahnaasti maitoa nisistä, joten sitä täytyy tulla reilusti. Ja ne ovat niin terhakoita, hännät sojossa pienet tassut vahvasti tassutellen...voihan suloisuus! 

Aune on kyllä siihen malliin syönytkin. Varmaan 2 kg ruokaa päivässä (kanankauloja, pentunappusia voilla ja smetanalla höystettynä, erilaisia lihavihannespötkylöitä jne) ja vettä reilusti. Aune nousee vain tarpeilleen ja pikkuisen jaloittelemaan ja ei muuta kuin hoitohommiin. Eilen illalla meinasin ihan säikähtää, kun Aune ei meinannut jaksaa nousta ylös. Takapää oli hieman voimattoman oloinen. Toki kipulääke oli jo varmaan hiipumassa ja sekin osaltaan vaikutti asiaan. Hieman jaloiteltuaan Aune kuitenkin liikkui ihan hyvin, mutta selvästi tämä prosessi on kovasti voimille ottanut. Vaikka niin kovakuntoinen onkin. Oli pakko varulta mitata lämpökin, jotta ei mitään kuumetta olisi vaan. Ei ollut onneksi. 

Hoito on nyt viimeisenä kahtena yönä hoitunut jaolla kahteen hoitovuoroon. Ella-tytär aloittaa ja vaihto Terolla puoli kolme. Huomaa, että kun pentuja on vain kuusi, on hoitaminen huomattavasti helpompaa, ainakin siltä osin että kaikilla on omat nisät imuteltavaksi. Ja Aunella onkin kahdeksan hyvää tisua. Hildalla niitä on vain 7 ja siihen kun on syntynyt 9 ja 10 pentua, yhtälö on vähintäänkin haastava. 

Mutta se Aunen turkki; OMG. Se on tahrainen ja takkuinen. En raaski sitä selvittääkään vielä tai pitää katsoa jos hieman varovasti yrittäisi kun se makaa kyljellään. Ilmeisesti tuo kylkiasennossa makailu ja turkin hinkkaus saa aikaan nuo takkupallot...huoh! Mutta tämäkin menee ohi, lopulta. Ei mene kuin vajaa kolme viikkoa, niin ollaan ihan eri tilanteessa. 

Isoäiti kertoo

Maanantai 25.5.2015 - Hilda

Minä olen jo pitkään halunnut pentuja (ainakin siis reilu 2 kk), siis vauvoja. Kukaan ei ota minua kuitenkaan tosissaan. Minä olen yrittänyt kertoa kyllä minun varamammalleni ja varaiskälle, että nyt olis niinku oikeesti tarve, tarve saada omia, pieniä, tuhisevia nökkösiä, joita hoitaisin siis ihan täysillä.

Olen viestittänyt siitä eri tavoilla, joista jo tyhmänkin pitäisi jutun juuri tajuta, mutta tyhjille seinille on menneet nuo yritykset ja kommunikoinnin perusasiat. Olen muunmuassa hoitanut hyvin esimerkillisesti minun varavauvojani, jopa tuntikausia. Jos siitä ei hoksaa niin mistä sitten? Kysyn vaan. 

Olen myös öisin ja jopa päivisin vinkannut varaperhettäni esittämällä alkavaa synnytystä, jolloin piiloudutaan vaikkapa sängyn alle, mahdollisimman pieneen koloon, jossa on turvallista pennut maailmaan pyöräyttää! Mutta ei niin ei. Minusta tuntuu, nyt kun tätä kirjoitan, että ei noin hölmöjä voi edes ollakaan? Mitä minun sitten olisi pitänyt tehdä, että minun tarpeeni huomataan ja eritotetn siihen vastataan. En minä niin tarkka sentään ole minun, hm..tiedättehän te. Kyllä olisi lohjennut, jos palkkana olisi ollut oma tuhiseva lapsikatras. Värillä ei ole väliä mulle, eikä kyllä totta puhuen millään muulla kuin äidiksi tulemisella. 

No, tätä ette usko!!!! Minun omasta tytöstä on sitten tullut äiti! Mitä? Onko ne ihan sekaisin? Aavistelin asiaa tuossa jo pari kuukautta sitten, sillä nenä mulla toimii, niinkuin toki kaikki muukin. En vain ole oikein halunnut asiaa halunnut uskoa, sillä kuka on nyt niin JÄRJETÖN, että suunnittelee äidiksi jotain keskenkasvuista,villiä ja kypsymätöntä tyttöstä.

Mielestäni siinä ei ole mitään järkeä. Ihan sama, vaikka se on kuinka terve ja kuinka nätti. Kyllä kokemuksellakin pitäisi olla joku merkitys. Se on vaan minun mielipiteeni ja olenhan minä jo ..hei, kasvattanut 19 lasta. Kuka voisi siis olla parempi äiti?

Olen joutunut kovasti pitämään puoltani siitä, että minutkin huomataan täällä arjessa. Aina joku oli tuon tytön mahaa rapsuttamassa ja kyselemässä kuinka se voi? Haloo, kait multakin vois jotain kysyä? Onko minusta tullut vain itsestään selvyys tässä perheessä, mietinpä vain? Onko tämä teidän mielestänne oikeaa kohtelua näin loistavalle isovillakoiralle, äidille vailla vertaa. 

Viikonloppuna sitten tapahtui. Siis tää on niin järkyttävää, etten ole syönyt kohta kolmeen päivään mitään. Mutta mitäs sitä sanotaan? Koskaan ei nainen voi olla liian laiha. No, tuosta en osaa sanoa, mutta jos mieleni on järkyttynyt, en kerta kaikkiaan saa ruokaa kurkustani alas. Se on vaan ikävä fakta. 

Tyttäreni, jota siis myös Auneksi haukkuvat, päätti sitten tekaista niitä pentuja maailmaan, joita itse olisin halunnut. Siis, kuulitte oikein. Olin kieltänyt tämän ikävän tosiasian itseltäni, mutta pakkohan se oli jo tässä vaiheessa myöntää, että näin on käynyt. Edelleenkin haluan korostaa, että ei tässä perheessä aina järki edellä asioihin mennä (koska minä olisin ollut paljon parempi vaihtohto, siis ihan järkisyistä: kokemus, ulkonäkö, luonne, kokemus). 

Perjantain ja lauanatain välisenä yönä en saanut siis oikein nukuttua. Ainakin uneni oli katkonaista, sillä Tyttäreni oli hyvin levoton. Läähätti ja kehtasi jopa vinkua. Itsepähän oli itsensä tuohon tilanteeseen saattanut. Olisi vaan kertonut perheelleen, että ei, käyttäkää tuota kokenutta narttua. Ei mua. Mutta niinhän siinä sitten kävi, että tyttäreni kehtasi olla minua tottelematta ja tehdä oman päänsä mukaan. No, niin makaa kuin petaa. Vai miten se meni. Valitse itse, maksa kassaan. Kyllähän näitä riittää. 

Minuakin alkoi siis hieman hermostuttaa lauantaipäivän aikana. Eihän tuosta tule yhtään mitään. Jos minä olisin ollut tuossa tilanteessa, olisin vauvat jo ajat sitten pyöräyttänyt maailmaan kainalooni. Onneksi muistini on aika lyhyt, sillä oliko se niin, että viimeksi avauduin vaivaiset 18 h, mutta nehän unohtuu varsin pian, niinkuin kaikki äidit tietää. 

Tosiaan siis, kaikkein kamalinta on tässä se, että minua ei päästetty katsomaan, kun minusta oikeasti tuli isoäiti. Tiedän tiedän, eihän sitä usko kukaan. Viisivuotias (okei, kesällä 6) muka isoäiti. No, ainakin ole nuorekas sellainen.

Kuulin vaan, että vauvat itkee ja minulle alkaa tulla aikamoinen hätä. Härregyyd, eihän se osaa edes hoitaa noita pentuja. Ja ne hajut, niin tuttuja ja tiedän mitä ne tarkoittaa. Minun oli pakko siis itsekin alkaa itkeä. Juu, en yleensä siis itke todellakaan, mutta tää oli jotenkin niin pelottavaa ja samalla ihanaa, että kaippa sitä voi tälläinen kokenut mammakin vielä kyynelehtiä. 

Ja se homma kestää. Kuulen, että viisi on syntynyt. Kuulitte oikein, vain viisi. Missä se kuudes luvattu on? Miksi ei mitään tapahdu? Voi että, kun pääsisin auttamaan, niin kertoisin kuinka tuo homma hoidetaan. Eikö ne tajua yhtään mitään? Mulla on nyt siis jo niin hirveä olo, etten voi sanoin kuvailla. 

Minut teljettiin tänne Hennan huoneeseen. Luitte siis oikein. Ne lähti jonnekin. On se kumma, ettei ole sen verran tajua? Kuka nyt vastasyntyneitten kanssa ulos lähtee? Voi hyvä ihme. Onneksi pääsin pois tästä huoneesta, mutta jopa ne viipyy? Olen siis jo ihan sekaisin. Itken ja etsin tytärtäni ja niitä ihanalta tuoksuvia vauvoja. 

Kyllähän ne kotiin tulivat lopulta. Kuulin vain, että jotain leikkauksesta puhuttiin ja nyt vauvoja onkin kuusi. Luojan kiitos kaikki oli siis hyvin. Edelleenkään en siis pääse niitä edes katsomaan. Yritän kyllä kurkkia oven alta ja onnekseni saan edes hajuja. Mutta ketä tuo lohduttaa? Ei ainakaan minua. Yritän siis edelleen kertoa, että voisin auttaa. Mutta kelpaako apuni??? Ne luulee, että MINUN TYTTÄRENI olisi minulle vihainen? Onko ne menneet päästään sekaisin? Minun ON PAKKO PÄÄSTÄ katsomaan noita vauvoja. Onko ne minkä värisiä? Onko ne yhtä söpöjä kuin luulen tai oletan? Ei lienee yhtä söpöjä kuin minun, mutta onhan niillä minunkin geenejäni aika paljon. Ja en siis liioittele yhtään. 

Yö meni huonosti, minulla. Jouduin tuon varamammani kanssa alakertaan nukkumaan ja pääsyni estettiin PORTILLA pentujen luokse. Kuulitte oikein. Törkeää kohtelua isoäidille. Olen hieman loukkaantunut kohtelustani. 

Mutta kaikkein parasta oli se, kun eilen pääsin katsomaan noita ihanuuksia ekaa kertaa. Ne olivat valkoisia. Ja myönnetään, söpöjä kuin karkit. Tunsin itseni kyllä hieman loukatuksi, sillä jouduin olemaan hihnassa niitä katsoessani. Kuulin, kun ne pohtivat, että pitää olla varovainen, koska ei voi tietää mitä tyttäreni tekee? Onko se minulle vihainen? Mitä!!!! Ei todellakaan ole, kyllä minä en tiedän. Me ollaan niin läheisiä ja tyttäreni kyllä tietää, että jos minä jotain osaan, niin hoitaa vauvoja. Sain haistaa pentua ja se oli liian ihanaa. Pentulaatikkoon en päässyt, mutta oottakaapa vain, kyllä minä ne vielä siihenkin suostuttelen. Ne pohtivat myös (tätä en voi oikeasti edes sanoa ääneen, koska olen sydänjuuriani myöten järkyttynyt) että entäs jos minä jotakin pennuille tekisin?????? En sano enempää....tiedätte kyllä ja kysynpä vaan että miltä teistä tuntuisi. Järjettömät epäilyt ja kohtuuttomat syytökset. No, näkivätpä nyt ainakin totuuden. 

Ja kaikkein ihanin hetkin oli tänä aamuna. Isoäiti eli siis minä pääsin mummojen hommiin. Sain käydä kopassa. Asetuin todella rauhallisesti siihen pentusten viereen ja pesin niiden pyllyt. Hellästi of course (osaan siis kieliäkin) ja tyttärellenikin se sopi. Että siinä näitte, KUKA ON SIIS PARAS MUMMO? Uskoisin, että kyllä minä tänäänkin sinne pentusten luo pääsen ja voin osoittaa olevani oikea pullantuoksuinen isoäiti (okei, herkkuluun, koska koirat ei syö pullaa) joka rakastaa näitä pentusia niikuin omiani. 

Kaikille isoäideille siis terkkuja, sillä minäkin olen nyt sellainen. Nyt minä tajuan, miksi ne aina hössöttää niiden lastenlapsien päälle. 

Jännitystarina synnytyksestä

Sunnuntai 24.5.2015 - Tiina

Täällä minä istun nyt pentukopan äärellä ja olen iloinen että kaikki pennut syntyivät terveinä ja mikä tärkeintä elossa. Sillä toisinkin olisi voinut käydä. Pahimmassa tapauksessa olisimme voineet Aunenkin menettää. Vieläkin muistan eilisen illan tunteet Tuhatjalka-klinikan tutkimushuoneessa. En voinut kyyneliltä välttyä.

Aunen synnytys käynnistyi yöllä avautumisvaiheella noin klo 1. Läähätystä, pedin petaamista, ravaamista, tuijotusta...pikkuhiljaa mukaan alkoi tulla ajoittaista vinkumista. Jännitysnäytelmä oli startannut. Aamu meni ja sama meno jatkui. Välillä Aune sai hetken levähdettyä kunnes avautuminen otti taas vallan. Olimme Aunen tukena koko ajan. Aune kävi välillä ulkona pissailemassa ja huomasimme hänen yrittävän piiloutua puskien alle. Kutsuessamme Aune kuitenkin tuli kiltisti sisälle. Päivä kului samoissa merkeissä. Noin neljän jälkeen iltapäivällä huomasin että Aune kulkee kokoajan häntä alhaalla mutta näinhän hän oli tehnytkin koko päivän, nyt vain lisänä häntä oli ikäänkuin kaarella. Aune oli ihan ihmeissään ja hämillään siitä mitä minulle oikein tapahtuu? 

Rauhoitin Aunea pentukoppaan ja sainkin hänet makaamaan. Huomasin että hänellä alkoi olla vahvoja supistuksia joten tiesin että aika oli nyt lähellä. Tero jätti ruuanlaiton kesken ja siitä se lähti. Aune alkoi ponnistamaan ja meni varmaan 30-30 minuuttia kun alkoi näkyä ensimmäisen pennun jalka, takajalka..hännänpääkin oli näkyvissä..Tero ei nähnyt ensi  toista jalkaa ja meitä alkoi huolettamaan että ollaanko sieltä tulossa väärässä tarjonnassa. Ei onneksi kuitenkaan, lopulta ensimmäinen poika syntyi. Tero kyllä hieman avusti mutta ei paljon. Ensimmäinen se yleensä se haastavin on. Aunea ei yhtään haitannut tukemme vaan päinvastoin. Meni joku aika ja taas alkoi ponnituksia tulla. Seuraava poika syntyi...nämä seuraavat pennut syntyivät aika tiuhaan tahtiin...Aune hoiti hienosti napanuoran katkaisut, naposteli istukat ja pesi pennut hienosti. Kaikki viisi pentua, jotka olivat syntyneet tässä vaiheessa, söivät hanakasti tisua ja saivat elintärkeät ternimaitonsa alkutaipaleellee . 

Aune ikäänkuin rauhoittui mutta ajatellelimme sen olevan ihan normaalia. Olihan Hilda pitänyt taukoa myös synnytyksissään. Nämä Aunen viisi pentua, neljä poikaaja yksi tyttö olivat tulleet kuitenkin maailmaan vajaassa kolmessa tunnissa. Odottelimme ja odottelimme. Aloilme jo ihmetellä, että kuinka pitkään tässä pitää vielä odottaa. Aloin jo epäillä, että onko kaikki pennut jo syntyneet? Tunnustellessami kuitenkin Aunen vatsaa tunsin selvästi, että pentu siellä vielä on. Ja se liikkuukin vielä. 

Tero käytti Aunea ulkona ja portaissa kävelemässä . Liikkuminen nimittäin kiihdyttää supistuksia. Ei auttanut. Pariin kertaan yritimme. Pohdimme että kuinka kauan uskallamme vielä odottaa. Oli kulunut varmaan jo lähes kolme tuntia edellisestä. Päätinkin soittaa päivystävälle klinikalle, jossa meitä kehoitettiin tulemaan paikalle välittömästi, jotta voidaan tarkistaa ultralla onko siellä ylipäätään pentua ja onko sillä sykettä nähtävissä. Eli onko pentu kenties kuollut. 

Voihan järkytys! Minä menin melkein shokkitilaan. En uskonut tätä todeksi. Päässä pyöri mahdollisesti kuollut pentu tai kaksi, Aunen menettäminen, keisarinleikkaus...olin niin väsynyt että tässä vaiheessa ei olisi enää tätä jaksanut. 

Ei muuta kuin pennut koppaan lämpimään ja Aunen kanssa autoon. Aune oli ihan hädissään, että mitä täällä tapahtuu. Mihin te nuo pennut viette? Arvatkaa mihin minä menin. Aunen ja pentujen kanssa  takakonttiin. Mitäpä sitä ei koiransa eteen tekisi tai siis missä olisi? Mahdoin olla näky liikennevaloissa. 

Päästyämme perille meidät otettiin välittömästi vastaan. Aune ultrattiin ja lääkäri totesi heti että pentu on , mutta sen syke on suuresti hidastunut. Välitön leikkaus. Minä olin myös järkyttynyt. Oli hyvin mahdollista että pentua ei keritä pelastaa. Aune sai nukutuspiikin ja kohta Aune olikin leikkauspöydällä. Menimme odottamaan pentukopan kanssa odotushuoneeseen. Hoitaja sanoi että hän tuo pennun kohta meille kunhan on elvyttänyt sen...jos siis olisi jotain elvytettävää. 

Ei ole aika varmaan koskaan kulunut noin hitaasti kuin se kului. Ja kyllähän siinä menikin aikaa vajaa puoli tuntia ja olin ihan varma että pentu oli kuollut, koska sitä ei ollut tuotu vieläkään. Päässäni pyöri huoli ja suuri Suru. Jostakin kuului ihan kuin linnun rääkymistä. Tero sanoikin että kuuletko, onkohan tuo se pentu. Ääni oli sen verran kova, että en uskonut...ääni voimistui ja Tero jopa kävi kuuntelemassa ovien takaa, että kyllä se tuolta kuului...ja niinhän se kuului. Sieltä saapui lämpimiin pyyhkeisiin käärittynä erittäin terhakka tyttö. Hoitaja sanoi, että oli saman tein ollut lähdössä omille teilleen. Saimme pennun hoteisiimme. Leikkaus suoritettiin loppuun ja kohta Aunekin tuotiin kannettuna ja tipassa luoksemme. Aune oli kuitenkin jo heräilemässä. Pieni neiti pääsi välittömästi maistamaan äidin elämäneliksiiriä. Ja kyllä maistuikin. Myös muut pennut laitettiin tisuille siksi aikaa että Aune heräilee ja nesteytys oli ohi. 

Luojan kiitos vakuutuksesta. 1170 e oli lasku. Nyt jäi kustannuksia vain 30 e ja mikä tärkeintä kaikki pennut on elossa ja hyvinvoivia. Neljä poikaa ja kaksi tyttöä. Ja Aune on elossa. Mikä tähän sitten johti? Ei voi tietää. Tällä pennulla oli istukka ollut jo aika heikko. Olisiko se voinut olla syynä. Olipa mikä tahansa niin se tiedetään, että koskaan ei voi tietää mitä voi tapahtua. Aune ei onneksi kuitenkaan kohtuakaan menettänyt. Lääkäri sanoi, että oli oikein hyvin supistuva kohtu.

Aunella on nyt kipulääkitys. Ja on siis nytkin hieman pökkyräisen oloinen. Hoitaa kuitenkin pentuja ja pennut ovatkin kokoajan tisulla. Toivon nyt vain että maitoa tulee riittävästi. Kivut nimittäin voivat aiheuttaa ongelmaa. Aune söi kuitenkin nyt aamulla. On juonut hunajavettä.

Saimme nyt myös pennut punnittua. Pienin painaa 355 g ja suurin 410 g. Hyvin tasakokoista porukkaa on. Ja erittäin valkoista. 

Kyllä tämä tästä! 

Jaksaa, jaksaa pvä 62/63

Perjantai 22.5.2015 - Tiina

Merkkejä on jos jonkinlaisia lähestyvään synnytykseen. Vauvat ei ole olleet vielä valmiita uuteen ja erilaiseen maailmaan. Mamman masussa on niin lämmintä ja turvallista. Harmi vaan kun mamman masu aiheuttaa mammalle epämiellyttävää ja tukalaa oloa. Eilen illalla Aunen hengitys oli niin raskasta ja ei millään meinannut löytyä oikeaa asentoa. Lopulta Aune kuitenkin nukkui oikein hyvin. 

Ennakoivat supistukset aiheuttanevat Aunelle myös hassuja asentoja mm. nukkuessa. Ja onhan se maha jo oikeasti iso ja tisut ovat jo söpösti roikkuvat. Eilen sain viimein ajeltua Aunen mahan paljaaksi, jotta nisät on helposti löydettävissä pennuille. Meinasi oikesti säälittää (LUE, SIIS SÄÄLITTI IHAN KAMALASTI) Aune-rukka. Miksi minä tämän olen Aunelle saanut aikaan? Äidin kultaparka on kärsivänä saati sitten kun avautumisvaihe alkaa. Mitenköhän minä sen kestän?

Eilen laitoimme myös makuuhuoneen lattialle parketin päälle muovimaton. Ei haittaa kosteudet ja on helppo pitää puhtaana ja hygieenisenä. Puhtaus on hyvin tärkeä osa, jotta bakteerit eivät pääse muhimaan ja sitä kautta aiheuttamaan ongelmia.

Olen minä miettinyt usein, että on ne koiranpennut todellisia selvityjiä, jotka henkiin jäävät vaikka tuolla Intian kaduilla. Taitaa olla aika suuri pentukuolleisuus siellä päin. Ja ei kukaan taida huolehtia emon ruuan laadukkuudesta saati loishäädöistä. Ei parane ajatella koko asiaa. Menee muuten yöunet tältä tytöltä. 

Onkohan se nyt ensi yönä kun ne alkaa syntyä vai mennäänkö vieläkin kasvatellen vauvoja? Vauvoilla on tälä hetkellä todella terävät liikeet ja voi tuntea pienten jalkojen ääriviivat todella helposti niiden liikkuessa. Ja tuntuukin olevan varsin aktiivista joukkoa. 

Nyt olen vaan sormet ristissä, että kaikki menisi hyvin. Ja meneehän se. 

Mitkä lämmöt? Pvä 59/60

Tiistai 19.5.2015 - Tiina

Tänään aletaan olla kriittisissä hetkissä. Synnytys voi käynnistyä periaatteessa ihan milloin vaan. Pennut ovat valmiita syntymään. Olen alkanut seurailla Aunen lämpöjä torstaista lähtien. Lämmöt ovat sahanneet 37.7-37.1 asteen välillä. Tänä aamuna lämpö oli 37.3 ja uudestaan mittaan kun kotiin menen. Kun lämpö siis menee sinne 37 ja sen alle, on synnytyksen käynnistyminen jo varsin lähellä. 

Aunen vyötärö oli eilen huikeat 72 cm. Mittaa on tullut huikeat 25 cm lisää ja huomattavaa on, että Aune ei ole kyllä lihonut yhtään. Lihomisella tarkoitan rasvakertymiä. Paino on toki noussut mukavasti. On eka kerta, kun Aune painaa enemmän kuin Hilda. 

Aunella on haastavaa nukkua ja levätä. Yöllä Aune on aivan selällään jalat sammakkona. Ilmeisesti tuo asento on mukava nukkua ison mahan kanssa. Aunen maha on niin iso, että normaalit lepoasennot ovat aika mahdottomia. Hyppääminen on raskasta esim. sohvalle, mutta onnistuu kyllä. Aune jaksaa lenkkeilläkin vielä, mutta ei toki kovin pitkiä lenkkejä enää. Ruoka maistuu edelleen, myös tänä aamuna. Sekin viittaa siihen, että pennut eivät ole vielä vuorokauteen syntymässä. Toki poikkeuksiakin voi olla.

Tämä odotusaika on mennyt kuin siivillä. Ja niin ihanaa nähdä millaisia vauvoja sieltä maailmaan tulee ja onko ne poikia vai tyttöjä. Tärkeintä on kuitenkin, että pennut olisivat terveitä ja hyväkuntoisia. Pentukuolleisuus on koirilla 9-26%, joten saamme olla kiitollisia, että tähän mennessä emme ole yhtään pentua menettäneet. Nyt koputan puuta täällä päässä. 

Laitan tänään kuvaa Facebookiin Aunen masusta niin näette mikä pallo siellä on. Pennut tuntuvat selkeästi ja voi jopa tuntea pikku jalat sieltä terävinä liikkumassa mahanahkaa kiristellen. Mahtaa se Aunekin ihmetellä, että mitä minussa tapahtuu? Selkeästi näen, että Aune välillä ikäänkuin kuuntelee massuaan ihmetellen. :) Voihan odotus ja odottamisen vaikeus. 

pvä 56 Maha venyy ja paukkuu

Perjantai 15.5.2015 - Tiina

Aunen maha on nyt kyllä kasvanut huimasti...Aune jopa hengittää hieman raskaasti. Ilmeisesti massu painaa palleaan ja sen kautta hengittäminen on raskaampaa kuin normaalisti. Pennut tuntuvat selkeästi isoina möykkyinä jotka möyrivät menemään aiheuttaen Aunelle ihmetystä. Aunen lepoasennot ovat huvittavia ja hieman hassujakin.

Sohvalle hyppääminenkään ei olekaan enää niin kevyttä kuin ennen. Eilenkin kävimme kahdella vähän pidemmällä lenkillä. Toiselta lenkiltä tultaessa Aunen askel alkoi selkeästi painaa. Oli pakko hiljentää omaa kävelytahtiaan. Onhan tässä se hyvä puoli, että Aune on nyt hyvin helppo lenkitettävä. Ennen sait laittaa tossua toisen eteen aika rivakasti..nyt riittää ihan normaali ja hieman hidas kävelytahtikin. 

Röngtenissä kävimme siis toissapäivänä. Kuvasta näkyi, että pentuja on kuusi tai seitsemän. Minä epäilen tuota seitsemää itse, kun kuvaa pääsin rauhassa kotiin tarkastelemaan. Kalkkeutumista olisi saanut olla enemmänkin, mutta koska Aunelle annettiin Herpesrokoitteen vahvistus, oli pakko tässä vaiheessa sinne mennä. Eli jännitystä on luvassa, kun synnytys ensi viikolla käynnistyy. Kuinka monta vauvaa sieltä putkahtaakaan maailmaan?

Aloitin lämpöjen mittailun eilen. Tiineen koiran lämpötila varsinkin loppupuolella tiineyttä on normaali lämpötilaa alhaisempi. Koiran normaali lämpö on n. 38.5 astetta. Aunella on tällä hetkellä lämpö eilisen ja tämän aamun perusteella nyt 37.7-37.8 astetta. Siinä vaiheessa kun lämpö tipahtaa noin 37 asteeseen tai sen alle, voidaan olettaa että synnytys käynnistyy 12-24 tunnin kuluessa. Pienellä koiralla nuo lämmöt voivat tipahtaa jopa 35.5 asteeseen, mutta isovilla ei pieni olekaan. Hildalla olen saanut akahaisimmillaan 37.0 astetta ja siitä tosiaan synnytys sitten käynnistyi. Tähän lämpöön siis vaikuttaa eri hormonit ja niiden toiminta tiineessä koirassa. 

Aamulla oli kyllä tullut ehkä limatulppa Aunelta. Toki limaa nyt tiputtelee muutenkin, joka kertoo lähestyvästä synnytyksestä. Nähtävissä on myös löystymistä ikään kuin koko takapäässä..pehmeää ja löysää :) Pennut ovat periaatteessa nyt valmiita syntymään. En kyllä kuitenkaan usko, että tänä viikonloppuna sitä tapahtuu. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. 

Tänään minä sitten pesen tuon Aunen. Ihan kyllä hieman kauhistuttaa kuinka Aune jaksaa? Konetusta en siis tee, koska konetin jo muutama päivä sitten. Pesu, föönaus ja vähän siistimistä saksilla. Nisien ympäriltä pitäisi myös konettaa karvat, jotta pikku naperoilla on helppo pääsy syömään. Onneksi viikonlopuksi ei ole sadetta suuremmin enää luvattu, joka on helpotus. Eipä taida olla mitään turhauttavampaa kuin vasta puunattu puudeli ja vesisade kurakelineen. Hildastakin tulee siis nätti tänään. 

Tämän viimeisen kuvan vyötärö Aunella on kyllä niiiiinnnn mennyttä! Jospa siihen palaudutaan :)

Liikkuva massu! Pvä 53/54

Keskiviikko 13.5.2015 - Tiina

Eilen oli ihanimmista ihanin päivä! Vaikka olin jo aiemminkin hieman tuntenut liikettä Aunen massussa, eilen siellä oli BILEET molemmin puolin kylkiä! En malta olla tunnustelematta vatsaa koko ajan. Aune tietää jo, että mamma haluaa minun vatsaani sivellä ja heittää jalat auki ja nauttii huomiosta ja rapsuista ihan täysillä. Vatsa on pinkeä ja täyden oloinen. Tisut ovat jo selvästi näkyvissä ja pulleutuneet. Lenkillä Aune jaksaa vielä hienosti liikkua ja täytyy sanoa, että nuo vauvat on saaneet liikettä.

Juttelimme Teron kanssa eilen, että Aune on kyllä jaksanut raskauden upeasti. Aunen kroppa on hyvin vahva ja erinomainen kunto ja lihasvoima on hyvä perusta terveeseen tiineysaikaan. Vaikka kyllä minua ajoittain hirvittää tuo vauhdin määrä, mutta sitten pitää muistuttaa itseään, ettei tiineys ole sairaus. Eiköhän nuo vauvatkin ole sitten vahvoja ja reippaita. 

Tänään on jännittävä päivä. Röngten! Saamme kuulla montako vauvaa masussa on ja näen myös paljonko Aunen paino on noussut. Kun viimeksi kävimme siellä pvä 28 tiineydessä, oli painoa 24,2 kg eli se oli jopa hieman laskenut. Kotona on vaikea punnitusta tehdä, koska Aunea ei saa nostella enää. Laitan heti sitten tietoa facebookiin, kun määrä varmistuu. Eli sieltä katselemaan iltapäivällä sitten. 

Tajusimme eilen, että synnytyshän on jo ensi viikolla!!!! Apua!! Sen jotenkin osaa sulkea kokonaan mielestään, kun tietää mitä on edessä. Varsinkin, kun ei tiedä yhtään miten Aunen äitiys alkaa sujua. Miksipä se ei toki sujuisi? Aloitan lämpöjen mittailua varmaan huomenna ja siitä sitten säännöllisesti, jotta tiedän missä ollaan menossa. Koska Aune on ensisynnyttäjä, synnytys voi käynnistyä hieman aiemmin, kuin keskimäärin. Siihen vaikuttaa myös pentueen koko. Mutta pennut syntynevät tiistain ja perjantain välillä ensi viikolla..ihanaa! Miten minusta tuntuu, että en ole koskaan näin paljon pentujen syntymää odottanutkaan?

Aune syö hyvällä ruokahalulla ja paljon. Ruokaa on toki tarjolla myös kokoajan, niin paljon kuin Aune haluaa syödä. Vettä Aune juo myös hyvin paljon. Nukkumisasennot ovat hieman erikoisia johtuen vatsan koosta. Ei mahdu enää oikein köllimään normisti vaan pakko on jotenkin könöttää ja mieluusti ihan selällään. En tänään mitannut vatsan ympärysmittaa, mutta toissapäivänä oli tullut 18 cm lisää. Mitta on varmaan kasvanut entisestään. 

Pesu ja föönauspäivä on huomenna sekä Hildalla että Aunella, kun tämä vesisade on ohi! Sitten ollaan nättinä taas jonkin aikaa. Tänään oli Tero muuten joutunut Aunea ihan vetämään lenkille (maailmakirjat ovat siis sekaisin!). Sade ja tylsät sadeasut eivät vaan houkutelleet Aunea lenkille. Kuka nyt tykkää tassujaan kastella...tai ehkä päätään, sillä Aunehan tykkää kahlata jokaisen lätäkön läpi. 

I just wait no more! :)

Ei pomppuakaan! Äiti-koira! Pvä 49

Perjantai 8.5.2015 - Tiina

Aune ei pomppinutkaan aamulla, kun Tero heräsi! Se on kuulkaa maata mullistavaa! Ei ole ollut aamua, jolloin ei olisi kenguruloikkia nähty Aunen elämässä. Tänään oli se päivä sitten edessä. Aunelta on siis viety elämänilo ja persoona ja kaikki se mikä tekee Aunesta Aunen. Ei sentään toivottavasti!

Aunesta alkaa vaan muovautua äiti-koira, jotka ovat tyynejä ja vakaita. Äiti-koira osaa hillitä innostuneisuuttaan ja äiti-koira ei turhia hetkutuksia jaksa. Äiti-koirat eivät riehu ja tee turhia liikkeitä. Äiti-koirat ovat rauhallisia ja suorastaan tylsiä. Tämäkö se on nyt Aunenkin kohtalo?

Enpä usko, sillä meillä on jo yksi ÄITI-KOIRA, ihan isoilla kirjaimilla, 19-Kertainen äiti, joka on tällä hetkellä villi senkin edestä, mitä Aune ei ole! Tämä riehakas ja tottelematon ÄITI-KOIRA saa illalla riekkukohtauksia, könyää yöllä sängyn alle nukkumaan, jää lenkillä haistelemaan omiaan, kiusaa omaa tytärtään riehumalla, tuo leluja vaativasti äännellen heitettäväksi. Eli ÄITI-KOIRAKIN voi palautua entiselleen, joten ehkä Aunekin vielä pommpuja tulee ottamaan, kun uusi aamu ja päivä on edessä. 

Aunella on tänään päivä 49 ja massu on niiiinnn söpö. Olen yrittänyt tunnustella, josko tuntisin liikkeitä, mutta vielä en ole siinä onnistunut. Veikkaan, että viikonloppuna se on jo mahdollista. Aunelle maistuu ruoka hyvin ja vyötärö on kyllä aika mennyttä. Senttejä on tullut lisää lähes 20 alkutilanteesta, mutta sitä ei oikein huomaa vaan, kun silmä on tottunut pikkuhiljaa kasvavaan massuun.

Aunen selkä on hyvin pysynyt kuosissa ja notkoa ei ole nähtävissä. Tähän lienee osansa tuo Aunen vahva peruskunto ja lihasmassa. Ja Aune on jaksanut liikkua mahtavasti ihan näihin päiviin asti. Siellä on kuulkaas vauvat saaneet kyytiä Aunen masussa. Sen voin sanoa. Saas nähdä, kun alkaa viimeinen puolitoista-kaksiviikkoinen olla, kuinka vaikuttaa liikkumiseen. Nyt on huomannut, että vaikka ei ole enää mitään jättilenkkejä tehnytkään, niin Aune saattaa köpötellä tulomatkaa kotiin hitaammin, jopa Hildan perässä ja takana, kun yleensä on menty ainakin kaksi metriä edellä. 

Aune nauttii kovasti, kun massua rapsutellaan ja hellitään. Kukapa siitä ei nauttisi, voisi kysyä? Nyt on kyllä turkki aikamoisessa kuosissa (hieman harmahtava). Jotenkin tuntuu vaan niin kovalta alkaa sitä kunnostamaan, mutta pakkohan se on. Viikonlopun aikana tai viimeistään alkuviikosta laittaudutaan nätiksi, valmiiksi koitoksia varten. Kun Aunestakin tulee ÄITI-KOIRA! Ei sentään tulevaksi äitienpäiväksi kuitenkaan. 

Tämän päivän ohjelmassa on laittaa Aunelle myös oma VAUVAPESÄ valmiiksi. Siihen saa sitten tutustua rauhassa ja nukkua siellä öitään. Valmistautua ÄITI-JUTTUIHIN! Ihanaa tulevaa äitienpäivää kaikille muillekin äideille!

Päivä 43...vatsa kasvaa

Lauantai 2.5.2015 - Tiina

6 viikkoa on tullut täyteen ja vatsan kasvu on alkanut kiihtyä. On mielenkiintoista seurata ja vertailla Hildan ja Aunen vatsan kasvua.. Hildalla on tällä hetkelläkin ilman vauvamasua samakokoinen vyötärö. Aune on saanut
mittaa lisää nyt noin 10-12 cm alusta. Aune on rakenteeltaan niin täysin erilainen kuin Hilda joten vertailua on aika vaikea suorittaa...paino ei ole vielä kovin paljon noussut mutta nythän se vasta alkaakin nousta.

Aune on perusrakenteeltaan hyvin hoikka ja urheilullinen verrattuna Hildaan. Selinmakuulta vatsankasvun näkee parhaiten ja toki vyötärölinja on valahtanut alas. Vauhtia löytyy edelleen lenkeillä, suorastaan pelottavaa vauhtia. Hilda on nyt kuitenkin selkeästi saanut hieman etua suhteessa Auneen. Sisätiloissa Aune on hyvin väsyneen oloinen ja tykkää köllötellä paljon. Kyllähän sen jossakin täytyy näkyä tuon tiineyden.😍 Välillä näkee että Aunella lienee hieman huono olokin. Miettineekö, että minulle oikein tapahtuu? Voi äiti minkä mulle teit! Mä menetän mun Fitnessbodyn, varsinkin kun ne on just nyt niin in.

Nyt on siis menossa tiineyden viimeinen kolmannes. Alkoi eilen päivänä 42. Tänä loppuaikana pennut saavuttavat 75 % syntymäpainostaan. Voidaan siis olettaa että pennut painavat noin 70-80 g tällä hetkellä. Tällöin syntymäpaino tulee olemaan 300 g paikkeilla. Liikkeitä ei vielä tunnu, mutta 10 päivän päästä alkanevat nekin tuntua ihan ulospäin. Aunen nahka on nytkin niin tiukalla että on aika jännittävää seurata miten paljon vielä venymistä tapahtuu ja miltä vatsa sitten näyttää. Röngten on keskiviikkona vajaan kahden viikon päästä. 

Nyt Aunelle maistuu hyvin ruoka. Ja vettä menee myös paljon. Hyvä homma. Varmistelen kyllä, että Hilda ei pistele kaikkea poskeensa kun ruokaa saavat. Hildalla on myös erittäin hyvä ruokahalu, vaikkakin on päässyt ihan nuoruuspainoihin takaisin. 

Kolmen viikon päästä voidaan olettaa että pennut ovat jo syntyneet. On se nopeaa! Ei itsekään meinaa pysyä mukana...ensi viikonloppuna Aune saa vauvapesän, jossa voi köllötellä ja tutustella meidän sängyn vieressä.  🐩🐩

Uusia tuulia, pvä 35 Aunella

Perjantai 24.4.2015 - Tiina

Voi miten jännittävää tämä aika onkaan? Tälläiselle kärsimättömälle ihmiselle ei sovi sitten yhtään odottaminen. Tämä kasvattaa luonnetta sen verran voin sanoa!

Aune voi hyvin, joskaan ruoka ei kovin hyvin maistu. Joudun keksimään keinoja, joilla ruokaa saa menmään edes hitusen alas. Voisulaa napuihin, jotka on pehmennetty, erikoisherkkuja kaupasta jne..onneksi ruokaa meni eilen jonkun verran. En halua mitään luurankomammaa saada. Mutta eiköhän se ruoka ala kohta maistua ihan kunnollakin, kun pennut vatsassa alkavat enemmän kasvaa ja vaatia ravintoa. 

Meillä on jo myös suunnitelmia Hildan uudelle pentueelle. Voi olla, että pennut ovat ensimmäistä kertaa syksyn pentuja ELLEI SITTEN KEVÄÄN. Ne tulisivat syntymään mahdollisesti lokakuun loppupuolella ja ovat luovutusiässä joulun aikoihin, noin karkeasti arvioituna. Katsotaan mihin päädytään!  Tämä tulee olemaan viimeinen Hildan pentue ja kyllä houkuttelisi tästäkin pentu! Järki on otettava käteen ja etsittävä vaan sijoituskotia jollekin ihanalle typylle. Jos joku on sellaisesta kiinnostunut, niin ota yhteyttä meihin. Mikäli olet muutoinkin kiinnostunut Hildan tulevasta pentueesta, otathan yhteyttä. Kodin on oltava kiinnostunut näyttelyistä ja erityisesti turkinhoidosta ! :) 

Odottavan pitkä aika! Pvä 31

Maanantai 20.4.2015 - Tiina

Aune on siis todistettavasti tiineenä. Ultraus osoitti todeksi sen, mitä oli jo uumoillutkin. Olin siis tulkinnut merkkejä oikein. Ennustin kyllä Aunelle pentuja tulevaksi jo viikkoja sitten 12; enpä siihen ehkä kuitenkaan enää usko. Enkä kyllä sitä Aunelle edes toivokaan. Tero ja Henna olivat myös iloista perhetapahtumaa todistamassa ja Tero sanoikin, kun kiireellä paikan päälle saapui, että niin jännitti, kuin synnyttämään olisi tullut! 

Eläinlääkäri totesi hetimiten, että tiineenä on ja molemmissa kohdunsarvissa näkyi pentuja. Määrää ei voi eikä kannata ennustaa. Ultraamisen tarkoitus olikin varmistus ja tarkempi määrä sitten nähdään röngtenissä 15.5. Röngten näyttää tarkan määrän ja me näemmekin sen tärkeänä emän turvallisuuden takia. 

Aunen paino oli hieman laskenut, kylläkin vain satoja grammoja. Eläinlääkäri totesi, että se kuuluu ihan asiaan. Ruoka ei ole Aunelle oikein maistunut ja se on ainakin hyvin valikoivaa. Raskauteen liittyviä mielihaluja ruuan suhteen on myös nähtävissä. Viikonloppuna meillä oli tarjolla grillattua makkaraa. Aune, joka ei koskaan kärky ruokapöydän luona, oli tällä kertaa kuononsa kanssa hyvinkin aktiivisena. Kuono laskeutui ruokailijoiden välistä pöydälle ja nenä nuuskutteli toiveikkaana, että jos joku heltyisi edes pienen palasen antamaan. No, ei saanut, mutta pakkohan se oli Aunelle makkaraa säästää. Siinäkin meinasi huonosti käydä, kun Hilda teki ryöstönyrityksen. Onneksi pystyin estämään rikoksen ja Aune sai ansaistusti nauttia herkullistakin herkullisimman makkaransa. Hilda on sen verran röyhkeä rouva, että pöydältä saattaa hävitä vastuttamattomat namipalat (voirasia, juusto, leikkeleet, karitsanfileet). Aune ei koskaan edes yritä näitä varkauksia, vaikka kaikki ulkoiset puitteet ja omat fyysiset ominaisuudet tähän upeasti istuisivatkin. 

Aune on ollut hyvin väsynyt näinä päivinä. Nisät ovat turvonneet ja hyvin punaiset. Vatsanseutu näyttää pinkeältä. Vyötärö on kuitenkin kapea ainakin verrattuna mammaan joka on 19 pentua maailmaan saattanut. Hildan vyötärö on 10 cm leveämpi jo ihan valmiiksi. Ei ole enää bikinivartalo ei!

Painonnousua on  myös mukava seurata. Hildalla nousi 10 pennusta noin 6 kg paino. Voiko tuosta päätyellä, että 3 kiloa tarkoittaa 5 pentua? En tiedä, sehän tullaan näkemään :) Me odotetaan jo kovasti pentuja taloon, vaikkakin se tarkoittaa unettomia öitä ja ikiväsymystä, mutta se kaikki on sen väärtiä!!!

Aunesta kuoriutui myös nätti viikonloppuna!

Karvanaama pvä 26

Keskiviikko 15.4.2015 - Tiina

Aunella on kamala karvanaama. En ole raskinut trimmillä rasittaa, koska juuri nuo päivät 17-25 ovat riskialttiita pentujen hyvinvoinnin kannalta. Nyt nuo päivät alkavat olla ohi ja viikonloppuna on siis tiedossa trimmiä ja siistiytymistä. Perjantaina on konetukset ja lauantaina sitten pesu, föönaus ja siistiminen saksilla.

Kiva mennä perjantaina ultraan koiran kanssa, jota ei ole pesty kolmeen viikkoon. Naamassa komeilevat ihka oikeat viikset ja jalkapallot ovat hieman erehdyttävästi valkoiset (lue hyvin harmaat). Joskin jalkapalloja on pesty muutamaan otteeseen. Se on vaan ikävä totuus, että nämä ajat eivät ole Kultaaikaa villakoirille. Ei minkään värisille. Nämä valkoiset vaan näyttävät totuuden kaunistelematta. Vai voisiko sanoa, että nämä kurakelit eivät ole kellekään koiralle jolla edes vähän on turkkia, kovin antoisat? Miten odotankaan kuivia kelejä ja sitä että koira näyttää siistiltä pitempään kuin vain päivän tai kaksi. Lyhyessä turkissahan nuo kelit eivät niin vaikutakaan. 

Isovillakoiralla turkinhoito on monelle kynnyskysymys. Sen haastavuus voi yllättää, jos ei turkkia ole koskaan joutunut ennen hoitamaan. Vaikka turkki olisi ihan lyhyessäkin kuosissa niin sekin vaatii työtä. Isovillakoira on niin kookas koira, ettei sen turkkia voi hoitaa ihan pienessä hetkessä. Ja se alku, kun pennusta asti  alat opettamaan  koiraa turkinhoitoon: seisomaan pöydällä, tottumaan konetukseen, föönaukseen, saksimiseen. Alussa voit tarvita apua siihen, jotta koira ylipäätään pysyy pöydällä. Osa koirista on herkempiä reagoimaan kaikkeen uuteen ja outoon. Osalla se tottuminen käy ihan itsestään ja kivuttomastikin. 

Jokatapauksessa sinulla itselläsi on oltava aikaa ja rohkeutta ja jopa sinniä päästä siihen pisteeseen, että koira pysyy rauhallisena ja tyynenä kun puunaus on käynnissä. Parasta olisi positiivinen ja iloinen yhteinen hetki turkinhoidon tiimoilta koirasi kanssa. Koirasi haluaa luottaa sinuun ja mikä onkaan ihanampaa kuin puhdas ja kaunis isovilla, jonka tästä työnteosta saa kiitokseksi! 

Huono olo! Pvä 24

Maanantai 13.4.2015 - Tiina

Aunella on huono olo! Tänä aamuna joutui ihan oksentamaankin. Eilenkin oli omituinen käytös nähtävissä. Makoili ihan omituisissa asennoissa, mutta silmät olivat auki. Ei kuitenkaan oikein jaksanut tervehtiä tulijoitakaan. Kyllä merkit ovat jo niin selviä, että olisipa ihme ellei siellä vauvoja olisi tulossa. Perjantaina se sitten varmistuu ihan lopullisesti. 

Paljon on kiinnostusta isovillapennuista. Nyt on kasvattajana se etu, että oikeasti voi miettiä kodille oikenalaista pentua ja pennulle oikeanlaista kotia. Se ei olekaan aina helppo yhtälö, mutta sen on huomannut, että omaa vaistoaan kannattaa kuunnella. Kun pennun luonne alkaa tulla esille, on jo helpompi miettiä sitä sopivaa kotia. Ja aina kasvattaja toivoo löytävänsä myös niitä koteja, joissa ollaan kiinnostuttu myös siitä näyttelymaailmasta. Se ei ole kuitenkaan ehtona pennun saamiselle. 

Vaikka isovilla on seurakoira, se ei kuitenkaan ole vain sitä. Isovillakoira on ensimmäiset 3 vuotta keskimäärin varsin energinen koira. Se on myös aika kookas koira ja jos sitä ei ole koulutettu arkitaidoiltaan toimivaksi (seuraaminen, hihnassa kulku, luoksetulo) on ongelmia taatusti luvassa. Isovilla tarvitsee aktiviteettia sekä säännöllistä liikuntaa. Pelkkä hihnalenkkeily ei kuitenkaan ole riittävää ellei kuljettavat matkat ole sitten todella pitkiä. 

Aune ja Hilda pääsevät kahdesti päivässä metsälenkille, jossa saavat itse rytmittää juoksuaan vapaasti. Erityisesti Aune on tarvinnut tuon vapauden antaa mennä välillä niin että valkoinen karvapallo vaan vilisee silmissä sen kiitäessä raketin lailla loikkien välillä jopa viiden metrin loikkia. Välillä juostaan peräkkäin päätähuimaavaa rallia, mutta Hildan kestävyys ei ole ihan Aunen luokkaa. Lyhyitä matkoja sekin juoksee ja lujaa! Kahdesti päivässä se 40-90 minuuttia vapaana ja siihen päälle illalla pieni lenkki. Jopas koirat ovat rauhallisia kotioloissa. 

Meillä on kokemusta siitä, kun koira on kodissa, jossa se ei saa riittävää liikuntaa ja aktiviteettia (myös temppuja, aivojen käyttöä). Siitä ei ole yleensä seurannut hyvää. Kodinvaihtohan siinä on tullut. Toki parempi niin kuin joku muu kamalampi vaihtoehto. Kun koira löytää oikeanlaisen kodin, niin kas kummaa, ne ongelmatkin häviävät. Se on aina mahtava hetki myös kasvattajalle!

Seurakoira osaa kuitenkin myös makoilla ja rentoutua niin tarvittaessa. Heti ei ole mitään traagisia seurauksia, jos joskus poiketaankin rutiineista. Vaikka kyllä ne niihinkin oppivat. Meillä koirat alkavat illalla tuijottaa 9 aikoihin, että eikös tässä jo nukkumaan pitäisi lähteä? Ja oikeassahan ne ovat. Ei muuta kuin peti auki, koiran peti viereen ja minulla onkin yhtäkkiä vieressä kaksi villakoiraa. Hilda jaloissa ja Aune kyljessä kiinni. Kun Aunelle tulee kuuma, se siirtyy lattialle nukkumaan. Mutta eipä koskaan pelota kotona illalla, kun on omat suojelivat paikanpäällä!

Palataan asiaan! 

Merkkejä ilmassa päivä 20..

Torstai 9.4.2015 - Tiina

Päivä 20 ja siis kolmasosa noin  karkeasti arvioituna takana. Uusia merkkejä on taas tullut: ihan minitiputtelua joka kertonee siitä että alkiot ovat kiinnittyneet kohdun seinämiin kiinni. Tippaa näkyi eilen jonka ihan paperilla varmistin.

On se uskomatonta kuinka nopeaa tuo koiran tiineyden kehittyminen on ja kuinka nopeasti ne pienet karvaotukset sieltä maailmaan pyrähtävät. Isovillakoirat kantavat keskimäärin 61.5 vuorokautta, mutta siihen vaikuttaa myös pentueen koko ja mm. Ensikertalaisuus. Mitä isompi pentue, sen nopeammin synnytys käynnistyy. Jos narttu on aiemmin pentunut, voi tiineys kestää jopa kolme päivää enemmän.

Aune on ihan energinen ja ruoka maistuu tosi hyvin.  Se on hyvä sillä Aune on varsin hoikka neito. En toivoisi mitään pitkää pahoinvoinnin jaksoa. Parasta tietysti olisi jos sitä ei ollenkaan tulisi. Juoksu on huimapäisen vauhdikasta edelleen, joten vielä ei tiineys sinne asti ole vaikuttanut. 😃

Hilda pääsi eilen Aunen tilalla siis agilityyn. Minua vähän kauhistutti että ulvooko Aune sen ajan kun olemme poissa. Hän näet tiesi mihin olimme menossa. Ihan hyvin oli kuitenkin mennyt..toki ikkunasta oli pitänyt kurkkia vähän väliä josko ne kohta tulisivat. Ja pitääpä sanoa, että Hildalla meni upeasti aksassa. Mentiin jo ihan 7 esteen rataakin ja Hilda sai kehuja Julia-valmentajalta hienosta menosta. Todettiin, että mun kannattaa olla ihan hiljaa, niin Hildan kuumeneminen pysyy kuosissa. Mulla kun tahtoo tuo voluumi nousta kun vauhti kiihtyy. Mutta siis upeaa tämäkin..mua on niin kovasti harmittanut tuo Aunen kanssa pidettävä tauko, kun edistyminen on niin huimaa ollut ja Aune rakastaa agilityä niiiinnn paljon. Mutta terveys edellä mennään ja onneksi voi harjoitella ihan muita juttujakin jotka Aunella treenaamista kaipaa (kuten paikalla olo paikassa joka on liian ihana)! Sanonpa vielä sen, että kukaan ei uskonut Hildan olevan ihan aloittelija näissä hommissa...siinä mentiin pituutta, putkiin, oksereita, valsseja, kauko-ohjauksia, leijeröintiä...What? 😍

Mittasin aamulla Aunen vyötäröä ja 50 cm on ylitetty..ehkäpä 51-52 cm.. Toki Aune juuri pisteli ruokaa menemään hyvällä ruokahalulla. Kävin eilen taas täydentämässä ruokavarastoa. Tällä hetkellä ei nuo ikiherkut kanankaulat maistu oikein kummallekaan jostakin syystä. Hevineuta olen syöttänyt ihan sen hyvän rasvapitoisuuden takia. Eilen ei Heviä ollutkaan tarjolla joten jouduin ottamaan tilalle Vogelin pötköä...lisään sen päälle pumppupullosta lampaanrasvaa sekä ihan oliiviöljyä tai rypsiöljyä reilulla kädellä. Nappulana menee tällä hetkellä Brit caren aktiivisen koiran nappula sekä Pure Natural uutta viljatonta Kalkkunan makuista nappulaa. Brit on koirien ehdoton suosikki tällä hetkellä. Ostin myös ison pussin karitsan luita joita oli tarjolla. Johan maistui herkulliselle. Aunella ja Hildalla on tapana syödä luita aina iltaisin. Yhdessä, matolla, rinnakkain...olenkin sanonut, että siinä puretaan päivän polttavat stressinaiheet natustamalla ne ihan perin juurin selväksi. 

Viikonloppua odotellen ja merkkejä tulkiten! 😃

Malttamaton TIETÄMÄTÖN odotus! Pvä 18

Tiistai 7.4.2015 - Tiina

On kulunut 18 päivää astutuksesta ja yritän kuumeisesti etsiä merkkejä tiineydestä. Tällä hetkellä pennut ovat kiinnittymässä kohtuun ja sydän alkaa eriytyä. Sydämet alkavat sykkiä jo ehkäpä tänään ellei huomenna.

Mittasin Aunen vyötäröä sillä samalla viikolla kun astutus oli tapahtunut. Tällöin vyötärön ympärys oli 47 cm. Mittaustulos on muuttunut. 50 cm on uusi tulos. Aunelle on selvästi ruoka maistunut hyvin ja on mielenkiintoista nähdä, onko pahoinvointia tulossa. Hildallahan oli eka pentueesta voimakas pahoinvointi, mutta toisesta ei ollenkaan. Olen myös huomaavinani nännin nipukoissa hieman kasvua ja punoitusta. Lenkillä löytyy vielä vauhtia, mutta selvästi meno on hieman rauhallisempaa kuin ihan normaalisti voisi olettaa. Vai onko niin, että Aunesta tuli aikuinen kertaheitolla, kun viime viikolla 3-vuotta tuli täyteen?

Nämä päivät tulevan kahden viikon ajan ovat erityisen tärkeät pitää koiralle stressittömänä ja tasaisena. Se on sitten ihan normielämää ja lenkkiä ja hyvää ruokaa Aunelle tiedossa. Ultra on ensi viikolla perjantaina ja silloin on hyvä käydä myös puntarissa. Kävin juuri ennen Ruotsin reissua Aunen kanssa puntarilla. Puntarin lukema oli silloin 24,4 kg. On siis tarkkaa tietoa lähipainosta ja sen perusteella on helppo verrata mahdollinen painonnousu.

Herpesrokotteen otimme ensimmäistä kertaa tiineelle nartulle. Ajattelin varmistaa, että kaikki sujuu hyvin ainakin siltä osin. On niin paljon aina pelättävää ja huolehdittavaa, joten onpahan yksi huoli ainakin vähemmän. Meillä on ollut  todella hyvä tuuri  ja toki olemme huolehtineetkin viimeisen päälle pentujen turvallisuudesta ja emme ole yhtään pentua menettäneet. Pennuilla on ympäri vuorokauden valvonta ensimmäiset kolme viikkoa. Huh, sitä hommaa! Mutta onhan se myös kannattanut. 

Minulla on nyt sormet ristissä että koiravauvoja on tulossa. Ensi viikolla se varmistuu ainakin 100 % varmuudella, ellen sitä ennen jo niin varmoja merkkejä ole huomannut! Voihan malttamaton mieli ja liian pitkä aika; ei sovi minulle sitten yhtään! Tero nauraa jo  minulle, kun sanon aina jotain huomatessani Aunen käytöksessä erikoista, NO NIIN TUO ON NYT SE MERKKI! KYLLÄ SE VARMASTI ODOTTAA VAUVOJA! 

Pentujen jälkeen

Maanantai 11.8.2014 - Tiina

On kulunut jo aikaa siitä kun pennut koteihinsa lähtivät. Monta mutkaa ja käännöstäkin on matkan varrella tapahtunut, mutta kaikki saivat ihanat omat kotinsa. Juuri sellaiset kuin ne ansaitsivatkin.

Olimme aika voipuneita tuon penturuljanssin jälkeen. Vaikka ne ovatkin kuinka ihania niin ovat ne myös aika vaativia omalla tavallaan. Ei todellakaan ole mitään helppoa hommaa, eikä ainakaan kevyttä sellaista. Ja tähän liittyy toki se, että otamme kasvatuksen varsin vakavasti. Emme halua epäonnistua! Haluamme pennuillemme parhaan mahdollisen pohjan elämäänsä.

Nyt on se aika, että voi hieman kelata tapahtunutta. Kaikki meni loistavasti. 10 :STÄ PENNUSTA HUOLIMATTA! Hilda on upea äiti ja hoitaa osansa suurella huolella ja rakkaudella. Ei tarvinnut antaa lisäruokaa eikä mitään muutakaan kellekään! Aune oli kovasti apuna pentujen hoidossa ja hoiti ainakin leikkipuolen ja pyllyjen ja naamojen pesun suurella intohimolla. Lupaileeko tämä hyvää ensi kevään koitoksiin? I hope so!

Pennuilla on lähtenyt menemään uusissa kodeissaan upeasti. Omistajat ovat alkaneet kouluttaa koiria ja harjoitella turkin hoitoa. Osallehan se on kovin tuttua touhua! Pennut osaavat jo vaikka mitä asioita; hatun nosto siitä hyvästä!

Ada on touhutyttö ja asuu ja lenkkeilee ja veneilee Jyväskylässä. Urho on Alastarossa heppojen keskellä maaseudun huomassa turkki pöyheänä. Muusa on pikkusiskona Piitulla Lohjalla ja siellä tehdään kepposia jo yhdessä. Sisu on hurmannut  Espoossa omistajansa surujen keskellä, eiköhän ne surutkin ole jo unohtuneet tämän hurmurin ansiosta. Jäpä saa olla Anun pikkuvelikoirana Suonenjoella ja monen pienen tytön sydämenmurskaajana. Bella-kaunotar asuu meren rannalla Espoossa helliteltävänä prinsessan lailla. Nova loistaa tähden lailla Tampereella ja yhtä nopeana myös sekä älyltään että jaloistaan. Vili on vikkelä pikkuveli Pikulle Akaalla ja vielä vikkelämpi jahtaaja kisuleille. Toivotaan Vilille pikaista toipumista tapaturmasta. Ferrari citykoirana Helsingissä on löytänyt paikkansa hieman heikosti lämpeävästä isoveljestään huolimatta. Merri on Iso mössykkäinen poika Espoossa, joka on vienyt luultavimmin kaiken huomion perheessään!

Niin se elämä kantaa ja kaikki asettuu uomilleen. Tuo pentuaika voi olla varsin haastavaa, kun on niin paljon opeteltavia asioita. Pitäisi oppia sisäsiistiksi. Pitäisi oppia villakoiran turkin hoitoon. Pitäisi oppia ne perusasiat, joita jokaisen koiran kannattaisi osata; istu, paikka, maahan, odota, TÄNNE! Ja vielä hihnassakin pitäisi osata nätisti liikkua. Sen lisäksi jos aikoo oikein hifistellä eli näyttelyihin osallistua, kannattaa harjoitella seisomista, näyttelyhihnassa juoksua, tottumista hampaiden katsomiseen, vartalon koitteluun ja pojilla vielä pähkinöitten tarkistukseen ;) On siinä hommaa...sen minkä pienenä oppii, sen vanhana taitaa!

Pentuja tullaan tapaamaan ja näkemään aika ajoin. Olkaa vaan rohkeasti yhteyksissä ja jakakaa kokemuksia, kuvia, ajatuksia Facebookin sivuillamme. On mukava yhdessä seurata, miten muilla menee! Toivon kaikille ihanaa, pitkää ja rikasta elämää teidän oman rakkaan pentunne kanssa! Se on kasvattajalle paras palkkio ja sydämen rauha tulevaisuuden kannalta.

8 viikkoa ja risat

Torstai 26.6.2014 - Tiina

8 viikkoa on kulunut ja pennut ovat valmiita uusiin koteihinsa todellakin. Rohkeus ja reippaus, aktiivisuus on lisääntänyt huimasti ja pentujen elämä alkaa vaatia myös muutakin aktivointia ja kokemusta kuin tähän astiset. Pennut telmivät pihalla toistensa kanssa ja niihin uppoaa ruokaa ihan valtavasti. Nyt aamullakin 900 g naudan raakaa jauhelihaa (joka menee samointein), tänään myös piimänapuseosta, jäisiä kanankauloja, kuivattua keuhkoa. Kyllä sillä taas jaksaa temmeltää ja samalla voi kasvaakin.

Pentujen herkkua on raat broilerinsydämet. Asetin eilenkin lautaselle 1200 g raakoja sydämiä. Valehtelematta ne oli syöty ahmien 15 sekunnissa. Että kyllä tietää mitä herkku on! Illalla pennut saavat myös luita jäisinä ja siihen voi purkaa loputkin energiat, jos sitä vielä jäljellä on.

Pennut ovat kohdanneet naapurissa asuvan Bedlingtonin terrierin Napin ja voi että miten mukavaa on leikkiä ja ei muuten taaskaan pelota yhtään. Kaikki ihmiset ovat yhtä ihania ja hännät heiluvat ja joukko pentuja juoksee syliä hakemaan kun niitä kutsut.

Tänään jatketaan Jaanan kanssa koirien laittoa uusiin koteihinsa valmiiksi. Eli konetusta, pesua, kuivausta, leikkausta siis tiedossa. Oi joi, mikä urakka siis ;)Laitanpa sitten taas kuvia nupukoista.

Jokohan jo uusiin koteihin lähteneiden kanssa on harjoiteltu Puudelin elämään kuuluvia asioita? Kannattaa muistaa, että se aika kuluu kuin siivillä ja nyt alusta lähtien kannattaa panostaa rauhalliseen ja mukavaan yhdessäoloon kun turkin laittoa harjoitellaan. Minä aina sanon omille koirilleni,että olen pahoillani, mutta tämä on tätä Puudelin elämää!

Minulla onkin urakkaa, kun on kaksi isoakin neitiä laitettavana. Nyt on ollut oikeasti lähes kolmen viikon tauko (huonot kelit) ja karvaa kasvaa joka paikassa ja turkit näyttävät ihan kamalilta. Mutta viimeistään huomenaamuna tässä taloudessa tulee olemaan kaksi puhdasta Puudelia!

PESÄ ON VAJENNUT!

Maanantai 23.6.2014 - Tiina

Tänään herätys oli 4.00. Tero kävi pentujen luona ja Hilda antoi silloin pennuille aamuimut! Tero palasi takaisin nukkumaan ja olikin hetken hiljaista kúnnes 5.00 heräsin kovaan haukuntaan, vikinään ja riehuntaan. Nyt pennut olivat seuraa ja äksöniä vailla. Ei muuta kuin ylös TIINA! Ja Tiina nousi. Laitoin ruuat ja ulkoilin pentujen kanssa. Nyt ei edes sadekeli haittaa pentuja. Siinä vierähti tunteroinen reilu ja pennut palailivat nukkumaan. Jäin siihen sitten tekemään kotihommia, mikäpäs sen mukavampaa kuin astianpesukoneen tyhjennys kuuden aikaan ;).

Sohvalla sitten luin kaksi isoa villakoiraa kainalossani. Kahdeksan jälkeen pennut nousivat ylös ja lähtivät ulos. Mutta mitä ihmettä? Kuulen jostakin kaukaa pentujen haukuntaa. En ollut ihan varma edes, että olivatko ne pentujen ääniä. Käännyin katsomaan ulos ikkunasta ja olisittepa nähneet sen näyn. 7 pientä villakoiraa olivat karanneet aitauksesta ja juosta viilettivät naapurin pihalla. Ne olivat nousseet kivijyrkänteeltä, jonka korkeus on varmaan 1,5 m ja päättivät laajentaa elinreviiriään. Herätin Teron ja siitä se Show alkoi. Huusin ja kutsuin pentuja ja kas kummaa..pikku villakoirat juosta viilettävät naapurin pihalta ja rinne pelottaa, mutta suurin osa tuli ihan omin avuin takaisin omalle pihalle. Siinäpä sitten olikin aitojen tilkkiminen eli mistä oli kaivettu reitti vapauteen.

Tällä hetkellä pennut myös osaavat purra todella napakasti ja lujaa. Ihanaa kävellä kun joku tarraa pohkeeseen kiinni ja nipistää terävillä mutta varsin vahvoilla leuoilla kiinni otteen. AI AI AI! Nyt alkaa tuntua, että omiin koteihin voisivat jo oikeasti lähteä :)

Torstaina kotoamme lähti uusiin omiin koteihinsa Nova sekä Vili. Jotenkin ajatus siitä, että pennut lähtevät 7- viikkoisena oli kamala, mutta se viesti mikä kodeista on nyt tullut, on hyvin positiivinen. Rohkeita ja reippaita ovat olleet, mikä kuulostaa toki aivan loistavalta. Ja onhan se helpompaa luovuttaa pentu, kun tietää millaiseen kotiin pentu on menossa. Tällä kertaa olen varma, että olemme onnistuneet valitsemaan upeat kodit pennuillemme. Ja toivommekin itse tiivistä yhteistyötä kaikin puolin koiriimme liittyvissä asioissa. Olette aina tervetulleita täällä käymään ja saattaapi olla, että tulemme itsekin pyörähtämään pentujen kodeissa, jos sopiva väli löytyy.

Urho lähti eilen. On ollut mukava jo nyt kuulla, että Urho on ihana mössykkä ;). On ollut reipas ja osannut jo kuulemma jo pyytää uloskin. Mitä, 7 viikkoisena?

Eläinlääkärin tarkistukset olivat viime keskiviikkona. Kaikilla uroksilla oli siis kivekset jo laskeutuneet, purennat ok (joillakin pitää seurantaa kulmahampaiden irtoamista). Upeaa!

Nyt syödään ihan täysillä jo siis kanansiipiä, luita, kanankauloja. Luiden kanssa saattaa vierähtää pitkäkin tovi ja pureminenhan on koiran rauhoittumiskeino. Annan luut ja kanansiivet yms,. jäisinä pennuille. Sitten niitä onkin kiva nakerrella menemään. Pennuilla on nyt myös ihan kuivanakin napuja tarjolla ja niitä tykkäävätkin raksutella menemään. Pitää vaan huolehtia raikkaan veden saanti kokoaikaisesti.

Ensi viikonloppuna lähteekin sitten 5 pentua koteihinsa. Perjantaina Muusa ja Ada, lauantaina Merri ja Ferrari ja sunnuntaina Bella. Sisu ja Jäpä lähtevät sitten viikolla 9-viikkoisena. Kyllä tässä hommaa riittää..tuolla ne taas lakvat heräillä ja vaatia seuraa. By then way; Tiedättekö, kelle tämä tulee olemaan raskainta, näistä pennuista eroaminen?? Aune-rukalle!

Tästä se alkaa

Torstai 19.6.2014 - Tiina

Luopuminen nimittäin!

Tänään lähtee ensimmäiset pennut uusiin koteihinsa. Ei ole todellista kuinka nopeasti aika on kulunut? Nova, pikkusirpakka tyttönen sekä Ruskeapantainen huomiosylipoikamme. Mitenkähän niillä menee ensimmäiset yöt? Voi olla aika järkytys joutua eroamaan omasta laumastaan ja äidistään ja vielä vieraitten ihmisten mukaan. Onneksi nämä pennut ovat rohkeita mutta kuitenkin. Jos ei pääsekään kenenkään kainaloon nukkumaan, niin.....Henna, minun tyttäreni sanoi, että ehtona pennun saannille pitäisi olla se, että pennulle luvataan tarvittaessa varma sänkypaikka ;) Ei ehkä aina niin järkevää, mutta...jokainen tavallaan.

Pennuilla oli eilen eläinlääkärintarkistus ja hienosti sujuikin. Pennut olivat nukkumassa, joten unenpöpperö oli ihan hyvä rauhoituslääke. Sydämen kuuntelu, nivelten tarkistelu, purennan tsekkaus, pojilla pikkupallosten löytyminen jne...Olivatpa reippaita pentuja! Kellään ei ollut purennassa mitään, osalta pitää kuitenkin seurata kulmahampaitten irtoamista(että siis varmasti irtoavat itsestään). Viimeiksi kyllä kaikilta pennuilta irtosi hampaat itsestään uusissa kodeissaan. Vetoleikit ja kovaa purtavaa on ihan hyvä apuväline siihen vaiheeseen.

Kaikilla pojilla tuntui jo pallit hyvin! Eläinlääkäri vain sanoi, että kyllä nämä saisivat olla pulleampiakin ;) Mitäs teet? Isovillakoira ei ole ahmatti ja näillä pennuilla on ruoka koko ajan tarjolla sen varmistamiseksi, että kaikki saavat niin paljon kuin haluavat ruokaa. Koska kyseessä on nopeasti kasvava koira, niin on erittäin tärkeää varmistaa, että ruokaa on riittävästi ja hyvälaatuista. Näiden kohdalla ei liene kovin oletettavaa ole pulleus, päinvastoin ;) Mutta kaikki kasvavat tasaisesti ja ovat hyvinvoivia ja jo nyt varsin ketteriä ja urheilullisia. Niillä on  jo nyt kovin suuret luulot omista taidoistaan. Ei ole yllätys, sillä kuinka monesti esimerkiksi Aune törmäsi hyppiessään ojien yli penkareeseen, kun hypyn pituus ei riittänytkään :)

Tänä aamuna heräsimme jo toistamiseen viiden aikaan. Hohhoijaa! Tämä on kyllä oikeasti työtä!!!Ei muuta kuin ruokaa ja ulos aamulenkille ja aamupisulle ja aamukakille ja aamutappeluille ja ennenkaikkea AAMUTISULLE! Huomenaamuna ei olekaan enää kahdelle pennuista aamutisua tarjolla??? Nyt pennut ovat taas nukkumassa puhtaissa vällyissä, odotellaan, että kohta taas lähdetään ulkoilemaan. Ovi on auki ja pennut pääsevät itse niin halutessaan ulos. Se kyllä aiheuttaa toisen ongelman tässä Suomen kesässä. Kylmyys siirtyy myös sisätiloihin ja villasukat on kaivettu komeroista käyttöön. Mitäpä sitä ei pentujen hyvinvoinnin eteen kärsisi?

Eilen oli myös Annamari taas kuvaamassa pentuja. Nyt vaan odotellaan, milloin kuvat tulevat sivuille. Niitä taisi tulla pitkälti toista tuhatta, joten.....