Aunella on kamala karvanaama. En ole raskinut trimmillä rasittaa, koska juuri nuo päivät 17-25 ovat riskialttiita pentujen hyvinvoinnin kannalta. Nyt nuo päivät alkavat olla ohi ja viikonloppuna on siis tiedossa trimmiä ja siistiytymistä. Perjantaina on konetukset ja lauantaina sitten pesu, föönaus ja siistiminen saksilla.

Kiva mennä perjantaina ultraan koiran kanssa, jota ei ole pesty kolmeen viikkoon. Naamassa komeilevat ihka oikeat viikset ja jalkapallot ovat hieman erehdyttävästi valkoiset (lue hyvin harmaat). Joskin jalkapalloja on pesty muutamaan otteeseen. Se on vaan ikävä totuus, että nämä ajat eivät ole Kultaaikaa villakoirille. Ei minkään värisille. Nämä valkoiset vaan näyttävät totuuden kaunistelematta. Vai voisiko sanoa, että nämä kurakelit eivät ole kellekään koiralle jolla edes vähän on turkkia, kovin antoisat? Miten odotankaan kuivia kelejä ja sitä että koira näyttää siistiltä pitempään kuin vain päivän tai kaksi. Lyhyessä turkissahan nuo kelit eivät niin vaikutakaan. 

Isovillakoiralla turkinhoito on monelle kynnyskysymys. Sen haastavuus voi yllättää, jos ei turkkia ole koskaan joutunut ennen hoitamaan. Vaikka turkki olisi ihan lyhyessäkin kuosissa niin sekin vaatii työtä. Isovillakoira on niin kookas koira, ettei sen turkkia voi hoitaa ihan pienessä hetkessä. Ja se alku, kun pennusta asti  alat opettamaan  koiraa turkinhoitoon: seisomaan pöydällä, tottumaan konetukseen, föönaukseen, saksimiseen. Alussa voit tarvita apua siihen, jotta koira ylipäätään pysyy pöydällä. Osa koirista on herkempiä reagoimaan kaikkeen uuteen ja outoon. Osalla se tottuminen käy ihan itsestään ja kivuttomastikin. 

Jokatapauksessa sinulla itselläsi on oltava aikaa ja rohkeutta ja jopa sinniä päästä siihen pisteeseen, että koira pysyy rauhallisena ja tyynenä kun puunaus on käynnissä. Parasta olisi positiivinen ja iloinen yhteinen hetki turkinhoidon tiimoilta koirasi kanssa. Koirasi haluaa luottaa sinuun ja mikä onkaan ihanampaa kuin puhdas ja kaunis isovilla, jonka tästä työnteosta saa kiitokseksi!