Aunella on huono olo! Tänä aamuna joutui ihan oksentamaankin. Eilenkin oli omituinen käytös nähtävissä. Makoili ihan omituisissa asennoissa, mutta silmät olivat auki. Ei kuitenkaan oikein jaksanut tervehtiä tulijoitakaan. Kyllä merkit ovat jo niin selviä, että olisipa ihme ellei siellä vauvoja olisi tulossa. Perjantaina se sitten varmistuu ihan lopullisesti. 

Paljon on kiinnostusta isovillapennuista. Nyt on kasvattajana se etu, että oikeasti voi miettiä kodille oikenalaista pentua ja pennulle oikeanlaista kotia. Se ei olekaan aina helppo yhtälö, mutta sen on huomannut, että omaa vaistoaan kannattaa kuunnella. Kun pennun luonne alkaa tulla esille, on jo helpompi miettiä sitä sopivaa kotia. Ja aina kasvattaja toivoo löytävänsä myös niitä koteja, joissa ollaan kiinnostuttu myös siitä näyttelymaailmasta. Se ei ole kuitenkaan ehtona pennun saamiselle. 

Vaikka isovilla on seurakoira, se ei kuitenkaan ole vain sitä. Isovillakoira on ensimmäiset 3 vuotta keskimäärin varsin energinen koira. Se on myös aika kookas koira ja jos sitä ei ole koulutettu arkitaidoiltaan toimivaksi (seuraaminen, hihnassa kulku, luoksetulo) on ongelmia taatusti luvassa. Isovilla tarvitsee aktiviteettia sekä säännöllistä liikuntaa. Pelkkä hihnalenkkeily ei kuitenkaan ole riittävää ellei kuljettavat matkat ole sitten todella pitkiä. 

Aune ja Hilda pääsevät kahdesti päivässä metsälenkille, jossa saavat itse rytmittää juoksuaan vapaasti. Erityisesti Aune on tarvinnut tuon vapauden antaa mennä välillä niin että valkoinen karvapallo vaan vilisee silmissä sen kiitäessä raketin lailla loikkien välillä jopa viiden metrin loikkia. Välillä juostaan peräkkäin päätähuimaavaa rallia, mutta Hildan kestävyys ei ole ihan Aunen luokkaa. Lyhyitä matkoja sekin juoksee ja lujaa! Kahdesti päivässä se 40-90 minuuttia vapaana ja siihen päälle illalla pieni lenkki. Jopas koirat ovat rauhallisia kotioloissa. 

Meillä on kokemusta siitä, kun koira on kodissa, jossa se ei saa riittävää liikuntaa ja aktiviteettia (myös temppuja, aivojen käyttöä). Siitä ei ole yleensä seurannut hyvää. Kodinvaihtohan siinä on tullut. Toki parempi niin kuin joku muu kamalampi vaihtoehto. Kun koira löytää oikeanlaisen kodin, niin kas kummaa, ne ongelmatkin häviävät. Se on aina mahtava hetki myös kasvattajalle!

Seurakoira osaa kuitenkin myös makoilla ja rentoutua niin tarvittaessa. Heti ei ole mitään traagisia seurauksia, jos joskus poiketaankin rutiineista. Vaikka kyllä ne niihinkin oppivat. Meillä koirat alkavat illalla tuijottaa 9 aikoihin, että eikös tässä jo nukkumaan pitäisi lähteä? Ja oikeassahan ne ovat. Ei muuta kuin peti auki, koiran peti viereen ja minulla onkin yhtäkkiä vieressä kaksi villakoiraa. Hilda jaloissa ja Aune kyljessä kiinni. Kun Aunelle tulee kuuma, se siirtyy lattialle nukkumaan. Mutta eipä koskaan pelota kotona illalla, kun on omat suojelivat paikanpäällä!

Palataan asiaan!