Merkkejä on jos jonkinlaisia lähestyvään synnytykseen. Vauvat ei ole olleet vielä valmiita uuteen ja erilaiseen maailmaan. Mamman masussa on niin lämmintä ja turvallista. Harmi vaan kun mamman masu aiheuttaa mammalle epämiellyttävää ja tukalaa oloa. Eilen illalla Aunen hengitys oli niin raskasta ja ei millään meinannut löytyä oikeaa asentoa. Lopulta Aune kuitenkin nukkui oikein hyvin. 

Ennakoivat supistukset aiheuttanevat Aunelle myös hassuja asentoja mm. nukkuessa. Ja onhan se maha jo oikeasti iso ja tisut ovat jo söpösti roikkuvat. Eilen sain viimein ajeltua Aunen mahan paljaaksi, jotta nisät on helposti löydettävissä pennuille. Meinasi oikesti säälittää (LUE, SIIS SÄÄLITTI IHAN KAMALASTI) Aune-rukka. Miksi minä tämän olen Aunelle saanut aikaan? Äidin kultaparka on kärsivänä saati sitten kun avautumisvaihe alkaa. Mitenköhän minä sen kestän?

Eilen laitoimme myös makuuhuoneen lattialle parketin päälle muovimaton. Ei haittaa kosteudet ja on helppo pitää puhtaana ja hygieenisenä. Puhtaus on hyvin tärkeä osa, jotta bakteerit eivät pääse muhimaan ja sitä kautta aiheuttamaan ongelmia.

Olen minä miettinyt usein, että on ne koiranpennut todellisia selvityjiä, jotka henkiin jäävät vaikka tuolla Intian kaduilla. Taitaa olla aika suuri pentukuolleisuus siellä päin. Ja ei kukaan taida huolehtia emon ruuan laadukkuudesta saati loishäädöistä. Ei parane ajatella koko asiaa. Menee muuten yöunet tältä tytöltä. 

Onkohan se nyt ensi yönä kun ne alkaa syntyä vai mennäänkö vieläkin kasvatellen vauvoja? Vauvoilla on tälä hetkellä todella terävät liikeet ja voi tuntea pienten jalkojen ääriviivat todella helposti niiden liikkuessa. Ja tuntuukin olevan varsin aktiivista joukkoa. 

Nyt olen vaan sormet ristissä, että kaikki menisi hyvin. Ja meneehän se.