Kasvattajan ja koiranomistajan arkea

Ei pomppuakaan! Äiti-koira! Pvä 49

Share |

Perjantai 8.5.2015 - Tiina


Aune ei pomppinutkaan aamulla, kun Tero heräsi! Se on kuulkaa maata mullistavaa! Ei ole ollut aamua, jolloin ei olisi kenguruloikkia nähty Aunen elämässä. Tänään oli se päivä sitten edessä. Aunelta on siis viety elämänilo ja persoona ja kaikki se mikä tekee Aunesta Aunen. Ei sentään toivottavasti!

Aunesta alkaa vaan muovautua äiti-koira, jotka ovat tyynejä ja vakaita. Äiti-koira osaa hillitä innostuneisuuttaan ja äiti-koira ei turhia hetkutuksia jaksa. Äiti-koirat eivät riehu ja tee turhia liikkeitä. Äiti-koirat ovat rauhallisia ja suorastaan tylsiä. Tämäkö se on nyt Aunenkin kohtalo?

Enpä usko, sillä meillä on jo yksi ÄITI-KOIRA, ihan isoilla kirjaimilla, 19-Kertainen äiti, joka on tällä hetkellä villi senkin edestä, mitä Aune ei ole! Tämä riehakas ja tottelematon ÄITI-KOIRA saa illalla riekkukohtauksia, könyää yöllä sängyn alle nukkumaan, jää lenkillä haistelemaan omiaan, kiusaa omaa tytärtään riehumalla, tuo leluja vaativasti äännellen heitettäväksi. Eli ÄITI-KOIRAKIN voi palautua entiselleen, joten ehkä Aunekin vielä pommpuja tulee ottamaan, kun uusi aamu ja päivä on edessä. 

Aunella on tänään päivä 49 ja massu on niiiinnn söpö. Olen yrittänyt tunnustella, josko tuntisin liikkeitä, mutta vielä en ole siinä onnistunut. Veikkaan, että viikonloppuna se on jo mahdollista. Aunelle maistuu ruoka hyvin ja vyötärö on kyllä aika mennyttä. Senttejä on tullut lisää lähes 20 alkutilanteesta, mutta sitä ei oikein huomaa vaan, kun silmä on tottunut pikkuhiljaa kasvavaan massuun.

Aunen selkä on hyvin pysynyt kuosissa ja notkoa ei ole nähtävissä. Tähän lienee osansa tuo Aunen vahva peruskunto ja lihasmassa. Ja Aune on jaksanut liikkua mahtavasti ihan näihin päiviin asti. Siellä on kuulkaas vauvat saaneet kyytiä Aunen masussa. Sen voin sanoa. Saas nähdä, kun alkaa viimeinen puolitoista-kaksiviikkoinen olla, kuinka vaikuttaa liikkumiseen. Nyt on huomannut, että vaikka ei ole enää mitään jättilenkkejä tehnytkään, niin Aune saattaa köpötellä tulomatkaa kotiin hitaammin, jopa Hildan perässä ja takana, kun yleensä on menty ainakin kaksi metriä edellä. 

Aune nauttii kovasti, kun massua rapsutellaan ja hellitään. Kukapa siitä ei nauttisi, voisi kysyä? Nyt on kyllä turkki aikamoisessa kuosissa (hieman harmahtava). Jotenkin tuntuu vaan niin kovalta alkaa sitä kunnostamaan, mutta pakkohan se on. Viikonlopun aikana tai viimeistään alkuviikosta laittaudutaan nätiksi, valmiiksi koitoksia varten. Kun Aunestakin tulee ÄITI-KOIRA! Ei sentään tulevaksi äitienpäiväksi kuitenkaan. 

Tämän päivän ohjelmassa on laittaa Aunelle myös oma VAUVAPESÄ valmiiksi. Siihen saa sitten tutustua rauhassa ja nukkua siellä öitään. Valmistautua ÄITI-JUTTUIHIN! Ihanaa tulevaa äitienpäivää kaikille muillekin äideille!


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini