Pentulaatikon äärellä

Tiistai 24.4.2012 klo 8.25 - tiina

Eilen oli taas kynsienleikkuupäivä. Kynnet ovat teräviä kuin sapelit. Siitä on todisteena sekä minulla että Henna-tyttärelläni valtavat naarmut jaloissa ja käsissä. Ei ihme, että Hildankin nisissä on naarmuja ja vuotavia pikkuhaavoja! Tästä huolimatta Hilda on sinnikkäästi käynyt ruokkimassa vauvojaan. Pennut eivät ole saaneet vielä lisäruokaa,paitsi sunnuntaina madotuksen muodossa;). Katsellaan milloin aloitellaan jauhelihanökkösillä. Ehkä ensi viikonloppuna, mikäli Hildan maito näyttää riittävän.

Punnitsimme pennut toissapäivänä ja kaikki olivat kasvaneet tasaisesti n. 50g/päivä. Eli juuri sopivasti. Pieninkin pennuista eli Kultapoika alias Tiny Taiocruz on jo yli 1200 g. Isoin pennuista eli pinkkityttö alias Joying JLo on jo 1800 g. Joying Jlo on myös erittäin vauhdikas ja energinen tyttö. Pentulaatikkoa se juoksee laidasta laitaan uskomattomalla vauhdilla..Se on myös tyttö, joka pyrkii syliin ensimmäisenä.

Laitan tänään videonpätkän pentujen uskomattomasta leikistä. Siinä riittää seurattavaa ja naurua katsoa sitä hassua menoa. Joka päivä askel on kuitenkin aina varmempaa ja hallitumpaa, mitä se onkaan muutaman päivän päästä?

Taas on tullut huomattua eräs juttu; pyykkiä tulee tiuhalla tahdilla. Tero lienee pessyt eilen 6 koneellista täkkejä, pyyhkeitä jne. Pennut pissivät kaiken ja on vaihdettava vaan puhdasta ja kuivaa tilalle. Tämähän on oikeasti niin, että on niin kuin vauvoja olisi talossa ja ne vauvat käyttäisivät sideharsoja tai ehkä nykyekomuodin kestovaippoja, jotka pestään;). Onneksi meidän ei tarvitse pestä näiden vauvojen pyllyjä! (ainakaan vielä).

Pentujen isä Suomen ja Viron valio

Maanantai 23.4.2012 - Tero

Carloksesta Suomen muotovalio ja vieraita talossa

Sunnuntai 22.4.2012 klo 12.02 - Tiina

Tänään Carlos, pentujen isä on valioitunut Suomen muotovalioksi. Mahtavaa!!! Onnea Carloksen kotiin ja voidaan kai onnitella samalla Hildaa upeasta sulhasen valinnasta (vaikka tämähän oli vain ajan kysymys;) ) Pennuilla on siis tiedossa uusien kotiensa niin halutessa hieno ura myös Show-koirana. Onneksi osan pennuista jo tiedetään päätyvän koteihin, joissa on tarkoituksena myös aloittaa ura näyttelymaailmassa. Vau!!!

Pennuilla on käynyt paljon katsojia; eilen mm. ministeri Paula Risikko vieraili tyttäriensä kanssa isovillakoiranpentuja katsomassa; olisiko siellä uusi koti?

Myös naapurista haluttiin tulla katsomaan pieniä ihmeitä; sinne tartutetaan myös koirakuume..hih..Päivi on ihmeissään näistä ihanuuksista;

Ja sitten jotain kummallista; löydätkö kuvasta jonkun, joka ei kuulu joukkoon?

Sehän on Esteri; 10 kuukauden ikäinen Bostoninterrieri;). Marja-siskoni koira, joka ei oikein ymmärrä, mitä nämä karvakasat on, jotka haisee todella omituiselle ja vieläpä päästelevät kummia ääniä;)

Poseeraustako.... no ainakin jokainen on ihan omana itsenään kuvassa.

Lauantai 21.4.2012 - Tero

Tänään tulevat poseeraamaan pennut

Perjantai 20.4.2012 klo 10.30 - Tiina

Tänään saatte nähtäviksenne jokaisen pennun erikseen. Ne ovat yksilöitä jo ulkonäön kuin luonteensakin puolesta;). Illalla siis kuvaussessio. Mitäköhän siitäkin tulee?

Osa on hieman rauhallisempia ja osa hieman vauhdikkaampia. Osa hakee omaa rauhaa ja osa taas haluaa leikkiä toisten kanssa.

Leikki tuntuu vahvistuvan joka päivä enemmän pentujen olemiseen. Nyt siellä kuuluu murinaa ja haukuntaa ja könöstämistä toisten kanssa. Onneksi ei ole hampaita vielä käytössä näillä koiravauvoilla ;). Pissihana toimii ja kakkasiivouksesta huolehtii onneksi vielä Hilda. Pennut eivät ole vielä saaneet lisäruokaa, koska näyttää siltä, että Hildan maito riittää hyvin ja Hildakaan ei ole liiaksi laihtunut vaan on oikein hyvässä kunnossa.

Eräs asia on kyllä tullut nyt haasteeksi; Hildan turkin kunto. Pennut mönkivät Hildan turkissa ja varmaan pissaakin siellä on. Tästä johtuen Hildan turkki oli aivan takussa. Selvitin eilen turkkia toista tuntia ja sen perään niputin turkin päästä keskiselkään. Näky ei liene kovin viehättävä, mutta käytännön sanelema!!! Huoh!

Kynsiä ja Pissiä

Maanantai 16.4.2012 klo 12.03 - Tiina

Eilen illalla alkoi projekti, joka ei ihan tuosta vain sujauksessa sujukaan; kynsien leikkuu. Pienet tassut, mutta pitkät kynnet lisättynä vikinällä, rimpuilulla,Hildan hätäisellä väliintulolla, unohtamatta valuvaa pissiä syliin.OMG. Kolmen kynnet leikattu ja tänään jatkuu...36 PIKKUTASSUA X 4 = 144 KYNTTÄ +NE PIKKUKANNUSKYNNET!

Tänään otan syliini pyyhkeen jotta vältyn kasteluvahingolta.

Ensimmäiset leikkihetket on myös jo koettu. Laitan videota tulemaan, jos onnistun kuvaamaan 15 päivän ikäisten leikin; niiiiiinnnn suloista;).

 Silmät avautuvat ja jalat kantavat jo paremmin..Meillä on nyt kotona jaettu sylihoitoja jokaiselle pennulle vuorollaan; ja onneksi meillä on noita sylejä tyttöjen vuorotellen hakiessa vauvoja kosketuksia ja rapsutuksia varten..Laitan siitäkin kuvia pikapikaa tulemaan...

Pennut kasvaa

Perjantai 13.4.2012 klo 20.23 - Tiina

Taas on kasvettu ja muututtu isomman koiran näköisiksi. Jalat kantaa jo haparoivasti ja vikkelästi.

Eräs asia on myös opittu ja se ei ole ehkä miellyttävin taito. Pissiä alkaa valua ja paljon sitä tuleekin pienestä koiranalusta. Alustat on kokoajan märkinä. Ja nyt me tiedetään myös, että mistä tulee se ihana koiranpentujen haju ..Voin kertoa sen teillekin; koiranpissistä.

Katso nyt tuota nassua ;)))....Perheemme lapset ovat yksi kerrallaan valitsemassa itselleen omaa koiravauvaa...Onhan ne söpöjä...

Kuin pommin jäljiltä

Perjantai 13.4.2012 - tero

Välillä on hyvä ottaa vähän etäisyyttä siskoista ja veljistä.

Tämä voi näyttää myös siltä, kuin pentulaatikossa olisi räjäytetty pommi.

Pikkukatsojia ma 9.4

Keskiviikko 11.4.2012 klo 8.11 - Tiina

Pennut senkun kasvavat huminalla. Sellaisia palleroita, että oksat pois. Olisiko tuolla Hilda raakaravinnollakin merkitystä tuohon painoon. Osa alkaa lähennellä jo kilon painoa.

Hilda tuntuu olevan laatikossa vain imetyksen ajan (noin 2 -3 tunnin välein) ja samalla pesee ne tehokkaasti. Sitten tapahtuu siirtyminen omaan lepopaikkaan. Taidan ymmärtää tuota Hildan tilannetta; pentujen haistaessa emonsa olevan lähellä alkaa sellainen itkukuoro ja liikehdintä, että Hilda seisoo pentulaatikon keskellä epätoivoisen näköisenä..mihin tässä nyt asettuisi? Pennut osaavat jo liikkua aika nopeaan tahtiin.

Entäs se imuvoima; koska nisiä ei kerralla kaikille riitä, otetaan kiinni ihan mistä vaan. Hildalla on Fritsuja tisuissaan, koska ahmatit ovat ottaneet otteen ja napakan sellaisen. Tuloksena on mustankirjavia jälkiä siellä sun täällä todisteena tapahtumasta.

On hauskaa seurata, kun isoimmat pennut jyräävät pienemmät altaan, kun kohteena on oma nisä. Siinä lennetään olan yli ja voikin todeta, että vahvimmat jyrää jos kyse on tissistä  ;)

Nella kummityttöni ihastuu pentuun; olisko tämä nyt minun omani? Siinäpä vanhemmilla miettimistä ;)

Noinko pieniä ne on? Sitä ihmettelee Samu ja Nella?

jA LOPUKSI HILDAN OMA HERKKUHETKI JA TIETYSTI PALVELU PELAA; ON OLTAVA VOIMIA IMETTÄÄ VAUVOJA.

Pennulle oma oikea koti

Maanantai 9.4.2012 klo 11.53 - Tiina

Osalla pennuista on jo oma koti. Ensimmäiset ovat jo suunnitelleet aikataulua pennun katsomiseen. On ihanaa, kun löytää ihmisiä jotka haluavat kasvattaa pennun omaan perheeseensä ja harrastaa koiran kanssa; kuka mitäkin. Osa on kiinnostunut näyttelyistä, osa haluaa agilitykoiran, osa hakee tallikoiraa, osa haluaa terapiakoiraa..osa haluaa vain oman uuden perheenjäsenen.

Ei ole kuitenkaan ihan helppoa löytää yhdeksälle pennulle sopivaa kotia; uskomme kuitenkin, että Hildan ja Carloksen vauvat löytävät kaikki ihanan  uuden kodin..Jokaiselle oma oma ihminen/ihmiset odottamassa vain valkoista isovillakoiraa perheeseensä. Ja sen kokeneena voin sanoa; ei kaduta sitten hetkeäkään;)

Pennut kasvavat ihan silmissä. Osalla alkaa jo silmät raottua ja osa koittaa edes hetken pysyä jalkojen varassa. Ja annas olla sen äänen määrää,kun sisarukset tai äiti ovat hukassa. Mihinkähän desibeliin tuo äänimäärä vielä nousee? Hilda ei jaksa jokaiseen inahdukseen edes reagoida..Minä taas yritän Hildalle kertoa, että sinun vauvat tarvitsee nyt sinua Hilda..Hilda katsoo minua kulmiensa alta; camoon, ota rennosti, mä meen sit kohta ;). Ja niin meneekin...

Pennut saavat nimensä

Sunnuntai 8.4.2012 klo 14.32 - Tiina

Arki on alkanut vakiintua pentujen ja Hildan elämään..Pennuilla on oma selkeä rytmi saavutettuna; on selkeästi aika jolloin syödään ja on aika, jolloin nukutaan.Tänään Hilda on käynyt syöttämässä ja pesemässä pennut ja siirtynyt sen jälkeen pois pentulaatikosta nukkumaan lattialle. Olemme miettineet, että onko syytä olla huolissaan, kun yli kaksikin tuntia on hurahtanut välissä? Näyttää kuitenkin siltä, että pennut ovat tyytyväisiä ja pullukoita eli No Hätä!

Koskapas olemme Kennelnimeltämme Dancefloor´s (johtuen omasta innostuksestamme tanssiin., liikuntaan yms. eli kuvastaa meitä) on nimet seuraavat:

1. Dancefloor´s Tiny TaioCruz (kultapoika)

2. Dancefloor´s Posing Pitbull (sininen poika)

3. Dancefloor´s Breaking Bieber (lilapoika)

4. Dancefloor´s Furious FloRida (Hopeapoika)

5. Dancefloor´s BlingBling Britney (vihreä tyttö)

6. Dancefloor´s Rocking Rihanna (oranssi tyttö)

7. Dancefloor´s Sassy Shakira (kirsikka tyttö)

8. Dancefloor´s Joying JLo (pinkki tyttö)

9. Dancefloor´s Mysterious Mohombi (Petroolipoika)

Tällä hetkellä pennut nukkuvat ja Hilda on käynyt ensimmäisen hieman pitemmän lenkkinsä synnytyksen jälkeen. Linjat ovat palautuneet valtavan vatsan ja vyötärön menetyksen jälkeen. Joskin tissit roikkuvat alhaalla ;). Kelläpä synnyttäneellä ja imettäneellä ei ;)...Hilda selvästi haluaa liikkua vaikka pennut ovat vasta viikon ikäisiä, mutta lienee syytä kuunnella koiraa tässä tarpeessa...On katseltu jo kesän näyttelyjäkin eli tulevaisuutta kohti...

Tässä alapuolella on Rocking Rihanna eli oranssityttö.

Vihreä ja pinkki tyttö esittelyvuorossa 6-päivän ikäisenä

Lauantai 7.4.2012 klo 19.53 - Tiina

Tässä on pikkuneiti eli vihreätyttö, jonka pigmetti on jo erittäin tumma. Tassunpohjat ja kuono ovat mustia jo nyt, joskin karva alkaa kasvaa jo kuonoon;). Jokaisen pennun pigmentti on vahva ja hyvä! Yes!

Elämä on ihanaaaa...Kunhan tissiä saa ja omat siskot ja veljet on turvana, jos äiti on jossain muualla.

Ja sitten joukon isoin ; Pinkkityttö;)

Tältä se sitten kuulostaa ja näyttää ;)

Perjantai 6.4.2012 klo 18.11 - Tiina

Herkkuhetkiä ja kasvua

Perjantai 6.4.2012 klo 13.23 - Tiina

Tämä on se juttu, jolla jaksaa kasvaa ja varttua isoksi ja reippaaksi koiraksi;).

Voi sitä maiskutuksen määrää ja itkua, kun ei heti pääse tissille. Ja aina on jonkun vuoro odottaa, ellei ole jonkun uniaika. Onneksi yleensä on!

Viime yönä Tero joutui siirtymään makuuhuoneesta pois, koska se ininän ja vikinän määrä on aika valtaisa. Siitä huolimatta oli yöherätystä, koska Hildan vatsa toimii liiankin hyvin. Ruokaa kuluu aivan valtavat määrät; tässä esimerkki Hildan päiväruuasta;

aamupala 15 kanankaulaa raakana, välipala jauhelihaa 400g öljyllä ja rasvaisella cremefraiche purkilla maustettuna, päiväruoka lisää kanankauloja, iltapalaksi pikkukoirien pentunapuja liotettuna ja mausteena hieman Folicnapusia ja taas Cremefraiche-purkki ja jos nälkä niin lisää kanankauloja. Kanankauloja menee 1 kg/päivä. Ja vettä kaiken päälle valtavat määrät.

Todettakoon, että maito näyttää riitäneen pennuille hyvin; ovat kasvaneet joka päivä ja ovat pulleita massustaan.

Oli hauska tilanne myös illalla; punnitsimme vauvat vuorotellen ja vahvistimme kynsilakalla taas hännänpäät..Yhdessä vaiheessa jouduin pitämään Kirsikkatyttöä sylissä vähän pidempään; Pikkutyttö alkoi murista ja haukkua protestoiden tapahtumaa;).

Hilda on ruvennut myös ottamaan omaa aikaa itselleen; kun vauvat on ruokittu.. Hän nousee pentulaatikosta makaamaan omille tutuille paikoilleen. Äidinvaisto on kuitenkin niin vahva, että vikinän alettua laatikossa, Hilda siirtyy hiljakseen pentujen luo asettaen tassujaan varovasti vapaisiin kohtiin;)

Luottaako koiran vaistoon?

Torstai 5.4.2012 - Tiina

Sitä on niin kuin perheeseen olisi oikeasti syntynyt vauva (vauvoja). Epävarmuutta on ilmassa ja reagoi kaikkeen pienimpäänkin liioitellusti. On huolissaan kaikesta olemattomasta ja tarpeettomasta, koska ei ole varma kuinka pitäisi asioiden mennä tai kuinka meidän pitäisi ihmisinä toimia?

Sain ihanan vinkin eräältä tutultani, joka on toiminut kasvattajana lähes 20 vuotta, että luottakaa koiran vaistoon. Se kyllä hoitaa hommansa! Teidän ei tarvitse tehdä mitään. Pikemminkin päinvastoin. Hildallle oma rauha ja kaikki menee hyvin. Teimme siis radikaalin päätöksen, että emme ole kokoajan vahtimassa laatikon reunalla mitä tapahtuu. Jos laatikon reunalta alkaa kuulua aivan valtavaa vikinää, sitten voi käydä tsekkaamassa onko jostakin sellaisesta kysymys, että meidän ihmisinä pitäisi puuttua siihen. Niitä tilanteita ei oikeasti taida paljon olla.

Esimerkki epävarmuudesta voisi mennä näin:

Eilen illalla punnitsimme vain meidän Goldenboymme (pienin pojista) ja säikähdimme. Puntari näytty painon tippuneen lähes 30 g edellisestä illasta. Siinä jo tein vastiketta ja otimme selvää, mitä Puppyboosteria pennulle täytyy saada, kunnes Tero hoksasi, että toimikohan tuo puntari oikein tuolla hetkellä (on niin hieno digitaalinen). Ja lopputulos; ei toiminut oikein ja pennun paino olikin noussut 50 g edellisestä päivästä eli kaikki paremmin kuin hyvin. Painonnousu oli Goldenboylla suurempi kuin yhtenäkään muuna päivänä. YES! Ja sitäpaitsi vastike ei maistunut pikkuherralle sitten yhtään ;).

Pennut ovat kasvaneet muutamassa päivässä ihan valtavasti; pulleat vatsat ja ihanat pikku tasssut ojossa ne nukkuvat nähden pennununia ja haaveillen äidin tisusta suun maiskuttaessa rytmikkäästi.

Söpöläisiä

Keskiviikko 4.4.2012 klo 21.33 - Tero

Tässä yksi pienokaisista nukkuu. Toinen mitä he tekevät on syönti. Nukkuvat ja syövät vuorotellen. Niiden pienessä vikinässä, joka ei yhdeksän äänisesti ole ihan pieni vikinä, kuulen jo sieltä pienen haukunnankin. Miltähän se mahtaa kuulostaa vaikka kuuden viikon päästä?. Mut nyt nautitaan näistä pienistä koirista.

Hilda on kyllä esimerkillinen emä: kärsivällinen ja hoitava.

 Tämä pieni odottaa vuoroaan päästäkseen takaisin pentulaatikkoon. Pentulaatikossa on kuivien vaihtaminen tai paremminkin puhtaiden alusten vaihtaminen.

 Pentujen paino on noussut hienosti. Osa niistä näyttävät jo varsin pulskilta. Välillä joutuu irrottamaan tälläisen pulskan ja ahneen pennun tissiltä, että pienin "kultapoika" pääsee aterioimaan.

Pennut on olleet merkittyinä kynsilakalla (hännäpää), että erotamme nämä toisistaan ja pystymme seuraamaan niiden painoa jne.

Pentuja on seuravanlaisia:

Petroolipoika

Sininenpoika

Violettipoika

Kultapoika

Hopeapoika

Kirsikkatyttö

Pinkkityttö

Oranssityttö

Vihreä "bling bling" tyttö

Minä Olen Hilda

Tiistai 3.4.2012 klo 12.58

Minä Olen Hilda

Tämä kuva voisi olla vaikka minun passissani. Tämä kuvaa hyvin luonnettani... iloinen, energinen, hyväntuulinen. Rakastan rapsutuksia, joita otan vastaan tavalla, joka saattaa yllättää vieraan ihmisen. Tapanani on nimittäin työntää pääni jalkojen väliin ja jäädä tähän asentoon (pylly siis edessä) rapsutettavaksi. Takatassuni tanssivat vikkelään tahtiin rapsutuksia vastaanottaessa.

Olen ollut hieman rasavilli ollessani pieni. Nuorimmainen kotiperheeni lapsista eli Juuni joutui kovia kokemaan minun riehuessani. Iltavillin tullessa alkoi meno koventua ja lapset kyllä oppivat varomaan minun vauhdikasta ADHD-hetkeäni.

Sittemmin olen kyllä oppinut hillittyyn ja Cooliin käytökseen, joskin se on vaatinut hieman aikaa ja kypsymistä!

Mielipuuhaani on yleensä iltaisin (jos ei lasketa tiineysaikaa eikä nyt pentujen hoitoa) nakertaa luita, leikkiä omilla leluilla (suosikkilelu on possu, jota pitää heitellä ja Hilda noutaa sitä yhä uudestaan ja uudestaan), lenkkeillä ja tavata omia koirakavereita.

Jatkuu...

Lue lisää »

Synnytysmasennusta ilmassa?

Tiistai 3.4.2012 - Tiina alias Varaäitinäkin tunnettu

Pennut ovat olleet nyt maailmassa vajaa kaksi vuorokautta. Jäin eilen hoitamaan kotiin pentuja eli otin omista töistäni virkavapaata. Jotenkin ajatus oli ollut, että kyllähän se tästä sujuu, mutta nyt on tullut huomattua, että pentujen hoitaminen onkin kovaa työtä. Mikäli pentuja olisi ollut vain se alunperin luultu 4 kappaletta, olisi homma varmaan sujunutkin helpommin, mutta röngtenin näyttäessä sen 9, asiat muuttuivat oleellisesti. Jokaisen on saatava ruokaa ja nisiä on liian vähän, jotta yhtäaikaa syöminen onnistuisi. Tämä tarkoittaa siis sitä, että on oltava kokoajan varmistamassa, että jokainen saa oman osansa Hildan herkusta eli maidosta.

Osa on osoittanut olevansa myös vuoristokiipeilijä; karvainen ylämäki aiheuttaa vaaratilanteita pienille seikkailijoille. Ne humpsahtavat nopeasti Hildan selän taa ja siinä onkin sitten riskejä...Montako kertaa on jouduttu tekemään pelastusoperaatio pienelle kiipeilijälle?

Pelkoja siitä, että joku loukkaantuu tai ei saa ruokaa on liikaa ainakin minun vilkaalle mielikuvitukselleni. Näen unia ja aina kun kuuluu joku isompi vinkaisu, sydämessä hypähtää.

On se onni, että Tero on huolehtinut pennuista yöllä. Ja siinä onkin hommaa. Yöunet on vähissä ja koska Hildaakin on nyt pitänyt öisin käyttää ulkona. Tänäkin aamuna näytti siltä, että zombieita on talomme täynnä. Jokainen hiipii omasta sängystään hiljakseen pentulaatikon reunalle kurkkaamaan että onhan kaikki ok?

Minulla (EI SIIS HILDALLA) on lievähkö synnytysmasennus. Itse synnyttäneenä äitinä muistan, kuinka muutama päivä ensimmäisen lapseni synnyttyä tajusin, että EI VOI OLLA TOTTA, TUO ON NYT KOKOAJAN TUOSSA JA TARVITSEE MINUA KOKOAJAN! Nyt on samaa tunnetta ilmassa. Minua ja meitä tarvitaan ALINOMAA ja HETI; täytyy kuitenkin sanoa, että onhan siinä mukavaa seurata, kun pienet tuhisijat inisevät ja maiskuttavat isoon ääneen emon lämmössä ja turvassa. Me ihmisvanhemmat vain varmistamme, että kaikki sujuu hyvin ja mallikkaasti alkutaipaleella. Päivä päivältä alkaa helpottaa, ainakin joltakin osin.

Hilda ei tunnu kärsivän masennuksesta. Väsymystä vielä on rankan urakan jälkeen, mutta äitiys on ottanut napakan otteen Hildasta ja vauvojen luona on oltava koko ajan. Tarkkailen kuitenkin, milloin Hildalle tulee hymy huulille;9. Hildalla on leveä hymy suussaan, kun se nauttii elämästä. En ole vielä ihan varma, onko sitä hymyä huulilla vielä ollut?

 Uutta haastetta lienee kuitenkin tiedossa pentujen varttuessa. Onnekseni en vielä tiedä siitä;).

The puppies have been in the world now less than two days. Yesterday I stayed home to take care of the puppies, I was absence from my work. Somehow, the idea had been that after all it is going to be easy, but now I have noticed that litter management is hard work. If the puppies would have been just, it was originally thought to be four of them, job would have been probably easier, but it appears to be 9 puppies, things changed significantly. Each must have access to the food and the cal is too limited to eating at the same time successfully without help. This means, therefore, that must have all the time ensuring that everyone gets their share of Hilda Delicatessen, milk.

Some have also proven to be a mountain climber, hairy uphill is a big  danger for small adventurers. They quickly fall off behind Hilda's back and the risks it is then ... How many times have had to rescue a small climber?

Fears that someone is injured or there is not enough food for everyone;  fears are ofcourse in my imagination. I see dreams, and whenever someone is doing bigger whining, my heart leaps.

It is lucky that Tero has taken care of the puppies at night. And there is a job to do. Night's sleep is low and because Hildas has now had to be used outdoors also at night. This morning, it seemed that our house is full of zombies. Everyone quietly sneaks out of bed towards the puppybox looking inside the box, that everything is ok?

I (and not the HILDA) have  birth depression. When I became a mother many years ago I remember how a few days after the first child was born I realized this can not be true, That's All the time someone NEEDS ME! It is now the same sense in the air. Me, and we  ARE constantly NEEDED,  however, have to say that its fun to follow, when the small puffers whine and eat noisily in smacking manner in Hildas maternal temperature and protectection. We human parents just make sure that everything is going very smoothly and the early days. Day by day, starting to ease, at least partially.

Hilda does not seem to be suffering from depression. Even tough hard work is done delivering the puppies,  motherhood has taken hold on Hilda solidity, and the babies must be taking care of at all times. We Observe, however, when the smile is coming back to Hildas lips; a big smile on his mouth, where we know that she is enjoying life. I am not yet quite sure whether it still had a smile in her lips?

 A new challenge, however, is probably coming when the puppies grow up. Luckily I do not  know about it ;).

Esittelyvuorossa pentujen isä Carlos

Maanantai 2.4.2012 klo 17.11

Carlos, Martina´s El Apasionado on tammikuussa 2012 kaksi vuotta täyttänyt iloinen, leikkisä ja hyväntuulinen kaveri. Carlos asuu Espoossa Tapiolassa omistajansa ja mustan isovilla uroksen Boriksen (5v.) kanssa. Carlos on rohkea ja avoin luonne, joka on innokas tekemään tuttavuutta uusien ihmisten ja muiden koirien kanssa. Carlos saattaa istua sohvalla ja tuijottaa ikkunasta ulos pitkiäkin aikoja tarkkailleen ympäristöä ja seuraten ohikulkijoita.

Carlos on menestynyt näyttelyissä oikein hyvin ja kerännyt useamman sertin. Nyt tavoitteena on viimeisen sertin saaminen tänä keväänä ja valioituminen sen myötä Suomen muotovalioksi. Samalla Carloksesta tulee myös Viron muotovalio, sillä kävimme Tallinnassa helmikuussa, jossa Carlos oli rotunsa paras. Villakoirien 50-vuotisjuhla erikoisnäyttelyssä Martinas-kennel valittiin näyttelyn 2.parhaaksi kasvattajaryhmäksi. Carlos viihtyy näyttelyissä ja jaksaa hyvin kaiken sen puunaamisen ja turkinlaittamisen, mitä tarvitaan, kun isovillakoiraa valmistellaan näyttelyä varten.

Syntymä

Sunnuntai 1.4.2012 klo 20.28 - Tiina ja Tero

Pennut syntyivät aprillipäivänä

Hilda synnytti 9 reipasta pentua. Kuvassa poseeraa Hilda ja pennut: 5 poikaa ja 4 tyttöä -kaikki yhtä reippaina ja terhakoina.

Tähän blogiin tullaan kirjoittamaan. Hildan matkasta äitiyteen ja pentujen kasvusta ja siirtymisestä uusiin koteihin. Tärkeää on myös esitellä pentujen vanhemmat.

Hilda on meidän rakas puudelimme, josta osaammekin itse kertoa pian lisää. Vierailijana blogissamme  tulee olemaan myös Riikka Paasikivi, joka on komian sulhasen - Carloksen  omistaja.