Sitä on niin kuin perheeseen olisi oikeasti syntynyt vauva (vauvoja). Epävarmuutta on ilmassa ja reagoi kaikkeen pienimpäänkin liioitellusti. On huolissaan kaikesta olemattomasta ja tarpeettomasta, koska ei ole varma kuinka pitäisi asioiden mennä tai kuinka meidän pitäisi ihmisinä toimia?

Sain ihanan vinkin eräältä tutultani, joka on toiminut kasvattajana lähes 20 vuotta, että luottakaa koiran vaistoon. Se kyllä hoitaa hommansa! Teidän ei tarvitse tehdä mitään. Pikemminkin päinvastoin. Hildallle oma rauha ja kaikki menee hyvin. Teimme siis radikaalin päätöksen, että emme ole kokoajan vahtimassa laatikon reunalla mitä tapahtuu. Jos laatikon reunalta alkaa kuulua aivan valtavaa vikinää, sitten voi käydä tsekkaamassa onko jostakin sellaisesta kysymys, että meidän ihmisinä pitäisi puuttua siihen. Niitä tilanteita ei oikeasti taida paljon olla.

Esimerkki epävarmuudesta voisi mennä näin:

Eilen illalla punnitsimme vain meidän Goldenboymme (pienin pojista) ja säikähdimme. Puntari näytty painon tippuneen lähes 30 g edellisestä illasta. Siinä jo tein vastiketta ja otimme selvää, mitä Puppyboosteria pennulle täytyy saada, kunnes Tero hoksasi, että toimikohan tuo puntari oikein tuolla hetkellä (on niin hieno digitaalinen). Ja lopputulos; ei toiminut oikein ja pennun paino olikin noussut 50 g edellisestä päivästä eli kaikki paremmin kuin hyvin. Painonnousu oli Goldenboylla suurempi kuin yhtenäkään muuna päivänä. YES! Ja sitäpaitsi vastike ei maistunut pikkuherralle sitten yhtään ;).

Pennut ovat kasvaneet muutamassa päivässä ihan valtavasti; pulleat vatsat ja ihanat pikku tasssut ojossa ne nukkuvat nähden pennununia ja haaveillen äidin tisusta suun maiskuttaessa rytmikkäästi.