Tänäkin aamuna päivä alkoi ennen kuutta pentusten kanssa. Aune pitää herättää imettämään pennut ennen lenkille lähtöä. Teron lähtiessä aamulenkille kolmikon kanssa,alkaa minun osuuteni. Laitan ruuat valmiiksi; jauhelihat, turvotetut nappulat ja piimä sekaisin mössöksi. Kahdelle lautaselle tarjoilu esille ja pennut pois kopasta ruokailemaan. Kamala oli nälkä nytkin aamulla ja lautaset tyhjenee melkein kokonaan. 

Sitten seuraa se osuus, joka on alkanut viikonloppuna nousta jo todella tärkeään rooliin eli ulkoilu! Pennut vaan ovesta ulos (se on onneksi vieressä) ja sitten lähtee vauhti päälle. Pennut nauttii isosta tilasta ja pikku aamupainit alkaa. Osa juoksee vaan nautinnosta päättömästi. Tänä aamuna sattui olemaan lumi maassa! Eipä haitannut näitä vauhtiveikkoja sitten yhtään. Terassilla on kohta kakkakikkareita, joita tämä rouva sitten keräilee jätesäkkiin talouspaperin kanssa. Ja sitä muuten kuluu. 

Pentujen ollessa ulkona minä siivoan pentukopan. Vaihdan kaikki sanomalehdet ja uudet tilalle. Vaihdan puhtaat alustat nukkuma-alustalle. Sitten kiireellä seuraamaan pentuja mitä siellä tapahtuu ja osa haluaakin jo sisälle, kun pikkutassuja paleltaa. Osa vielä makustelee ruokaa ja osa vaan juoksee sisätiloissa muristen ja haukahdellen. Voi miten ihanaa on pikkukoirien elämä; huoletonta ja täynnä kaikkea uutta. Pennut ovat oikeasti valtavan rohkeita tapauksia; kaikki. 

Pyykkikone laulaa meillä koko ajan. Puhtaita petivaatteita, pyyhkleitä ja lakanoita tarvitaan kokoajan. Sanomalehtiä olemme onneksi saaneet ja saamme edelleenkin tutuilta ihmisiltä. Niitäkin nimittäin kuluu aika paljon päivän aikana. Työtä riittää tauotta. Jos ei muuta, niin minä teen ruokia ja siis myös huolehdin aikuisten ruuasta, jota kuluu myöskin aika valtavia määriä. Aune imettää vielä 7-9 kertaa päivässä ja huomaa että se ei ole enää niin mieluista hommaa. Pennut saavat tällä hetkellä ruuan kolmesti päivässä. Kun imetys selkeästi vielä vähenee, joutuu siirtymään neljään kertaan päivässä. 

Pennut ovat nyt ulkoilleet 5-8 kertaa päivässä. käyt aina nostamassa pennut pihalle, seuraat niiden tekemisiä, siivoot niiden jätökset, nostat takaisin...ei pääse laiskistumaan tämä poppoo, ei tosiaan. 

Meille on tulossa ihana Annamari kuvailemaan pentuja sitten kun pennut ovat yli kuusiviikkoisia. Saadaan ihan ammattikuvaajan otoksia pentusista. Ihanaa! Ja ihana Heini (pentujen isän Icon omistaja) on luvannut tulla pääsiäisenä auttamaan minua pentujen trimmaamisessa ja toki tsekkaamaan pentuja muutoinkin ihan livenä, eikä vain minun pikaotosteni perusteella. Kivaa! Eläinlääkärikin on jo varattu ja pennut tullaan tarkistamaan tänne kotiin heti pääsiäisen jälkeen. Siruttaja tulee keskiviikko-iltana. Pitää olla ihan kalenteri että pysyy kaikessa mukana, ihan oikeasti. 

Tällä viikolla helpottaa se, että Henna-tyttäreni tuli poikaystävänsä katsomaan pentusia työpäivän ajaksi alkuviikoksi. Koska näissäkin jutuissa on aikamoinen järjestely ja olen itsekin joutunut vapaata (palkatonta) töistä ottamaan, jotta pennut saavat parasta mahdollista hoitoa ja huolenpitoa. Tero ajelee kuulemma renkaat ulisten pentujen luokse kesken työpäivän omalla ruokatunnillaan. Ja aina ne on kuulemma nukkumassa kun paikalle saapuu! :

Meille on siis jäämässä ihana pikku Terttu! Tämäkin on ristiriitaisissa tunnelmissa; haluan ehdottomasti Aunen tytön. Aunen luonne on kultaa ja erityisesti esim. Agilityyn hieno koira. Mutta se toinen puoli; neljäs isovillakoira tietää paljon työtä. Turkki (voisin vetää turkit alas, mutta ei anna sielu periksi ihan heti), koulutus jne...Jos vieressä olisi mahtava koti, joka turkin huolehtisi ja koiran kouluttaisi..mutta ei sittenkään! Nämä on varmaan niitä asioita, joita jokainen kasvattaja joutuu pohtimaan.

Missä on kipuraja? Tero laskeskeli ja minäkin laskeskelin, että yhden koiran kasvattaminen 4-vuotiaaksi maksaa noin 8000 e; ruuat, vakuutukset, näyttelyt, turkinhoito, terveystutkimukset ja siinä ei välttämättä ole edes kaikki. Ja entäs jos koira ei olisikaan jalostuskelpoinen? Se on arpapeliä, jonka kanssa joutuu elämään jokainen kasvattaja. 

Mutta neljä on ehdoton maksimi, mikäli tässä kodissa asumme. Tilaa kotona sisällä kyllä on, mutta pihaa saisi olla paljon enemmän ja kaiken parasta olisi koti, jossa ei olisi ketään lähellä ja koirat saisivat kulkea aina vapaana ulkona. Ehkä joku päivä! (Tämä haaveen toteutuminen voi viedä parista vuodesta viiteen vuoteen, mutta on työn alla, ainakin ajatuksissa!) 

Kyllähän käy joskus mielessä, etä onko tässä järkeä? Ei varmaankaan :) Onneksi meillä on kuitenkin harvoin pentuja. Nytkin vasta kahden vuoden päästä Saara voisi äidiksi alkaa, mikäli terveenä pysyy. Sitten onkin meidän elämän ensimmäinen silver-pentue tulossa. :) Nyt kasvatetaan nämä pennut rakkaudella tasapainoisiksi palleroiksi ja kullanmuruiksi. Sitten kootaan ajatuksia ja mietitään uudemman kerran. WE LOVE STANDARD POODLES!