Kasvattajan ja koiranomistajan arkea

Toinen yö tuli ja meni

Lauantai 3.5.2014 - Tiina

Pennut ovat kaikki tasaisesti kasvaneet. Isoin valkoinen herra on ylittänyt jo 500 g rajan. Johan se on huomattukin, että tissi maistuu ja massa jyrää! Kaikki on mennyt niiinnn hyvin; Hilda on kasvanut kyllä äitiyyteen. Huomaa selvän eron siihen kahden vuoden takaiseen. Hilda ei halua poistua pentulaatikosta ollenkaan, muuta kuin pikaisesti ulkona käymään. Jos vien Hilda pesupaikkaan, niin voi se hädän määrä. Äkkiä takaisin ja pentuja hoitamaan.

Palvelu pelaa Hildalle ja niin pitääkin. Jos itse kasvattaisit 10 vauvaa, niin johan olisi. Hilda saa ruuan pedille. Kanankaulat syötetään yksi kerrallaan. Vesikuppi tarjotaan eteen. Ja kyllä muuten ruoka maistuukin. Pentunappuset liotettuna ja kuorrutettuna voisulalla tai smetanalla. Nam, sanoo Hilda !!!

Viime yönä Juuni vuorostaan päivysti pentuhuoneessa. Tero oli varulta olohuoneessa, jos joku hätä tulisikin. Minä sain levätä alakerrassa ylhäisessä yksinäisyydessäni. Yö meni loistavasti. Hilda kävi vain muutaman kerran ulkona ja Juuni hoiti homman kotiin. Niinkuin sanoin, TIIMITYÖ on upea juttu! Ja onhan se hienoa, että pennuilla on sitten aktiviteettia ja seuraa kun se aika alkaa.

Mites Aunella menee? Hämmennys on kova ja kiinnostus. Mitä nuo oikein ovat? onko ne koiria? Hajut on erikoisia ja hassuja ja entäs ne äänet; nehän vinkuu. Pitääkö siihen jotenkin reagoidakin. Hilda ei kuitenkaan selvästi oikein tykkää Aunen läsnäolosta. Jos katse voisi tappaa jne...Siispä Aune seuraa tapahtumia nyt meidän uuden portin takaa, jonka hommasimme ja asensimme tänä aamuna. Nyt on näköyhteys mutta ei pääsyä. Sen Hildakin sietää.

On siinä kuitenkin hommaa: on pakko varmistaa, että kaikkien kasvu on eteenpäin menevää ja siltä onneksi näyttääkin. Ei tarvitse lisäruokia hommata, joka onkin niin mahtavaa. Kohta ohjelmassa pedin puhdistus ja alusten vaihto, Hildan pyllyn pesu ja sitten vaan seuraillaan ihania nuppusia ja nöppösiä!

Synnytysmasennusko se taas iski?

Lauantai 3.5.2014 - Tiina

Nyt se sitten iski. Ahdistus, joka on epämääräinen, kaikesta ihanuudestaankin huolimatta. Jokainen, joka itsekin on ollut äiti, tietää mistä puhun. Vaikka ilo tapahtuneesta on suuri, on se toinen puoli olemassa; suuri vastuu, huoli. Ja hei, nämä koiranpennut ovat aika lyhyen aikaa pieniä. Minä olen nyt kiinni tässä kaikessa ja täytyy pitää kaikki kortit kasassa sillä korttipakan ei ole vara nyt kaatua.

Aika kuluu tässä nopeasti ja pennyt kasvavat isoksi hetkessä. Siitä tiedosta huolimatta tämäkin vaihe on kasvattajaäitinä käytävä läpi. Mitä isommaksi pennut tulevat, sitä helpommaksihan tämä käy. Kohta pentuja ei tarvitse alinomaa vahtia niiden syömisten ja vahinkojen (tallaantuminen)osalta. Minulla kun on taipumusta muutoinkin täydellisyyteen ja kontrolliin. Kuten tiedetään pienet lapset tai koiranpennut ei siitä välitä. Niille on vaan annettava kaikkensa vaikka kuinka olisi raskasta tai haastavaa. Tämä on tämän hetken tunne ja huomenna on uusi päivä. Kunhan nämä pari ekaa viikkoa saadaan sujumaan ruokailujen yms. osalta, alkaa suuresti helpottaa.

Onneksi meillä on tätä nuorisoakin kotona, saadaan vähän jaettua vuoroja hoitovastuusta; jokainen kantaa oman kortensa kekoon. Ensi yönä on vuorossa Ella ja Juuso, miten hienoa. Tämä on koko perheen yhteinen projekti ja yhdessä kasvatetaan näistä perheen keskellä eläviä perheeseen sopivia koiria, jotka ovat nähneet elämää ja toimintaa laidasta laitaan.

Nyt tätäkin kirjoittaessa alkaa päässä helpottaa; kyllä niistä upeat koirat kasvatetaan yhdessä ja yhteistyöllä! Jes!