Isovillakoirapentueen kasvusta kertova Blogi

Naarasleijona eiku villaleijona...

Sunnuntai 2.12.2018 - Tiina

Minusta on tullut äiti. Otan tämän roolini niin vakavasti että minulle on turha heittää huumoria! En nyt kyllä ymmärrä minkäänlaista vitsiä tai huulenheittoa ja voin kertoa että ei tosiaan naurata!

Kaikkein haastavinta tässä äidin roolissa on suojella näitä minun aarteitani. Kaikki jotka minut tuntevat, että minulla on joskus (hieman) tapana olla aika omistava. En välttämättä ole kovin innoissani jakamassa huomiota minun ihmisiltäni..siis MINUN ihmisiltäni. Mieluiten minä olen se, jota pitää huomioida, rapsuttaa, hoitaa, trimmata. Muista en tässä kohdassa niin perusta. Tämän takia uskon, että kovin haaste äitiydessä on päästää joskus sitten irti näistä MINUN pennuistani, jotka ovat minulle kultaakin kalliimmat. 

Kyllä minä muistan, kun Aunella oli pennut vajaa kaksi vuotta sitten. Nyt täytynee todeta, että äitinä Aunella on aika paljon opittavaa, minulta. Oli sen verran leväperäistä toimintaa. Antoi ihmisten mennä ja tulla MITEN LYSTÄÄ. Ei huolehtinut siis riittävästi lastensa turvallisuudesta.

Muistan kuin eilisen päivän, kun minäkin pääsin viereen seuraamaan, kun Aune lapsiaan pesi ja imetti. Ei sanonut asiaan yhtään mitään! Ja Hilda joka on kuulemma näiden lasten oikea mummo, meni jopa pesemään ja yritti imettääkin niitä pienokaisia..SIIS MITÄ???  Ei muuten toimi minun kohdallani.

Tänne ei tule K U K A A N MUU karvainen otus kuin minä. Jos näen vilauksenkin ärsyttävistä ja uteliaista, nuuskuttavista blondeista, alkaa minun hermoni kiristyä pahemman kerran. Sitä ei halua nähdä ja kokea siis kukaan. 

Minä kyllä HANDLAAN nämä hommat siis ihan itse. Vara-äitini ja vara-iskäni on ollut hieman ihmeissään, kun näin toimin. Se on tottunut ennen eri meininkiin. Mutta nyt on meininki muuttunut, kun taloon on saapunut NAARASVILLAKOIRA! Tääällä on kuulkaa hommat hallussa, pennut on turvassa ja kaikilla siis rauha! Kunhan vaan jokainen muistaa, että TÄNNE ei ole asiaa, kuin tutuilla ja turvallisilla ihmisolennoilla. 

Joten PLEASE, huumorikukan ei tarvitse nyt kukkia. Katsotaan milloinka se päivä koittaa että näen tässä nyt jotain niin hauskaa että vitsinne alkaa taas minullekin aueta. 

Ps.Pennut saivat juuri masunsa täyteen, joten käynpä tsekkaamassa pikaisesti pihahoodit ja varulta kaivan usempaan kohtaan pakokoloja pennuille ja minulle, jos joku alkaa minua liikaa häiritä. Ja en kyllä sitten yhtään sitäkään ymmärrä, että miksi en sitä saisi tehdä..Hei se on tehtävä, mikä on tehtävä rakkaimpiensa suojelemiseksi.  

Kommentoi kirjoitusta.