Isovillakoirapentueen kasvusta kertova Blogi

Urakka alkaa

Torstai 29.11.2018 - Tiina

Saaran tiineysaika meni hujauksessa. Kun viime keväänä missasimme omaa tyhmyyttämme Saaran tärppipäivät, panostimme tällä kertaa kunnolla asiaan. Aloitimme progemittaukset 7.päivänä, uusinta 9.päivänä ja viimeinen mittaus päivänä 11, jolloin treffit Jäpän kanssa oli sitten sovittuna Tiina-omistajan kanssa Suonenjoella. Treffit olivat menestys ja päätimme että eiköhän se ollut sitten tässä. Voisiko jopa sanoa, että tämä oli YHDEN ILLAN JUTTU :). 

Sitten alkaa aina se jännittävin osuus. Onko se tiineenä vai ei? Oliko tuo nyt merkki jostain? Tai tuo? Aloin kyllä olla aika varma siitä, että Saaralla oli masussa vauvoja. Juuri syyslomalla oli päivät, kun sikiöt kiinnittyy kohtuun. Pyhitimme sen stressittömään ja rentoon oloon, jotta Saara olisi itsekin mahdollisimman hyvässä mielentilassa. 

Päivänä 24 veimme Saaran ultraan, joka paljasti että kyllä siellä on useita vauvoja. Ihana uutinen! Seurailin Saaran vyötärön kasvua mittanauhan kanssa ja kuuntelin sydänääniä doplerilla. Saara oli välillä aika huonovointinen, jolloin ruoka ei oikein maistunut. Yritin kokkailla Saaran herkkuja jotka maistuisivat. Jossakin vaiheessa ruoka alkoikin maistua taas. 

Röngten varmisti päivänä 55 että pentuja on paljon masussa; 9-10. Kahdenkaan kuvan avulla ei päässyt varmuuteen, mutta olin silti yllättynyt pentujen määrästä. Saaran vyötärö ei ollut kuitenkaan niin valtava ja Saara lenkkeili viimeiseen päivään asti ihan muiden mukana. Uskomaton pakkaus ja toki hyvä kunto auttoi liene asiassa. 

Lämpöjen mittailun aloitin päivänä 55. Kun ruumiinlämpö laskee alle 37, voidaan olettaa synnytyksen käynnistyvän 24h kuluessa. Päivänä 60 sain aamulla 37.3 luvuksi. Pyysin siskoani Marjaa naapurista kipaisemaan mittaamaan uudestaan lämmön ennen puolta päivää ja Marja laittoikin viestiä että 36.8 ja siitä tiesin että nyt aletaan lähestyä H-hetkeä. Mittailin lämpöjä ja illalla lämpö alkoi kääntyä hieman nousuus.

Laitoimme Teron kanssa huoneen missä pennut ja Saara oleilee viimeiseen iskuun ja mietimme mielessämme, että APUA!Miten tästä selvitään. Synnytys on aina todella pelottava ja jännittävä tapahtuma. Kuinka kaikki menee? Tero jäi Saaran kanssa nukkumaan ja koko yö oli mennyt siihen että Saara tarvitsi rapsutusta. Levotonta käyskentelyä, tarpeilla käymistä. Mikäli Tero oli lopettanut hoivaamisen, oli Saara tönäissyt Teroa.

Ilmoitin töihin, että nyt en sinne pääse. Tero lähti kuitenkin vielä työmaalle. Seurasin Saaran käytöstä. Läähätystä, ulkona ravaamista, yritti etsiä piilopaikkaa. Aune ja Hilda seurasivat vierestä tätä hommaa ihmeissään. Tiesivätköhän he, mistä oli kysymys? Huomasin, että Saara alkaa vetää itseään koukkuun seistessään, eli kivut olivat jo niin kovat. Saara on sen verran kovahermoinen, että yhtään vinkuääntä ei suusta päässyt. Minun oli pakko laittaa Terolle viestiä, että nyt kannattaa alkaa tulla ja pian! 

Kun ponnistui alkoi, pentu syntyi yllättävän helposti. Sieltä tuli harmaa poika. Sitten harmaa tyttö. 7 tunnissa Saara synnytti 9 pentua, joista eloon jäi 5 tyttöä ja 3 poikaa.Yksi poika oli vetäissyt luultavasti vettä keuhkoihinsa ja elvytyksestä huolimatta emme saaneet pentua elävien kirjoihin. Henna-tyttäreni itki ja hieroi vielä poikaa, joka nimettiin Eetuksi, kun minä otin vastaan jo uutta tyttöstä. Nyt voin olla kuitenkin rauhallisin mielin. Yritimme kaikkemme. Yksi tytöistäkin tuli aika velton oloisena (oli pitkä väli synnytyksessä) ja jouduin jopa omalla suullani imaisemaan hengitystiet auki ja pentu hyvin nopeasti kiljaisi ja tarttui tissiin melkein samoin tein. Kaikkeen sitä kasvattaja taipuukin.

Yö on mennyt rauhallisesti pennuilla ja Saaralla. Pennut ovat hyvin elinvoimaisia ja hiljaisia. Silloin kaikki on hyvin. Saara vaikuttaa esimerkilliseltä äidiltä. On hyvin rauhallinen liikkeissään ja hoitaa pennut puhtaaksi ja maitoakin tulee, koska kukaan pentu ei itke nälkäänsä vaan nukkuu tyytyväisenä tuhisten mamman kainalossa. Saara on selvästi todella väsynyt, eikä ihme. Menen kohta tarjoilemaan Saaralle ruuan pentukoppaan. Tarjoilin ja aamulla klo 5 ruokaa ja maistuikin hyvin. 

Aunella ei yö mennyt niin hyvin. Piti vähän vinkua pentujen perään ja arvatkaapas päästääkö Saara ketään toista pentujen luo? Ei tosiaan, murisee vaan kun näkee portin takaakin vilahduksen. Nyt on muuten suojelusäiti täällä. Minä en ole siis nukkunut viime yönä oikein mitään, joten nyt olen kuin sumussa mutta kyllä tämä tästä taas lähtee rullaamaan. Tämäkin aika menee niin äkkiä! 

Kommentoi kirjoitusta.