Kasvattajan ja koiranomistajan arkea

Jännitystarina synnytyksestä

Sunnuntai 24.5.2015 - Tiina

Täällä minä istun nyt pentukopan äärellä ja olen iloinen että kaikki pennut syntyivät terveinä ja mikä tärkeintä elossa. Sillä toisinkin olisi voinut käydä. Pahimmassa tapauksessa olisimme voineet Aunenkin menettää. Vieläkin muistan eilisen illan tunteet Tuhatjalka-klinikan tutkimushuoneessa. En voinut kyyneliltä välttyä.

Aunen synnytys käynnistyi yöllä avautumisvaiheella noin klo 1. Läähätystä, pedin petaamista, ravaamista, tuijotusta...pikkuhiljaa mukaan alkoi tulla ajoittaista vinkumista. Jännitysnäytelmä oli startannut. Aamu meni ja sama meno jatkui. Välillä Aune sai hetken levähdettyä kunnes avautuminen otti taas vallan. Olimme Aunen tukena koko ajan. Aune kävi välillä ulkona pissailemassa ja huomasimme hänen yrittävän piiloutua puskien alle. Kutsuessamme Aune kuitenkin tuli kiltisti sisälle. Päivä kului samoissa merkeissä. Noin neljän jälkeen iltapäivällä huomasin että Aune kulkee kokoajan häntä alhaalla mutta näinhän hän oli tehnytkin koko päivän, nyt vain lisänä häntä oli ikäänkuin kaarella. Aune oli ihan ihmeissään ja hämillään siitä mitä minulle oikein tapahtuu? 

Rauhoitin Aunea pentukoppaan ja sainkin hänet makaamaan. Huomasin että hänellä alkoi olla vahvoja supistuksia joten tiesin että aika oli nyt lähellä. Tero jätti ruuanlaiton kesken ja siitä se lähti. Aune alkoi ponnistamaan ja meni varmaan 30-30 minuuttia kun alkoi näkyä ensimmäisen pennun jalka, takajalka..hännänpääkin oli näkyvissä..Tero ei nähnyt ensi  toista jalkaa ja meitä alkoi huolettamaan että ollaanko sieltä tulossa väärässä tarjonnassa. Ei onneksi kuitenkaan, lopulta ensimmäinen poika syntyi. Tero kyllä hieman avusti mutta ei paljon. Ensimmäinen se yleensä se haastavin on. Aunea ei yhtään haitannut tukemme vaan päinvastoin. Meni joku aika ja taas alkoi ponnituksia tulla. Seuraava poika syntyi...nämä seuraavat pennut syntyivät aika tiuhaan tahtiin...Aune hoiti hienosti napanuoran katkaisut, naposteli istukat ja pesi pennut hienosti. Kaikki viisi pentua, jotka olivat syntyneet tässä vaiheessa, söivät hanakasti tisua ja saivat elintärkeät ternimaitonsa alkutaipaleellee . 

Aune ikäänkuin rauhoittui mutta ajatellelimme sen olevan ihan normaalia. Olihan Hilda pitänyt taukoa myös synnytyksissään. Nämä Aunen viisi pentua, neljä poikaaja yksi tyttö olivat tulleet kuitenkin maailmaan vajaassa kolmessa tunnissa. Odottelimme ja odottelimme. Aloilme jo ihmetellä, että kuinka pitkään tässä pitää vielä odottaa. Aloin jo epäillä, että onko kaikki pennut jo syntyneet? Tunnustellessami kuitenkin Aunen vatsaa tunsin selvästi, että pentu siellä vielä on. Ja se liikkuukin vielä. 

Tero käytti Aunea ulkona ja portaissa kävelemässä . Liikkuminen nimittäin kiihdyttää supistuksia. Ei auttanut. Pariin kertaan yritimme. Pohdimme että kuinka kauan uskallamme vielä odottaa. Oli kulunut varmaan jo lähes kolme tuntia edellisestä. Päätinkin soittaa päivystävälle klinikalle, jossa meitä kehoitettiin tulemaan paikalle välittömästi, jotta voidaan tarkistaa ultralla onko siellä ylipäätään pentua ja onko sillä sykettä nähtävissä. Eli onko pentu kenties kuollut. 

Voihan järkytys! Minä menin melkein shokkitilaan. En uskonut tätä todeksi. Päässä pyöri mahdollisesti kuollut pentu tai kaksi, Aunen menettäminen, keisarinleikkaus...olin niin väsynyt että tässä vaiheessa ei olisi enää tätä jaksanut. 

Ei muuta kuin pennut koppaan lämpimään ja Aunen kanssa autoon. Aune oli ihan hädissään, että mitä täällä tapahtuu. Mihin te nuo pennut viette? Arvatkaa mihin minä menin. Aunen ja pentujen kanssa  takakonttiin. Mitäpä sitä ei koiransa eteen tekisi tai siis missä olisi? Mahdoin olla näky liikennevaloissa. 

Päästyämme perille meidät otettiin välittömästi vastaan. Aune ultrattiin ja lääkäri totesi heti että pentu on , mutta sen syke on suuresti hidastunut. Välitön leikkaus. Minä olin myös järkyttynyt. Oli hyvin mahdollista että pentua ei keritä pelastaa. Aune sai nukutuspiikin ja kohta Aune olikin leikkauspöydällä. Menimme odottamaan pentukopan kanssa odotushuoneeseen. Hoitaja sanoi että hän tuo pennun kohta meille kunhan on elvyttänyt sen...jos siis olisi jotain elvytettävää. 

Ei ole aika varmaan koskaan kulunut noin hitaasti kuin se kului. Ja kyllähän siinä menikin aikaa vajaa puoli tuntia ja olin ihan varma että pentu oli kuollut, koska sitä ei ollut tuotu vieläkään. Päässäni pyöri huoli ja suuri Suru. Jostakin kuului ihan kuin linnun rääkymistä. Tero sanoikin että kuuletko, onkohan tuo se pentu. Ääni oli sen verran kova, että en uskonut...ääni voimistui ja Tero jopa kävi kuuntelemassa ovien takaa, että kyllä se tuolta kuului...ja niinhän se kuului. Sieltä saapui lämpimiin pyyhkeisiin käärittynä erittäin terhakka tyttö. Hoitaja sanoi, että oli saman tein ollut lähdössä omille teilleen. Saimme pennun hoteisiimme. Leikkaus suoritettiin loppuun ja kohta Aunekin tuotiin kannettuna ja tipassa luoksemme. Aune oli kuitenkin jo heräilemässä. Pieni neiti pääsi välittömästi maistamaan äidin elämäneliksiiriä. Ja kyllä maistuikin. Myös muut pennut laitettiin tisuille siksi aikaa että Aune heräilee ja nesteytys oli ohi. 

Luojan kiitos vakuutuksesta. 1170 e oli lasku. Nyt jäi kustannuksia vain 30 e ja mikä tärkeintä kaikki pennut on elossa ja hyvinvoivia. Neljä poikaa ja kaksi tyttöä. Ja Aune on elossa. Mikä tähän sitten johti? Ei voi tietää. Tällä pennulla oli istukka ollut jo aika heikko. Olisiko se voinut olla syynä. Olipa mikä tahansa niin se tiedetään, että koskaan ei voi tietää mitä voi tapahtua. Aune ei onneksi kuitenkaan kohtuakaan menettänyt. Lääkäri sanoi, että oli oikein hyvin supistuva kohtu.

Aunella on nyt kipulääkitys. Ja on siis nytkin hieman pökkyräisen oloinen. Hoitaa kuitenkin pentuja ja pennut ovatkin kokoajan tisulla. Toivon nyt vain että maitoa tulee riittävästi. Kivut nimittäin voivat aiheuttaa ongelmaa. Aune söi kuitenkin nyt aamulla. On juonut hunajavettä.

Saimme nyt myös pennut punnittua. Pienin painaa 355 g ja suurin 410 g. Hyvin tasakokoista porukkaa on. Ja erittäin valkoista. 

Kyllä tämä tästä!