Kasvattajan ja koiranomistajan arkea

4.53 oikeesti????

Keskiviikko 11.6.2014 - Tiina

Pitikö juuri eilen  mainostaa ja kehua isoon ääneen, että miten ihania nuo pennut on, kun ne nukkuu niin reippaasti yön ja aamuun asti? Ei olisi kannattanut. Tänä aamuna pennut päättivät herätä ajoissa, koska

a)tarvitsivat juttuseuraa

b)halusivat päästä leikkimään

c)halusivat hieman tissiä

d)halusivat saada muutakin ruokaa kuin tissiä

e)halusivat vain päästä ulos

f)halusivat kakkimaan ulos, koska hienot koirat ei sisälle kaki

ja lista voisi jatkua loputtomiin. Ei siinä muu auttanut, kuin mennä ulos, seurustella , jutella ja tuoda ruokaa. Pennut viilettivät pitkin pihamaita tassut vilistäen ja kisaten oman siskon tai veljen kanssa. Että sellainen aamu! Tuli eka kerta mieleen, että ei tätä ainakaan kovin pitkään jaksa. Pennut alkoivat väsähtää puoli kuuden aikoihin ja nostimme ne takaisin nukkumaan. Onneksi kerkesimme itsekin hieman torkahtaa ennen lopullista heräämistä. Pennut olivat taas ulkona jo ennen kahdeksaa ja tuolla ne nyt ovat toteuttaneet kaikkia edellä mainittuja asioita, mutta sen lisäksi kävin hakemassa niille ison pinon jäisiä luita, joita nakertaa pihamaalla. Joku näyttää jo palanneen omaan tilaan nukkumaan rauhaan. Senkin ne jo osaa.

Nyt on naskalit muuten otettu aktiiviseen käyttöön. Niiltä ei kukaan ole turvassa eikä mikään.

Näkisittepä sen näyn, kun kutsun pentuja nopealla kutsulla, tule, tule tule...10 pentua juoksee luokseni niin nopeaan kuin pienistä tassuista pääsee, korvat viuhuen ja hännät heiluen. Ei voi olla ihanampaa näkyä!

Eilen illallakin pentuja oli katsomassa 6 lasta sekä aikuisia mukana. Kylläpäs niillä oli taas niin ihanaa. Kaikkia rakastetaan ja kaikkien syliin halutaan. JA KAIKKI ERITOTEN HURMATAAN!

Jokainen pennuista on omanlaisensa, mutta yhteistä kaikille on, että vuorollaan ne on villejä ja vuorollaan rauhallisempia. Jokainen vaikuttaa yhtä rohkealta ja reippaalta ja jokainen rakastaa ihmisiä.

Sisulla heiluu aina häntä ja se on rohkea pentu, joka seikkailee yksinkin mielellään. Sisu hakeutuu mielellään ihmisen luo.

Merri on rauhallisempi, mutta rohkea ja rakastaa syliä ja rakastaa nakertaa kaikkea. Merri on mössykkä.

Jäbä duunaa paljon ja on reipas ja aktiivinen. Jäbä on kaikessa mukana ja tykkää olla ihmisen kanssa.

Punainen Pirkon tyttö on eläväinen ja sirpakka. Juoksee vauhdikkaasti, mutta osaltaan rakastaa ihmisiä pusujen kanssa.

Muusa on söpöläinen, joka on kaikessa mukana ja reipas on kuin mikä. Ihmisen sylissä on kuitenkin kivaa olla.

Urho on rohkea ja itsenäinenkin. Rakastaa syliä ja ihmisiä ja osoittaa sen nakertamalla pikku naskaleilla vaikkapa poskesta tai sitten lahkeesta.

Ada on hyvin itsenäinen ja ihmisrakas hakeutua lepäämään takaisin koppaa, jos sitä väsyttää. Ada myös kulkee omia teitään eikä ole aina ryhmän jatkona.

Bella on myös oman tiensä kulkija. Tottakai ihmistä rakastetaan ja osataan riehuakin. Ollaan miin söpöä että.

Ferrari on sylikoira ja rauhoittuu aina ihmisen läheisyyteen. Ferrari leikkii vauhdikkaasti ja osaa liikkua paikassa kuin paikassa.

Ruskea poika on se nöppönen, joka peruutuksen takia nyt etsii kotia. Upea poika, joka on rohkea ja ihmisrakas. Varsin leikkisäkin tuntuu olevan. Perjantaina tullaan katsomaan ja jospa siitä se oma koti sitten löytyisi tälle ihanalle kullannupulle. Tämä herra on myös yksi meidän lapsien suosikeista. Johtuisiko kohtalon oikuista. Tero kertoi, että sinä iltana, kun kuulimme että pojalla ei olekaan kotia, oli Tero kertonut sen ruskealle pojalla; arvatkaas mitä tapahtui? Pentu oli katsonut Teroa suoraan silmiin ja haukahtanut ja juossut pois!!! Terolla oli tullut kyyneleet silmiin ja hän oli vahvasti sitä mieltä, että pentu oli ymmärtänyt asian laidan. Niinpä niin, EIHÄN ME NÄITÄ INHIMILLISTETÄ OLLENKAAN!!!

YHTÄ KAIKKI, ÄLKÄÄ TULKITKO MITÄÄN NÄISTÄ KUVAUKSISTA SUUNTAAN TAI TOISEEN. Ne on oikeasti ihania kaikki ja on todella vaikeaa tehdä päätelmiä luonteesta, varsinkin kun näitä on näin paljon. Se on kuitenkin tärkeintämettei kukaan ole arka. Ovat kaikki niin rohkeita ja aktiivisia ja ihmisen perään olevia koiria, joka lienee seurakoiralle tärkeä ominaisuus.

Eilen pennut on sirutettu ja rekisteripaperit ovat nyt sitten viety viimeiseen vaiheeseen.

Kyllä tämä aika kuluu kuin siivillä ja kohta ne pentuset lähtevät pesästä. Surutyö taitaa jo alkaa ja luopuminen, mutta onneksi pennuille on tiedossa rakastavat kodit. Se tuo mielenrauhaa!

7 kommenttia .