Kasvattajan ja koiranomistajan arkea
PENNUT OVAT SAAPUNEET!Torstai 1.5.2014 - Tiina Vapunaatto oli pitkä ja tuskainen. Sekä Hildalle että meille. Säälintunteet ja epäilys. Meneekö kaikki hyvin? Miksi tämä näin kauan kestää? Avautuminen vei aikaa karkeasti arvioituna ensi merkeistä noin 18 tuntia ja 10 vailla 12 yöllä ensimmäinen pieni valkoinen poika putkahti maailmaan. Helpotus oli suuri, koska nyt tiesimme että kaikki sujuu hyvin ja avautuminen oli tapahtunut, eikä synnytys ollut pysähtynyt tai muuta sellaista. Poika oli sen verran suuri, että jouduimme auttamaan sen ulospääsyä. Jäi nimittäin hartioistaan kiinni. Tero veti pimpuraa toiseen suuntaan ja minä vedin kevyesti. Painoa pennulla oli 410 g. Poika oli kuitenkin varsin eläväinen ja ponteva. Tissi alkoi maistua samantien.
Tunnin päästä putkahti harmaa tyttö ja sen jälkeen pentuja alkoi tulla aika tiuhaan tahtiin. Puoli kuuden jälkeen oli syntynyt jo 9 pentua ja kaikki näytti hyvältä. Mielessä kävi, että onkohan vielä tulossa, mutta kun ei ollut varma.... Olimme Teron kanssa nyt valvoneet jo koko yön ja edellisenäkin yönä nukuttiin huonosti. Väsymys oli valtaisa. Henna-tyttäreni tuli katsomaan pentujen ja Hildan perään 10 vaille kuusi aamulla. Ohjeeksi annoimme, että katso pentujen syöntiä ja jos Hilda alkaa ponnistaa, niin huuda sitten meille. Sohvalle kävi kaatuminen umpiuneen Aunen kanssa, joka raukka oli aivan ihmeissään tapahtumista. Tasan kuudelta ELI 10 MINUUTIN PÄÄSTÄ Henna tuli hätääntyneenä sanomaan Hildan ponnistavan ja kuinkas ollakaan, pieni harmaa tyttö oli jo syntynyt ;). 10 PIENTÄ VILLAKOIRAN PENTUA ON SYNTYNYT MAAILMAAN!!!!! Hilda hoiti äidin tehtävät hienosti ja pääsimme jatkamaan unia sohvalle Aunen kanssa. Puoli yhdeksän aikaan punnitsimme pennut, merkkasimme ne ja Hilda kävi pissillä. Pentulaatikon puhdistus ja Hildan takajalkojen ja hännän pesu.Hommaa riittää! Aune kävi nyt katsomassa hihnassa huoneessa pentuja, jotta näkisimme suhtautumista puolin ja toisin. Kaikki näyttäisi menevän hyvin. Aune ihmettelee kummallisia hajuja ja ääniä. Nyt Hilda saa kuitenkin oman rauhan ja saa keskittyä äidin hommiinsa ihan rauhassa. Hildalle on maistunut juoma (lihaliemi hunajalla, smetana, puhdas vesi) ja nyt aamulla jo söikin hieman. Hyvältä näyttää. On siinä silti stressiä; pentuja on 10 ja hyviä nisiä on 7. Onneksi pennut ovat aika tasakokoisia, eikä kukaan ole selkeästi pienempi. Nyt alussa aika menee sen tarkistamiseen, että kaikki saavat ruokaa ja paino nousee jokaisella. Eihän kukaan jää Hildan taakse? Eihän Hilda polje ketään liikkuessaan laatikossa. Nimittäin noita pentuja näyttää vilisevän joka puolella. On tämä niin jännää ja ihanaa. Mitähän sitten tapahtuu? |
PENNUT JA PAINOTTorstai 1.5.2014 - Tiina Tilastoa pennuista; 1. valkoinen poika (vaaleansininen merkkiväri) 410 g 2. valkoinen tyttö (vaaleanpunainen) 345 g 3. harmaa poika (ruskea) 370 g 4. harmaa tyttö (met.vihreä) 350 g 5. harmaa tyttö (blingvihreä) 290 g 6. valkoinen poika (hopea) 406 g 7. harmaa poika (merkki) 305 g 8. valkoinen tyttö (oranssi) 345 g 9. harmaa poika (sininen metalli) 377 g 10. harmaa poika (keltainen) 378g Yksi yllätyskin sieltä löytyi tänä aamuna; yhdellä harmaalla/sinisellä pojalla on valkoinen rintamerkki, ikäänkuin risti. Erikoinen juttu, mutta otetaan vastaan rakkaudella ja hyväksynnällä. Ei kaikien tarvitse täydellisiä ollakaan. Ei se ulkonäkö kaikkea määritä vaan se luonne. Nyt jo on nähtävissä eroja luonteissa; joku on äänekkäämpi ja joku vaeltelee menemään pikin poikin pentulaatikkoa. Nyt jo alkaa surettaa luopuminen näistä palleroista, vaikka toisaalta tietää, että mikä valtava urakka tässä on alkamassa. Vastuu huolehtia ja saada aikaan tervepäisiä, rohkeita ja sosiaalisia pentuja. Mutta kyllä se työ lopulta palkitseekin. Nytkin tuolla pentulaatikon äärellä on nuoriso seuraamassa ja huolehtimassa tilanteesta. ONNEKSI HE OVAT täällä tukena apuna myös. Ensi viikko tulee olemaan sumplimista, että kuka ja milloin on seuraamassa asioiden sujumista. Ei näitä kultapuppusia uskalla yksin vielä jättää! |
